Meitä kehotetaan paastonaikana seuraamaan Jeesusta ristin tiellä, eikä tämä kehotus kuulu vain paastonaikaan vaan jokaiseen päivään läpi kirkkovuoden ja koko elämämme. Mutta mitä ristin tiellä kulkeminen tarkoittaa? Ristin tiellä kulkeminen on yksinkertaisesti alituista Jeesuksen ristin juurelle palaamista ja ristin juurelle jäämistä.
Saatanan Jeesukseen kohdistamat kiusaukset tähtäsivät siihen, että Jeesus olisi kääntynyt pois ristin tieltä. Meidän kiusauksissamme on pohjimmiltaan kysymys siitä, että saatana haluaa estää meitä seuraamasta Jeesusta ristin tiellä ja käymästä synteinemme hänen ristinsä juurelle.
Päivän evankeliumissa kerrotaan lyhyesti, kuinka Jeesus oli neljäkymmentä päivää saatanan kiusattavana autiomaassa. Matteus ja Luukas kuvaavat tarkemmin Jeesuksen kiusauksia, jotka olivat luonteeltaan nimenomaan kutsumuskiusauksia: saatana houkutteli Jeesusta kääntymään kärsimykseen ja kuolemaan vievältä tieltä ja luopumaan samalla kutsumuksestaan maailman Vapahtajana.
Autiomaan kiusauksia edelsi Jeesuksen kaste, mistä kerrotaan päivän evankeliumia edeltävissä jakeissa. Kun Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen, taivaasta kuului ääni: “Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.” Johannes kastoi Jeesuksen hänen Taivaallisen Isänsä antamaan tehtävään, ja heti tämän jälkeen alkoivat kiusaukset. On syytä panna merkille, että nimenomaan Pyhä Henki johdatti Jeesuksen autiomaahan saatanan kiusattavaksi. Alkukielessä käytetään voimakasta ilmaisua, joka on käännetty sanalla “ajoi”. Jumala ei kiusannut Jeesusta, mutta salli Jeesuksen joutua kiusattavaksi. Jumala ei kiusaa meitäkään, mutta sallii saatanan hyökätä meidänkin kimppuumme. Hänellä on oma tarkoituksensa, kun hän näin menettelee.
Jeesuksen kohdalla Jumalan tarkoitus oli, että hän valmistuisi autiomaassa tehtäväänsä. Jeesus ei tarvinnut tällaista valmistautumista Jumalan Poikana mutta kylläkin ihmisenä. Kaste oli suuri ja ihmeellinen hetki Jeesuksen elämässä, mutta hänen julkinen toimintansa ei alkanut heti sen jälkeen riemullisissa ja voittoisissa tunnelmissa. Autiomaassa vietetty aika opetti Jeesusta ymmärtämään, mitä merkitsee olla Herran kärsivä palvelija. Saatana pyrki siihen, että Jeesus olisi korottanut itsensä ja käyttänyt jumalallista voimaansa, mutta Jeesus voitti kiusaukset, nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.
Luukkaan evankeliumissa sanotaan, että “kiusattuaan näin Jeesusta kaikin tavoin Paholainen jätti hänet joksikin aikaa rauhaan.” (Luuk. 4:13) Vaikka Jeesus selvisi kiusauksista sillä kertaa voittajana, saatana kävi taas hetken kuluttua hänen kimppuunsa. Kiusaukset jatkuivat läpi Jeesuksen elämän, ja hän oli kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin me. Ihmisenä hän joutui kohtaamaan esimerkiksi seksuaalisuuteen liittyvät kiusaukset. Kohukirjan väite, että Jeesuksella olisi ollut suhde Maria Magdalenan kanssa, on tietysti täysin tuulesta temmattu, mutta saattaa olla, että saatana yritti saada Marian välityksellä Jeesuksen lankeamaan. Kaikki Jeesuksen kiusaukset liittyivät siinä mielessä hänen kutsumukseensa, että jos hän olisi langennut mihin tahansa syntiin, hän ei olisi voinut sovittaa syntejämme. Äärimäisen huippunsa Jeesuksen kiusaukset saavuttivat ristillä. “Muita hän on kyllä auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan. Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen.” (Matt. 27:42) “Jos olet juutalaisten kuningas, niin pelasta itsesi.” (Luuk. 23:37) Näin saatana kiusasi Jeesusta ristillä ylipappien, sotilaiden ja ohikulkijoiden suulla.
