1. pääsiäispäivä, Mark. 16:1-8, Martti Vaahtoranta

1.
Vastikään varhaiseläkkeelle siirtynyt kuusikymppinen Leena-Maria oli jo vuosikymmenien ajan lotonnut. Lottokupongin täyttäminen kuului hänen elämänsä rutiineihin yhtä tiiviisti kuin television iltauutiset.
Leena-Maria ei siis ollut niitä, jotka pitävät lottoa syntinä tai ainakin rahan tuhlaamisena. Tosin sitäkin voi puolustaa sanoen, että lottorahoilla tuettiin erilaisia yleishyödyllisiä asioita. Toisaalta jostakin myös ne jättipotit piti maksaa. Että kai se oli totta, mitä sisarenpoika oli sanonut: ”Kuule Leena-Mari, olisit nyt paljon rikkaampi, jos et olisi ikinä laittanut penniäkään loton pelaamiseen”.
Niin. Varmaan hän olisi niillä rahoilla jo saanut sen uuden sohvan, josta hän haaveili. Mutta jos sitä sittenkin vielä joskus saisi sen oikein ison potin? Jospa viimeinkin aurinko paistaisi myös tähän lahoavaan risukasaan? Saisi vihdoin toteuttaa unelmansa ja tehdä kaiken sen, mihin ei ollut tähän mennessä ollut varaa. Ja sisarenpoikakin saisi kunnon stipendin opintojensa tueksi.
2.
Niin Leena-Maria jälleen istui lauantaiehtoona telkkarin ääressä, yksin vanhalla sohvallaan. Sohvan hän oli joskus itse ostanut, mutta yksinäisyyttään hän ei ollut valinnut. Niin vain oli käynyt. Jollakin tavoin hän oli oppinut myös tyytymään osaansa, ihan niin kuin hän selviytyi päivästä toiseen pienten tulojensa varassa.
Mistään isommista iloista ei tosin ollut puhettakaan. Niistä voi ainoastaan haaveilla lottokuponkia jättäessä. Että jos sittenkin tulisi se jättipotti! Kyllä sitten matkusteltaisiin, ostettaisiin kauniita vaatteita ja syötäisiin hyvissä ravintoloissa! Asunto menisi vaihtoon! Ystäviä varmasti löytyisi niiden muutaman vanhan työkaverin lisäksi, joita hän tavatessa tervehti. Ja kukapa sen tietää, josko vielä jossakin olisi kiltti leskimies, jonka kanssa voisi mukavasti viettää elämänsä ehtoon!
Arvonta alkoi, kuten joka lauantai. Lottorivinsä Leena-Maria muisti ulkoa. Se oli ollut jo vuosikaudet sama. Pikkuvoittojen lisäksi se ei ollut kuitenkaan tuottanut mitään – ei tähän mennessä.
Nyt oli jaossa oikein megajättipotti. Viisi miljoonaa euroa saisi onnellinen voittaja. Leena-Maria laski äkkiä päässään: se tekisi ainakin 30 miljoonaa markkaa. Valtava summa! Semmoisen kun saisi, niin kyllä elämä muuttuisi. Ei enää koskaan olisi sadetta eikä sumua, vaan pelkkää auringonpaistetta elämässä!
Mutta eihän Leena-Maria oikeasti uskonut, että häntä tälläkään kerralla onnistaisi. Kyllä hän tiesi, kun se oli oikein lehdessäkin sanottu, että oli todennäköisempää kuolla katolta putoavan lumikuorman alle kuin saada lotosta päävoitto. Sen tähden sekin oli vain vuosien opettamaa rutiinia, että Leena-Maria tänäkin lauantaiehtoona puolihuolimattomasti vertasi tuttua riviään arvonnan tulokseen.
3.
Tällä kertaa näytti kuitenkin olevan tavallista parempi päivä. Arvonnan ensimmäiset luvut menivät yksiin Leena-Marian vakiorivin kanssa. Ehkä hän nyt saisi edes jotakin takaisin kaikesta lottoon uhratusta rahasta!
Mutta mitä ihmettä! Numeroja arvottiin yksi kerrallaan lisää – ja jokainen osui yksiin Leena-Marian kestovalinnan kanssa. Hänen sydämensä löi aina vain taajempaan. Ja lopulta melkein pyörryksissä hän kuuli ja näki sen, mitä hän ei millään tahtonut uskoa todeksi:
Eli nyt se oli sitten tapahtunut! Leena-Maria oli saanut lotosta superjättipotin, viisi miljoonaa euroa. Se oli totta, vaikka asiaa olisi kuinka päin pyöritellyt.
