PERHEMESSU, ehtoollisopetusta lapsille
Ehtoollinen vai pyhä aaminainen
Esittely.
Minä olen Tuomo ja minulla on mukani tällainen karvainen kaveri. Mikä sinun nimesi on?
– Olen Viki Vikkelä
Tämä adventin perhejumalanpalvelus on tänään hieman toisenlainen, kuin muut perhekirkot. Meillä on ehtoollinen ja kaikki on kutsuttu mukaan aikuiset ja lapset.
– Kuule Tuomo.
– Niin
– Minua on askarruttanut yksi asia?
– Ai mikä
– Emmää tiedä voinko mää sitä kysyä, ko se voi olla vähän tyhmä kysymys?
– Kyllä aasit saa kysyä tyhmiäkin kysymyksiä.
– Miksi ehtoollista vietetään aamulla? Eikö ehtoollista pitäisi viettää ehtoolla eli illalla? Jos sitä vietetään aamulla, niin eikö sen nimi pitäisi olla aamullinen tai pyhä aamiainen?
– ÖÖÖ. Aika hyvä kysymys.. Mitä mää siihen oikein vastaisin? Jaksatko kuunnella?
– No joo joo
– Se johtuu varmaankin siitä, että silloin oli ilta, kun Jeesus vietti tämän aterian oppilaidensa kanssa ja hän käski heitä tulevina kertoina muistamaan häntä samanlaisella aterialla. Aterian nimeksi tuli ehtoollinen eikä nimi muutu sen mukaan vietetäänkö sitä aamulla vai päivällä vai illalla.
– Mutta käytetään siitä muitakin nimityksiä, kuten Herran ateria tai kiitosateria, pyhä ateria, alttarin sakramentti.
– Mutta siis sapuskaa – pyhää sapuskaa, syötävää… Mmmm – Viki Vikkelä tykkää aina kaikesta syötävästä. Itse asiassa nytkin pieni aamullinen maistuisi. Niin, että tuota – saako kuka vaan tulla ehtoolliselle? Tarkoitan että missä on mun ruokakuppi, olis vähän nälkä? Riittääkö siitä minulle?
– Valitan Viki. Olen pahoillani. Ehtoolliselle ei saa osallistua ihan kuka vaan? Ehtoollinen on tarkoitettu Jeesukseen oppilaille. Niille, jotka on kastettu Jeesuksen opetuslapsiksi. Se on vaan heitä varten.
– Ihan kaikilleko, jotka on kastettu? Mää olen kastunu monta kertaa. Ja varmaan noi lapsetkin. Täällä on varmaan nytkin pikkulapsia, jotka ovat kastelleet vaippansa. No voiko kaikki kastuneet lapsetkin tulla?
– Aikuisen mukana lapsikin voi tulla jos lapsi on kastettu ja jos hänelle on kerrottu, mistä ehtoollisessa on kysymys. Ehtoollinen on kaikkien kastettujen yhteinen ateria. Meillä on tosin sellainen tapa ollut pitkään, että vasta rippikoulun jälkeen pääsee ehtoolliselle. Nykyään halutaan kuitenkin rohkaista vanhempia kertomaan lapselle ehtoollisesta ja ottamaan hänet mukaan.
– Jippii. Hienoa. Nyt kaulalappu ja lautanen esiin! SYÖMÄÄN! SYÖÖÖMÄÄÄN!
– Oles hiljaa nyt. Ei kirkossa saa huutaa. Shh! … Sä et kuunnellu nyt ihan tarkkaan. Tässä olisi kaksi asiaa, kun tarvitsisi selventää. 1) vain kastetut voivat osallistua aterialle. Vaikka sää Viki olet kastunut sateessa ja kylpyammeessa, se ei tee sinusta kristittyä. Kaste on se tapahtuma, jolloin ihmisestä tulee kristitty eli Jeesuksen oppilas. Sitä varten tarvitaan pappi paikalle. Hän toimittaa sen kasteen ja useimmiten pienelle lapselle. Näille kastetuille kristityille kuuluu ehtoollinen, mutta esimerkiksi aasit eivät osallistu – eivätkä koirat eikä kissat tai perhoset.
– Tä? Vähän epäreiluu.
– Katsos, kun ehtoollinen on vain syntisille tarkoitettu ateria. Eläimet eivät tee syntiä. Vain ihmiset toimii Jumalan tahtoa vastaan, siksi he tarvitsevat ehtoollista ja anteeksiantamusta, mikä myös ehtoollisessa annetaan. Mutta sovitaanko, että mää annan sulle sitten banaanin tän palveluksen jälkeen.
– Mmmm… BANAANI, banaani, banaani… mää tykkään banaanista.