Jeesus kesti kaikki kiusaukset, vaikka saatana keskitti kaikki voimansa hänen kiusaamiseensa. Jos me seuraamme Jeesusta ristin tiellä, saatana keskittyy myös meidän kiusaamiseemme. Hän ei tietenkään keskitä meihin kaikkia voimiaan, eikä Jumala salli, että meitä kiusataan yli voimiemme, mutta ketään Jeesuksen seuraajaa kiusaaja ei jätä rauhaan. Niitä, jotka eivät seuraa Jeesusta, saatana ei kiusaa. Synti kyllä houkuttelee jokaista ihmistä, mutta muut kuin ristin tien kulkijat eivät ymmärrä, että kysymys on synnin houkutuksesta. Saatana antaa heidän elää väärässä rauhassa ja vahvistaa heidän välinpitämätöntä suhtautumistaan syntiin.
Ristin tien kulkijoidenkin kohdalla saatana menettelee niin, että hän vähättelee synnin merkitystä ja vakuuttaa, että kysymys on pienestä asiasta, mistä ei kannata tehdä numeroa. Saatana pukeutuu myös valkeuden enkeliksi ja esiintyy hyvän asian edistäjänä tai jopa Jumalan nimissä. Silloin on kysymys kaikkein vaarallisimmasta kiusauksesta. Valkoinen saatana on pahempi kuin musta ja saa enemmän vahinkoa aikaan.
Saatanan toimintatapoihin kuuluu myös se, että hän kietoo ihmisen pikku hiljaa ja huomaamatta synnin verkkoihin. Silloin ihminen paatuu synnin ja kiusaajan pettämänä, ellei tule Jumalan armosta synnintuntoon. Kun näin tapahtuu, ja syntimme alkavat lankeemuksen jälkeen tai joskus myöhemmin painaa meitä, saatana ei enää esitäkään syntiä vähäpätöisenä asiana, vaan kiusaa meitä tekemällä syntimme suuriksi, niin suuriksi, että emme voi saada niitä anteeksi. Synti on kauhistuttava asia, ja syntimme ovat suuria – se on totta – mutta eivät niin suuria, että emme voi saada niitä anteeksi. Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa on äärettömän paljon suurempi kuin suurimmat syntimme. Satana on valehtelija ja valheen isä. Suurin valhe on, että Jeesuksen sovintoveri ei muka riitä meidän syntiemme sovitukseksi.
Suurin synti puolestaan on epäusko. Se on myös ainoa anteeksiantamaton synti, koska se on Jeesuksen kieltämistä. Epäusko voi ilmetä kahdella tavalla eli paatumuksena tai epätoivona. Kiusaaja haluaa meidän joko paatuvan synteihimme tai joutuvan niiden tähden epätoivoon. Pohjimmiltaan kysymys ei ole kahdesta vaihtoehdosta vaan samasta asiasta – eli siis epäuskosta.
Epätoivon taustalla on ylpeyttä, omahyväisyyttä ja omavanhurskautta, jotka asuvat syvällä sydämessämme, vaikka emme tätä itse ymmärrä. Emme haluaisi luopua näistä salaisista epäjumalistamme eli emme haluaisi tunnustaa, että emme ole muita parempia vaan olemme kadotettuja ja täysin ansiottomia syntisiä vailla mitään halua ja voimaa hyvään. Kun Jumala sallii meidän joutua saatanan kiusattavaksi ja “ajaa” meidät omaan autiomaahamme, hänen tarkoituksensa meidän kohdallamme on juuri näiden salaisten epäjumaliemme paljastaminen. “Kalliissa hunajan pisarassa” sanotaan: “Kaikki kiusaukset, saatanan hyökkäykset ja omat valituksemme johtuvat itsevanhurskaudesta ja omahyväisyydestä. Salliessaan saatanan hyökätä kimppuusi, Jumala ajaa näitä takaa. Ne sinulta on riistettävä, olitpa miten vastahakoinen tahansa. Ne estävät Kristuksen pääsemästä sisälle, ja syyllisyys ei häviä, ennen kuin Kristus tulee sijaan.”
