Tämän pyhän nimi on ”invocavit”, se tulee päivän psalmista 91 ja sen latinankielisestä tekstistä, jossa sanotaan : hän huutaa minua”. Kuka siis huutaa ja ketä? Ihminen huutaa Jumalaa hädässä ja ahdistuksessa ollessaan. Ja mitä tapahtuu kun huudamme Jumalaa? Herra sanoo: minä vastaan, minä olen hänen tukenaan ahdingossa ja nostan taas kunniaan.
Tänään puhumme kiusauksista ja koetuksista, mutta tämän pyhä nimi voisi olla myös Jumalan avuksi huutamisen sunnuntai.
Täällä ihmisenä ollessaan Jeesus koki kiusauksia ja koetuksia, ja voitti ne kaikki. Hän, Jumalan Poika oli myös täysi ihminen, ja siksi hän suostui olemaan samojen rajoitteiden ja lainalaisuuksien alla kuin mekin ihmisenä olemme. Hän ei käyttänyt jumalallista voimaansa omaksi hyväkseen. Jeesuksella oli monta kertaa aivan todellinen vaara langeta pois Jumalan tahdon tieltä. Jos hän olisi kerrankin langennut, meidän ihmisten tilanne olisi toivoton. Iankaikkinen kadotus odottaisi meitä kaikkia kuolemamme jälkeen. Evankeliumista kuulimme yhden vihollisen monista yrityksistä saada Jeesusta lankeamaan; tällä kertaa se tapahtui hänelle todella läheisen ihmisen, opetuslapsi Pietarin huolenpidon ja rakkauden kautta. Jeesus kuitenkin tunnisti vaaran.
Entä miten meidän käy? Sana kiusaus joka on kreikaksi peirasmos tarkoittaa myös koettelemusta. Siis sama kreikankielinen sana, mutta kaksi merkitystä: kiusaus ja koettelemus.
Ovatko ne sanat nykyään tuttuja? Nykyään puhutaan koulukiusaamisesta ja työpaikkakiusaamisesta. Tai joku sanoo: lankesin kiusaukseen, söin kermaleivoksen, suklaalevyn tms. Joku lankeaa juomaan, tai syrjähyppyyn tai kavaltamaan firman rahoja. Sielunvihollisesta käytetään myös sanaa kiusaaja. Isä meidän rukouksessa pyydämme äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.
Koettelemus sana taitaa olla aika vähän käytetty, vastoinkäyminen ehkä yleisempi, mutta se tarkoittaa taas hiukan eri asiaa.
Mutta onko sana kiusaus sen varsinaisessa merkityksessä, vakavassa mielessä tuttu? Sillä kun puhutaan kiusauksesta, puhutaan myös synnistä. Jos lankean kiusaukseen, lankean syntiin. Että voi kokea, tajuta tuntee olevansa kiusauksessa, täytyy olla taju oikeasta ja väärästä. Silloin tulee se ristiriita, se taistelu: tiedän mikä on Jumalan tahto, mikä on oikein ja haluaisin elää Jumalan tahdon mukaan, mutta pystynkö valitsemaan oikein. Jo ajatuksissa voin langeta; esim. päivän Vanhan testamentin teksti kertoi, kuinka Kain ei hallinnut vihan ja kateuden tunnettaan, ja siitä seurasi kauheita: hän tappoi veljensä Aabelin.
Uudessa testamentissa sanaa peirasmos kiusaus, koetus tai sen johdannaisia käytetään monessa kohtaa. Joissain kohdissa se on sävyltään myönteinen eli silloin se voi saada esiin tai vahvistaa jo olemassa olevaa hyvää.
Mutta se voi olla myös sävyltään kielteinen, eli se voi houkutella syntiin ja vääryyteen ja niin yrittää tuottaa tappio ihmiselle. Eli samalla tapahtumalla ja asialla voi olla kahtalainen merkitys. Se voi olla Jumalan antama koetus, joka vain vahvistaa meitä ja uskoamme, kun selviämme siitä voittajana ja Jumalan tahdon mukaan. Mutta se voi olla vihollisen näkökulmasta yritys saada meidät lankeamaan ei-toivottuun toimintaan ja niin yrittää tuottaa meille vahinkoa.
Meistä itsestämme riippuu, kummastako lopulta on kysymys: onko se meille vahvistukseksi vai tappioksi.
Miten meidän siis käy elämämme koetuksissa ja kiusauksissa?
Joku on sanonut: kaikki mikä on tullut Jumalan kädestä, tahtoo myös viedä meitä Jumalan luo. Kun Job joutui koetuksiin ja kärsimyksiin, hän sanoi vaimolleen joka kehotti kiroamaan Jumalaa, että me olemme ottaneet Jumalan kädestä vastaan hyvän, emmekö sitten ottaisi sitä mikä on pahaa. Ja onhan myös sanottu: Elämän onnellisten asioiden kautta Jumala puhuu meille kuiskaten, Sanassaan hän puhuu meille mutta ahdistuksissa hän suorastaan huutaa meille, eli hänellä on tärkeää asiaa.