4.
Siitä alkoi merkillinen aika. Eikö niin? Leena-Marian yksinäiset, puutteen sävyttämät päivät olivat kerralla ohi. Ystäviä löytyi, ja mieskin rinnalle. Näinkö? – Ei suinkaan. Valtavan ilon sijasta Leena-Maria olikin hämmentynyt ja peloissaan.
Ensin hän pelkäsi, että jossakin oli sittenkin tapahtunut virhe. Eihän hänelle voinut käydä näin hyvin! Tai entäs, jos joku huijaisi ja veisi rahat hänen sijastaan?
Missään tapauksessa tästä ei nyt saisi kertoa kenellekään, ei edes sisarenpojalle, hänen ainoalle perijälleen, eikä tietenkään tämän vanhemmille, joiden kanssa hän ei oikein ollut edes väleissä. Voitto pitäisi vain äkkiä varmistaa ja saada rahat korjuun.
Mutta mihin? Olisiko pankkitili ollenkaan hyvä paikka niin isolle summalle? Mahtaisikohan pankin väki edes pitää asiaa omana tietonaan? Mitäs, jos vanhat työkaverit saisivat tietää lottovoitosta? Tulisivat kauppareissulla vastaan ja hymyilisivät tietäväisen näköisinä, maireina kuin marenki tai sitten jäätävän kateellisina. Se olisi kamalaa!
Mitä niillä rahoilla siis oikein pitäisi tehdä? Millä tavoin rahoja sijoitetaan? Mistä sen tietää, vaikka ne jo seuraavana päivänä olisivat muuttuneet arvottomiksi. Jos ostaisi rahoilla vaikka kultaa ja säilöisi sen pankin holviin? Vai sittenkin tänne oman sängyn alle? Mutta kun asuntokin piti vaihtaa!
5.
Leena-Maria ei saanut unta. Aamuun asti hän pyöri sängyssään miettien, mitä hän oikein tekisi viidellä miljoonalla eurolla, jos ne todella olivat hänen. Siitäkään hän ei vielä ollut varma.
Sunnuntaina hän ei uskaltautunut kotoaan ulos. Jospa joku aavistaisi? Kateellisilta naapureilta ei kukaan pysty suojautumaan. Ehkä hänen pitäisi kaikessa hiljaisuudessa muuttaa muualle asumaan, ostaa sieltä itselleen kunnon asunto ja aloittaa uusi elämä mieluiten toisella puolen Suomea tai ehkä Helsingissä. Sinne sitä yksi pieni ihminen hukkuisi muiden joukkoon, eikä kukaan huomaisi mitään.
Mutta ei se asunto Helsingissäkään liian komea saisi olla, jottei kukaan aavistaisi eikä tulisi kerjäämään häneltä vippiä eikä tekeytyisi muka hänen ystäväkseen vain sen tähden, että hänellä oli nyt paljon rahaa. Sen tähden pitäisi olla tarkkana myös vaateostosten kanssa. Mitään turkkeja ei paranisi hankkia. Paras tyytyä vain vaatimattomiin vaatteisiin. Sillä tavoin ei kukaan huomaisi mitään.
Ja mitä hän oikeastaan ravintoloissa tai ulkomailla tekisi? Ei hän ollut tottunut syömään ulkona, ja kun ei hän ulkomaan kieliäkään osannut, olisi paras vain lähteä jollekin bussimatkalle Saksaan tai Kanarian saarten valmislomalle, että pärjäisi eikä herättäisi turhaa huomiota.
Se stipendi sisarenpojallekin pitäisi kai jättää antamatta. Saisihan poika sitten kaiken hänen kuoltuaan. Nyt olisi parempi luopua turhasta anteliaisuudesta. Pakkohan hänen nimittäin olisi sukulaispojalle kertoa, mistä rahat olivat peräisin. Sitten kaikki paljastuisi, eikä niin saisi missään tapauksessa tapahtua.
”Olisi varmaan parempi pitää muutenkin vähän etäisyyttä sisarenpoikaan”, tuumasi Leena-Maria, vaikka poika olikin ainoa sukulainen, johon hänellä vielä oli yhteyksiä ja joka myös vähän niin kuin piti hänestä huolta, kävi katsomassa ja auttoi asioissa, jotka olivat hänelle liian vaikeita. Mutta sellainenkin piti nyt jättää.