Ukko-Paavo, Paavo Ruotsalainen, käytti kiusausten autiomaasta nimitystä “murhehuone”. Jokainen Kristuksen seuraajaa, joka kulkee hänen askelissaan ristintiellä, joutuu aika ajoin “murhehuoneeseen”, joku ehkä useinkin ja joku ehkä pitkäksikin ajaksi. Ukko-Paavon, syvissä ahdistuksissa kasvaneen uskon kilvoittelijan, teologia keskittyi suuressa määrin yhteen kysymykseen: Miten me suhtaudumme siihen, että Jumala johdattaa meidät “murhehuoneeseen”? Pyrimmekö me sieltä itse pois vai odotammeko, kunnes Jumala itse päästää meidät sieltä ja kirkastaa entistä syvemmin armonsa? Ei ole ollenkaan mukavaa, kun joudumme “murhehuoneessa” kohtaamaan itsemme alastomina ja paljaina ja syntisempinä kuin osasimme kuvitella ja meiltä riistetään kaikki se, mitä luulimme omistavamme. Siksi vilpilliset kilvoittelijat eivät halua kulkea ristin tietä eivätkä jää “murhehuoneeseen” odottamaan Jumalan apua.
Ristin tiellä kulkeminen on alituista Jeesuksen ristin juurelle palaamista ja ristin juurelle jäämistä. Älä siis menetä toivoasi, jos olet joutunut tai kun joudut “murhehuoneeseen”, vaan käy synteinesi sellaisena kuin olet ristin juurelle. Et ole yksin kiusattuna “murhehuoneessasi”. Jeesus on kanssasi. Hän on ollut samalla tavoin kiusattu kuin me, mutta hän on kohdannut kaikki kiusaukset yksin ja voittanut ne. Siksi meidän ei tarvitse kohdata yksin kiusauksiamme eikä yrittää selvitä niistä itse voittajina. Joudumme väistämättä epätoivoon saatanan syyttäessä meitä synnistä, jos ryhdymme väittelemään hänen kanssaan tai yritämme auttaa itse itseämme. Jos sen sijaan käymme kiusattuina ja langenneina Kristuksen luo, Kristus antaa saatanalle vastauksen: Hän on synnin ja kiusausten voittaja meidänkin puolestamme. Saamme myös itse aikanaan vastauksen “murhehuoneessamme”, kun Kristus vakuuttaa, että hänen vanhurskautensa riittää meidänkin vanhurskaudeksemme ja hän haluaa pelastaa meidät pelkästään siksi, että olemme syntisiä.
”Ristin luona kiusatulla,
langenneella vaivatulla
paras paikka on, paras paikka on.
Siksi älä koskaan lähde,
älä minkään synnin tähden
ristin luota pois, ristin luota pois.
Ristin luona ainoastaan
synnin turmelusta vastaan
voitto saatu on.
Ristin luona ainoastaan
isä armahtavi lastaan,
rauhan julistaa, rauhan julistaa.
Ristin luona kiusatulla
paras paikka on.”
(Erkki Leminen)
Ristin luona on aina paras paikka. Ristin luona on paras paikka silloin, kun olemme ”murhehuoneessa” langenneina ja kiusattuina. Mutta ristin luona Jeesuksen seuraajan paras ja ainoa mahdollinen paikka myös sellaisina aikoina, kun Jumala antaa hänen tehdä matkaa iloisella mielellä ilman erityisiä kiusauksia. Jeesuksen seuraaminen on alituista hänen ristinsä juurelle palaamista ja siihen jäämistä.