– Niin ja sitten se toinen asia. Ehtoollinen ei ole mikä tahansa ateria. Lusikkaa, kaulalappua tai lautasta ei tarvita. Ehtoollista ei nautita näläntunteen voittamiseksi. Sitä ei syödä niin kuin makaroonilaatikkoa tai kinkkukiusausta. Tämän aterian tarkoitus ei ole korvata päivän muita aterioita. Siinä syödään vain pieni ohut leivänpala ja pieni tilkka viiniä.
– Siis mitä? Syödään vaan pieni maistiainen? Mää ainakin haluan syödä sillain että napa paukkuu.
– Juu olen huomannut, että paukkuu. … No hyh hyh. (leyhyttää kädellään ilmaa) Nyt on kyllä paukkunut jokin muu kuin napa.
– Heh heh, pikku paukku. Määhän olen tällainen synnitön ja viaton pieni eläin. Haluatko kuulla vielä uudestaan?
– Nyt kyllä et ala haisemaan mun sylissäni. Hyh hyh! Tuhma aasi. Menes sinne alas. (Laskee aasin maahan) – Niin olin vielä sanomassa, että ehtoollinen on muistamisen ateria ja yhteyden ateria.
Jeesus pyysi viettämään ehtoollista muistaaksemme häntä. Muistamme mitä Jeesus on tehnyt puolestamme?
Jeesus on supersankari – mutta toisenlainen kuin sarjakuvien sankarit. Jeesus ei lähtenyt nyrkit pystyssä puolustamaan meitä. Jeesus ei ole sankari tappelutaitojensa tähden, vaan siksi että hän rakasti niin paljon, siksi että hän uhrautui puolestamme.
Ehtoollisella me muistamme kuka Jeesus on ja mitä hän teki puolestamme. Samalla muistamme keitä me itse olemme ja mihin olemme matkalla. Jokainen joka on kastettu Jeesuksen nimeen on kristitty, Jeesuksen oppilas. Ja siitä on alkanut vaelluksemme. Me olemme pitkällä matkalla taivaalliseen kotiimme.
Jotta sen muistaisimme ja jaksaisimme matkallamme, pysähdymme tälle aterialle. Meillä on taipumus unohtaa. Lapset ovat erityisen hyviä unohtamaan… Esimerkiksi jos heille sanoo ’pue päälles’, he muistavat sen vaan pienen hetken ajan ja sitten tekevät jotain ihan muuta. Me aikuisetkin olemme huonoja muistamaan, siksi tarvitsee välillä pysähtyä ja palauttaa mieleen.
Ehtoollisella muistamme myös, että Jeesuksen oppilaina me olemme kaikki suurta Jumalan perhettä. Meillä on kaikilla sama taivaallinen Isä ja kaikki olemme samalla elämän matkalla samaan suuntaan.
Ja samalla Ehtoollisella me tunnustamme Jeesuksen kuninkaaksi. Kun polvistumme alttarilla se on vähän sama asia kuin evankeliumissa otettiin Jeesus iloisesti vastaan palmunoksin. Jeesus tulee luoksemme. Hän on tällä aterialla salaisesti lähellämme.
Tänään teitä kaikkia kutsutaan ehtoolliselle. Lapsetkin saavat tulla aikuisen kanssa. Ja aikuisen suostumuksella saavat ehtoollisen, jos vanhemmista tuntuu, että lapsi on siihen valmis. Mutta ei ole väärin myöskään tulla vain siunattavaksi, jos se tuntuu turvallisemmalta. Tapa antaa lapsille ehtoollista on meillä täällä Harjavallassa vielä harvinainen. Alttarilla ehtoollisen jakajalle on vain selvästi ilmoitettava siunataanko lapset vai saavatko he ehtoollisen.
Millä tavalla ehtoollinen vastaan otetaan.
Kun olet alttarikaiteen luona. Polvistut korokkeelle. Ota hyvä asento – kun pappi tulee kohdallesi, laita kädet näin (näyttää käsien asennon) vastaanottamaan leipä. Papin on avonaiselle kämmenelle leipä hyvä laittaa. – kun saat leivän, voit kiittää siitä sanomalla Aamen. Sitten leipä laitetaan suuhun. Tämä on kuin tällainen pieni, rapea keksi, mikä ei maistu juuri miltään.
Viinitilkkanen kaadetaan pikariin ja se voidaan ottaa vastaan. Tiedoksi vielä kaikille, että tähän ehtoollispalvelukseen viiniä on laimennettu vedellä.
Kun sinä ja vanhempasi olette saaneet ehtoollisen. Kiitetään ja jätetään paikka seuraavalle. Pojat voivat kumartaa ja tytöt niiaavat, jos heitä on siihen opetettu.
Näin voimme ottaa tänä adventtina Jeesuksen iloiten vastaan.
Nousemme tunnustamaan uskomme.