6.
Tässä kohden lyhennän kertomusta Leena-Mariasta, joka sai lotosta megajättipotin. Kerron vain lopuksi, että muutaman vuoden päästä hänet löydettiin itähelsinkiläisestä kolmen huoneen ja keittiön asunnosta kuolleena. Sisarenpoika, joka oli lopulta löytänyt hänen osoitteensa, tuli talonmiehen avaimilla sisään ja löysi jo vähän muumioituneen tätinsä.
Kukaan naapureista ei ollut tuntenut häntä. Kukaan ei ollut kaivannut outoa maalaista, joka oli vuosia sitten ilmestynyt heidän rappuunsa asumaan. Ei häntä ollut muutenkaan juuri missään nähty, eikä kukaan kysynyt hänen peräänsä – paitsi sisarenpoika, joka löysi hänet vainajana yksin siitä asunnosta, jonka hän lottovoittorahoillaan osti. Loput rahoista löytyivät viidenkympin seteleinä muutamasta kenkälaatikosta hänen sänkynsä alta. Sinne hän ne oli lopulta ”sijoittanut” nostettuaan niitä vaivihkaa eri automaateilta ympäri Helsinkiä, kunnes tilillä oli rahaa vain sen verran, ettei kukaan osannut epäillä hänen olevan miljonääri.
7.
Lottovoitto ei tuonut Leena-Marialle sitä onnea, josta hän oli uneksinut. Päinvastoin: se syöksi hänet entistä suurempaan yksinäisyyteen. Upporikkaanakin hän kuoli kurjuudessa.
Tänä aamuna me kaikki olemme lottovoittajia, köyhimmätkin meistä. Olemme saaneet monin verroin suuremman voiton kuin kymmenen supermegajättipottia viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana yhteensä. Mutta kuinka meidän käy voittomme kanssa?
Vai etkö vielä tiedä siitä mitään? Kuuntelepa siis, kuinka siitäkin sai ensimmäisten joukossa tiedon muuan Leena-Maria. Oikeastaan hänen nimensä oli vain Maria, Magdalan Maria eli Maria Magdaleena. Hän oli se nainen, josta Jeesus oli ajanut ulos seitsemän riivaajaa. Siitä pitäen Maria oli kuulunut Jeesuksen seuraajien joukkoon.
Sekin oli ollut hänelle jo suuren suuri lahja, suurempi kuin kaikki numerot oikein lotossa. Se oli semmoinen voitto, joka ei ahdistanut häntä, ei vienyt häntä yksinäisyyteen eikä tehnyt hänestä pelokasta, vaan – päinvastoin – toi hänet kuolemasta keskelle elämää ja rakastettuna sisarena toisten Jeesuksen seuraajien joukkoon. Mutta kuinka säilyttää tämä voitto?
Sitä ei Maria Magdaleena ollut murehtinut. Olisi ehkä kuitenkin pitänyt. Jeesuksen puheissa ja toimissa oli viimeisten kuukausien ja viikkojen ajan ollut sellaista erityistä syvyyttä, vakavuutta ja päättäväisyyttä, että olisi pitänyt arvata jotakin olevan tulossa. Ja totisesti oli: se lottovoitto, jonka Maria oli Jeesuksessa saanut, näytti sittenkin olevan vain rajallinen määrä rahaa, joka meni Pitkänäperjantaina sen siliän tien. Jeesus, jota Maria oli tukenut voimiensa ja varojensa mukaan saatuaan Häneltä uuden elämän, Jeesus, joka oli tuonut hänet riivaajien vallasta valoon ja iloon, makasi nyt kuolleena kylmässä haudassa.
8.
Viimeisenä palvelustyönä rakkaalle Opettajalle Maria lähti varhain pääsiäisaamuna toisten sisarten kanssa Hänen haudalleen viimeistelemään sen, mikä Pitkänäperjantaina oli jäänyt kesken. Sen jälkeen oli aika jättää Jeesukselle hyvästit ja katsoa, kuinka palata aikaan ennen lottovoittoa ja äärettömältä tuntuneita varoja. Tämän Maria oli vielä Herralle velkaa.
Viimeisestä palveluksesta ei kuitenkaan tullut mitään. Hauta olikin tyhjä. Kivi oli vieritetty pois, eikä Jeesusta näkynyt missään.
