Kiusaus. Minulla on sellaisia. Mikä on sinun kiusauksesi?
Minä en puhu kiusauksistani. Harva puhuu. Ne ovat hyvin yksityisiä. Usein koen ne häpeällisinä. Tunnen olevani huono ihminen, silloin kun koen kiusauksen. Tiedostan, että se mihin se minua houkuttaa, on väärää.
Kiusauksia on erilaisia.
1) On niitä yleisesti hyväksyttyjä kiusauksia. Niin kuin suklaa, olut ja lenkkimakkara. Kiusaus jättää lähtemättä lenkille.
Näistä me voidaan puhua. Niillä saa vähän korostettua joko omaa täydellisyyttä tai puutteellisuutta – riippuu vähän miten asian esittää.
2) Sitten on kiusauksia, jotka tulevat minuun jostain. Jossain selkäytimessäni on kirjoitettuna, että pitäisi tai ei pitäisi.
Usein ne liittyvät pohjimmiltaan olemisen tapaan. Siihen miten olen ihmisenä, seksuaalisena olentona. En saisi tuntea, en saisi näyttää haluttavalta tai kokea itseäni sellaiseksi. En saisi tuntea halua, en saisi…
Näitä kiusauksia pitää tutkia. Allekirjoitanko tosiaan sen, mitä selkäytimeni kuiskaa?
3) Sitten on niitä kiusauksia, joita en ehkä edes tunnista. Tai en halua ajatella niitä. Ne tulevat ja vievät minut mennessään. Enkä tule edes ajatelleeksi, että tässä ylitän rajan. Tai se raja on niin madaltunut.
Ohitan perinnönjaossa rakkauden ja vaadin vain omaani. Vähennän verotuksessa sellaista mitä ei kuuluisi. Sekoitan omat ja toisen rahat.
Usein kristitty välttelee niin paljon seksuaalielämän harha-askelia, että lompakko saa mellastaa valloillaan.
Ja kuitenkin kun mennään ”uskonnollisesti päteviin” kiusauksiin, raha on siellä kovalla sijalla. Kuten on rakkaus ja kunnioituskin.
4) Uskonnollisesti pätevä kiusaus kristitylle. ”Ihmistä, itsesi kaltaista, sinun syntisi satuttavat, ihmisten hyväksi koituu se, että elät oikein.” (Job 35:8)
Jos minun pitää arvioida, onko jokin kiusaus todellinen kiusaus vai jotain jonka voin jättää sivuun. Tässä on se avain.
”Ihmistä, itsesi kaltaista, sinun syntisi satuttavat, ihmisten hyväksi koituu se, että elät oikein.” (Job 35:8)
Kristittynä kun tunnen kiusausta tehdä jotain, joka haavoittaa toista ihmistä lähellä tai kaukana, silloin minun täytyy pysähtyä. Se voi olla myös sitä, että jätän tekemättä jotain.
Ihmisenä olen aina osallinen ihmiskunnasta, luomakunnasta. Kunnioitanko minä sinua tässä ja nyt? Huomioinko sinut vai kävelenkö ohi? Mitä minä sanoin tänään? Sanoinko sen rakkaudesta vai itsekkyydestä? Löinkö nyrkillä vai löinkö sanoin?
Hylkäsinkö ihmisen?
Siinä on uskonnollisesti pätevä kiusaus. Siinä olen kadotuksen partaalla.
Kiusauksen voima ei kuitenkaan ole vain siinä, että lankean tekemään väärin. Se menee paljon syvemmälle.
Aika hyvin sen ydin tiivistyy Jeesuksen kiusauksissa erämaassa. Paholaisella oli 3 kiusausta:
”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.”
”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas.
”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.”
Huomaatko? Valta – ahneus. Ja siitä päästään ytimeen: MINÄ.
Kiusaus kääntää katseeni, ei ihmisiin, ei alttarille vaan MINUUN. Ja se, rakkaat kristityt, on vaarallista.
Kun oikein kietoutuu kiusauksiinsa ja niiden kanssa kamppailuun, ei enää näe mitään muuta. Niistä ei pääse, eikä enää ajattele mitään muuta. Siinä velloo ja etsii ihmettä joka vapauttaisi. Samalla elämä näivettyy ja kutistuu. Se ei kanna mitään hedelmää.
Nuorena, joutavien kiusausten vaivaamana kristittynä ihmettelin aina näitä Paavalin sanoja: ”Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.”
Ohje ei tuntunut toimivan kenenkään kohdalla. Jesaja tarjoaa tähän vastauksen:
”Lakatkaa tekemästä pahaa.
Opetelkaa tekemään hyvää,
tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta,
puolustakaa sorrettua,
hankkikaa orvolle oikeus,
ajakaa lesken asiaa.”
Yksinkertainen lääke. Nosta katseesi. Katso ihmistä. Katso alttarin ristiä. Katso niin että näet. Ja ala tehdä hyvää.
Silloin kiusaus, oli se mitä lajia tahansa, alkaa menettää voimaansa.
En lupaa, että kukistat kiusauksesi tänään. Mutta ne menettävät voimansa ja voit elää niiden kanssa.