Rakkaat kristityt! Kära kristna!
Kaikki, jotka kynnelle kykenivät olivat lähteneet pääsiäisjuhlille Jerusalemiin. Martta ja Maria, joiden luona Jeesus oli usein vieraillut, olivat pyytäneet ystävänsä mukaan. Bartimoios hade kommit från Jerico med sina vänner. Många, som hade hört hur Jesus predikade av Guds rike hade kommit från Galileen. Isä, jonka pojan Jeesus oli parantanut epilepsiasta – hänkin oli paikalla. Eivätkä vain he – vaan he olivat pyytäneet mukaansa myös ystäviään ja naapureitaan. Väkeä oli paljon. Heitäkin oli tullut, jotka Jeesus oli ruokkinut viidellä leivällä ja kahdella kalalla.
Se, että pääsiäisen aikoihin Jerusalemiin kokoontui paljon ihmisiä – ei ollut mitenkään ihmeellistä. Se oli tavallinen aika lähteä vuosittaiselle pyhiinvaellukselle temppeliin. Suuri sovintopäivä oli tulossa.
Tämä vuosi oli kuitenkin poikkeuksellinen: sana oli kiirinyt Jeesus tulee juhlille. Jesus kommer också till Jerusalem. Många var intresserad, att se vad Jesus skall göra på festen. Innostus oli suurta.
Mikä sai ihmiset liikkeelle? Syitä oli lukemattomia – niitä oli varmaan lähes yhtä paljon kuin ihmisiäkin. Yksi asia kuitenkin yhdisti kaikkia: se miten he olivat kuulleet Jeesuksen puhuvan, se mitä Jeesus oli tehnyt heille, tai mitä he olivat nähneet Jeesuksen tehneen muille – oli heille merkittävää. Varför var de alla här? De var där därför, att Jesus har sagt eller gjort till dem någonting som var betydelsefull för dem.
Kuluneena syksynä tiedotusvälineet ovat kertoneet kirkon nelivuotiskertomuksen pohjalta siitä, kuinka nuoret ja nuoret aikuiset ovat lähteneet kirkosta. På hösten har vi hört hur många unga människor har lämnat kyrkan. Riktningen har varit alldeles annorlunda än i evangelium i dag. Varför det?
Ja tror, att det är den största frågan i kyrkan just nu? Miksi näin on käynyt – on kirkolle tänään aivan oleellinen kysymys.
Jos olen oikein ymmärtänyt on syy tämä: Kirkon sanoma ei tunnu merkittävältä. Se ei merkitse mitään – se ei kosketa. Om jag förstor rätt, är orsaken det, att vad kyrkan säger är inte betydelsefull.
Men är det verkligen så? Jag tror, att ett stor sak är, att man måste finnas nya orden, att berätta om Jesus. Budskapet är bra – men orden är gamla. Tillsvidare är det så, att det är viktigt att höra, att jag är alskad, jag är värdefull i Guds ögon, att mitt liv har betydelse, att jag är Guds barn, jag har en uppgift i Guds plan, osv.
Mutta onko niin, ettei sanoma kosketa tai ole merkittävä. En oikein usko sitä. Sanoma on hyvä – mutta sanat käyvät vanhoiksi. Kristillisen uskon sisältö on tärkeä voida toistaa kielellä, jota tässä ajassa ymmärretään. Yhä vielä meille on tärkeä kokea olevansa rakastettu, arvokas Jumalan silmissä. Yhä vielä on tärkeää, että elämälläni on tarkoitus, suunta. Yhä vielä on tärkeä se lahja, jonka kasteessa saimme: me olemme Jumalan lapsia. Me kuulumme johonkin.
Niin Suomessa kuin maailmalla on paljon kristillisiä yhteisöjä, jotka kasvavat. Ne kasvavat, koska niiden jäsenet rakastavat toisiaan. He välittävät toisistaan. Ja kutsuvat toisiaan messuun sunnuntai sunnuntain jälkeen. I Finland såsom annanstans finns det många kristliga gemeskaper, som växer. De växer därför, att medlemmarna älskar varandra. Och de kallar också derar vänner ihop till mässan varje söndag.
Adventin ilosanoma kertoo innostuneesta joukosta, joka on vastaanottamassa Kuningastaan. Heillä oli vahva usko ja kokemus siitä, että Jumalan valtakunta on tullut. Ja se on tullut. Se on siellä, missä Jeesukseen uskotaan, häntä seurataan ja annetaan rakkauden saada tilaa elämässä.
Söndagens evangelium berättar om människor, som har kommit, att ta emot sin Konung. De trodde, att Guds rike hade kommit ibland dem. Och den har värkligen kommit. Guds rike är där, var man tror på Jesus, följer honom och tillåter kärleken utrumme i livet.
Kalle – den här mässan är den första mässan för dig som stadigvarande kyrkoherde i Lovisa svenska församlingen. Ja gratulerar. Men jag vill uppmana dig, att ta emot med mig en uppmaning. Vi vill göra, allt vi kan så, att det skall bli dubbelt mängd människor varje söndagen i mässan i nästa år. Kalle, onnittelen sinua vakinaisesta kirkkoherran virasta Loviisan ruotsalaisessa seurakunnassa – haastaan sinut yhdessä kanssani tuplaamaan messussa kävijöiden määrän alkavana kirkkovuotena.
Jag vet, att vi kan inte göra det. Tiedän, että me emme voi tehdä sitä. Mutta te voitte tehdä sen – tule usein kirkkoon. Ja kun tulet, ota ystäväsi mukaan. Men ni kan göra det. Kom ofta till kyrkan och ta din vän med dig. Och ja tror, att gud skall välsigna det. Uskon, että Jumala sen siunaa.
Siellä, missä kirkko voi hyvin – siellä nimenomaan messussa kävijöiden lukumäärä kasvaa. Var kyrkan mår bra, där kommer mera och mera människor till kyrkan. Guds rike är här – och inte bara här, det är allt var man tro på Jesus och var man människor älskar varandra. Jumalan valtakunta on täällä – eikä vain täällä, vaan kaikkialla, missä uskotaan Jeesukseen ja missä ihmiset rakastavat toinen toistaan.