Tai ei hauta oikeastaan täysin tyhjä ollut. Se oli täynnä valoa. Vainajaa ei haudassa kuitenkaan ollut, vaan sen sijaan pitkään valkeaan vaatteeseen pukeutunut nuorukainen, joka puhutteli naisia. Hän oli Jumalan enkeli, joka sanoi: ”Älkäät hämmästykö! Te etsitte Jesusta Natsarealaista, joka ristiinnaulittu oli. Hän nousi ylös, ei hän ole täällä. Katso siaa, kuhunka he hänen panivat! Mutta menkäät ja sanokaat hänen opetuslapsillensa ja Pietarille, että hän käy teidän edellänne Galileaan: siellä te hänen näette, niinkuin hän sanoi teille.”
9.
Tällaista ei kukaan ollut osannut odottaa, ei myöskään Maria. Nyt vasta hän sai sen megajättipotin, josta hän ei ollut edes uskaltanut uneksia. Nyt Maria oli lottovoittaja vailla vertaa, kymmenkertaisen, satakertaisen supermegajättipotin voittaja. Mutta mitä hän teki voiton saatuaan? Mitä tekivät ne toiset sisaret, jotka myös saivat saman potin, aivan yhtä suuren kuin Maria Magdaleena? Pelästyivätkö he samalla tavoin kuin edellisen kertomuksemme Leena-Maria?
P. Markus kertoo: ”Ja he menivät nopiasti ulos ja pakenivat haudalta; sillä vapistus ja suuri hämmästys oli heidän päällensä tullut, ei he myös kellenkään mitään sanoneet; sillä he pelkäsivät.”
Kuinka tämä on ymmärrettävä? Näinkö hengellisen megajättipotin saaja käyttäytyy? Eivätkö naiset lähteneetkään haudalta hypellen ja riemusta huutaen?
Eivät! He pelkäsivät. He pelkäsivät myös kertoa kenellekään, mitä juuri oli tapahtunut. Ehkä he pelkäsivät myös, ettei se ei olisikaan totta, että he vain kuvittelivat kaiken. Liian suuri oli uutinen, jonka he olivat kuulleet!
Kävikö siis Maria Magdaleenalle ja hänen ystävilleen niin kuin kertomuksemme Leena-Marialle? Veikö Pääsiäisen lottovoitto heidät aina vain suurempaan yksinäisyyteen, epäluulon ja pelon keskelle? Kuolivatko hekin unohdettuina ja yksinäisinä kaikkien rahojensa kanssa, niiden päällä istuen ja maaten, mutta voimatta millään tavalla iloita niistä ja lopulta niiden kanssa hukkuen?
Ei niin! Kokonaan toisin kävi. Harmia, vihaa ja vainoakin he vielä saivat kokea, mutta se ei ollut mitään sen rinnalla, että Jeesus oli noussut kuolleista, että Jeesus eli, että heidän syntinsä oli sovitettu, että kuolema oli voitettu.
Eivätkä he iloinneet tästä lahjasta yksin. Yhdessä seurakunnan kanssa he uskoivat, yhdessä he tunnustivat, yhdessä he elivät ja yhdessä he kärsivät Kristuksen nimen tähden. Tämä lottovoitto ei sittenkään tehnyt saajistaan epäluuloisia eikä yksinäisiä, vaikka aluksi siltä näytti. Sillä muistatteko, kuinka Markuksen evankeliumi jatkaa siitä, mihin tämän päivän evankeliumi päättyy?
Mutta kuin Jesus oli varhain ensimäisenä sabbatin päivänä noussut ylös, ilmestyi hän ensin Maria Magdalenalle, josta hän seitsemän perkelettä oli ajanut ulos. Se meni ja ilmoitti niille, jotka hänen kanssansa olleet olivat, jotka murehtivat ja itkivät. (Mk. 16:9-10)
10.
”Lottovoitto” Jeesuksessa oli sittenkin totta! Ei vain hauta ollut tyhjä, ei vain enkeli kertonut ilosanomaa, vaan ylösnoussut Herra itse ilmestyi Marialle.
Tämä voitto oli totta tavalla, joka sai kaikki maalliset voitot ja ansiot kalpenemaan tai paremminkin punastumaan häpeästä. Sen arvo ei koskaan romahtaisi, sitä ei koskaan otettaisi pois, se ei veisi lahjan saajaa epäluuloiseen yksinäisyyteen, vaan toisten samanlaisen lahjan saajien seuraan ja vieläpä jakamaan sitä yhdessä niille, jotka eivät olleet koskaan voittaneet lotossa tai jotka eivät olleet uskaltaneet edes yrittää arpaonneaan. Jeesuksen ylösnousemus oli merkillinen voitto, joka lisääntyi sitä mukaa kuin sitä jakoi toisten kanssa, vaikka se jo itsessäänkin oli täydellinen ja riittävä.
11.
Nyt Maria Magdaleena tulee haudalta sinun luoksesi, sinun murheittesi ja itkusi keskelle. Hän kertoo itsekin vielä ymmällään, mutta silti suuresti iloiten: ”Herra on ylösnoussut! Hän on totisesti ylösnoussut!”
Hän on kertonut sen myös minulle, ja nyt minä kerron sen sinulle siinä enkelin, Jumalan sanansaattajan virassa, johon Hän on minut kutsunut. Sanon sinulle kurkistaessasi tyhjään hautaan: ”Hän nousi ylös, ei hän ole täällä.”
Nosta siis pääsi, lottovoittaja! Ajattele, kuinka valtavasti iloitsisit, jos joku kertoisi sinulle sinun voittaneen viisi miljoonaa arpajaisissa! Nyt sinulle kuitenkin tarjotaan jotakin, joka on sittenkin aivan eri asia kuin lottokilpailun voitto, jonka koi syö ja ruoste raiskaa ja jonka varkaat vievät.
Ajallisia lahjoja voi kyllä käyttää myös oikein. Leena-Maria olisi voinut jakaa runsaasti omastaan ja silti itsekin nauttia lahjansa hedelmistä. Hän olisi saattanut lopulta kuolla korkeassa iässä rakastettuna hyväntekijänä, jolla oli aina avoimet silmät ja korvat, kun apua tarvittiin, itsekään silti puutetta kärsimättä.
Usein Jumalan ajallisia lahjoja kuitenkin käytetään väärin. Niistä ei ole silloin iloa edes lahjojen saajalle. Ne kääntyvät käyttäjäänsä vastaan, ja lottovoittajasta voi tulla maailman onnettomin ihminen, joka kuolee yksinäisyydessä ja kaikkea peläten ja pelkojen lopulta myös osoittautuessa todeksi.
Jumalan suurinta lahjaa, ylösnoussutta Jeesusta Kristusta, ei sen sijaan kukaan voi ottaa meiltä pois. Silti sitäkin voi käyttää väärin. Sitäkin lahjaa, jonka Jumala valmisti meille Pojassaan ja jonka Hän antoi ensin muutamalle uskovalle sisarelle, sitten pyhille apostoleille, sitten monen monelle muulle ja lopulta heidän todistuksensa ja työnsä kautta myös meille, sitäkin voimme käyttää väärin.
Millä tavoin? Sillä tavoin, ettemme ota sitä vastaan, ettemme usko siihen, että väitämme itsepintaisesti, että totta ei ole se, mikä on varmasti totta. Sillä tavoin, että jäämme peloissamme yksin lahjamme kanssa sitä koskaan kenenkään kanssa jakamatta ja lopulta itsekin siitä osattomiksi jääden.
Vika ei silloin ole Jumalan. Hänen lahjansa ylösnousseessa Kristuksessa on täydellinen siitäkin huolimatta, että sitä voidaan käyttää väärin. Ota se siis oikein vastaan! Ota se uskossa riemuiten ja yhtään epäilemättä vastaan, rakas veli, rakas sisar, joka olet ikävissäsi, yksinäisenä ja synnin taakkojen alla odottanut Jumalaa, joka auttaisi sinua. Hän on jo auttanut sinua! Tämän aamun valtava uutinen todella pelastaa sinut, kun tartut uskossa siihen, kun katsot itsestäsi, omista synneistäsi ja puutteistasi ylösnousseeseen Kristukseen.
Herran Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus nostavat sinut ylös siitä pimeästä vankityrmästä, johon synti ja kuolema meitä sulkevat. Se johdattaa sinut yksinäisyydestä Jumalan lasten joukkoon ja siellä aina uudelleen kuulemaan ja muillekin kertomaan, että ”Jeesus on noussut kuolleista”, että ”Herra elää!”
Usko siis enkelin sana ja uskovien todistus, sinä kaikkia lottovoittajia monin verroin onnellisempi veljeni ja sisareni! Jeesus on totisesti noussut kuolleista. Hän elää ja hallitsee yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa aina ja iankaikkisesti! Amen.