Jumalan näkökulmasta kaiken, niiden vaikeittenkin asioiden tarkoitus on saada meitä entistä lähemmäs Jumalaa, saada meidät huutamaan häntä avuksemme. Vihollinen puolestaan tekee kaikkensa, kiusaa meitä, että kävisi aivan päinvastoin. Se haluaisi saada meidät epäilemään Jumalaa ja hänen rakkauttaan, syyttelemään häntä ja lopulta kiroamaan Jumalaa ja hylkäämään hänet. Siitähän syntiinlankeemuskin lähti, että Eeva alkoi epäillä: onko Jumala todella sanonut. Miten ihmeessä me heikot ihmiset voimme pärjätä tuollaista vihollista vastaan.
Hiljattain päättyivät talviolympialaiset ja nyt ovat ovat käynnissä paralympialaiset. Urheilijat ovat treenanneet vuosikausia ollakseen parhaassa kunnossa kisojen aikaan. Fyysinen kunto on huipussaan.
Mutta minkälainen sitten on meidän hengellinen kuntomme? Ja miten sitä mitataan? Alkuvirtenä oli virsi 505 ja siinä pyydettiin mm. että anna meille voitontahto, rohkeus, auta, että alkaa voisi myöskin uskonkilvoitus.
Hengellisen kunnon voisi jakaa kolmeen osa-alueeseen: usko, toivo, rakkaus. Ja jokainen ihminen kyllä joutuu joka päivä testiin näillä osa-alueilla, Uskoamme ja luottamustamme Jumalaan kyllä koetellaan, rakkauttamme lähimmäisiin mitataan. Toivommekin monesti hiipuu.
Kun käymme kamppailua ja kilpailua elämässä itsemme kanssa koetuksissa ja kiusauksissa, me joudumme huomaamaan ja myöntämään, että meidän hengellinen kuntomme ei tahdo useinkaan riittää. Usko hiipuu, rakkaus loppuu ja toivo sammuu. On vaara, että joku asia ei koidukaan uskomme vahvistukseksi emmekä selviä voittajana kiittäen Jumalaa. Joskus oikein kauhistumme ja masennumme, kun huomaamme mitä kaikkea sydämestämme löytyykään: epäuskoa, vihaa, kateutta yms.
On kaikkea muuta kuin voittajan olo; päinvastoin sellaisina hetkinä koemme olomme aivan surkeaksi ja viheliäiseksi. Mitä me silloin teemme?
”Kun hän huutaa minua, minä vastaan, minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan.” Ps. 91. Huuda häntä avuksi! Huuda Jeesusta avuksi! Mitä hankalampi tilanne on ja mitä surkeamammaksi tunnet itsesi, sitä enemmän ja kovemmin huuda Jeesusta. Ja Hän vastaa: minä vastaan, minä olen sinun tukenasi.
Ei meitä vajavaisia hengellisesti heikkokuntoisia ihmisiä vaadita yksin, omassa varassa selviämäänkään. Saamme katsoa Jeesukseen, joka selvisi voittajana, että me tappion kärsineet, syntiset ihmiset saisimme turvautua hänen voittoonsa aina uudestaan ja uudestaan.
Jeesus Kristus on hengellisesti huippukuntoinen, että meillä olisi hänessä voitto. Vaikka me itse kärsimme tappioita saamme aina aloittaa uudestaan Jeesuksen sovitustyön tähden. Se on juuri sitä uskonkilvoitusta.
Ja ennen kaikkea tämän luottamuksen uudelleen alkamisen mahdollisuuteen vihollinen tahtoisi viedä.
Ensiksi se tekee kaikkensa, jotta pysyisimme välinpitämättöminä ja emme uskoisi meidän ainoaan toivoomme Jeesukseen. Tai jos jo uskomme, se yrittää erottaa meidät Jeesuksesta ja syöstä meidät epätoivoon. Se juonii, valehtelee ja vääristelee tehdäkseen nämä, mutta sen juonet tiedämme kyllä.
Esim. kun olemme vaarassa langeta, se kysyy onko Jumala todella sanonut, että se olisi väärin. Kun olemme langenneet, se kääntää kelkkansa. Se alkaa vähätellä Jumalan armoa sanoen, että noin pahaa asiaa ei voi mitenkään saada anteeksi.
Se tahtoo, että ihminen jää tuijottamaan ja murehtimaan omia syntejään ja laiminlyöntejään. Se vihaa ja pelkää yli kaiken Jeesuksen sovitustyötä. Se tietää, että se kärsi täydellisen tappion, kun Jeesus vuodatti verensä ja nousi kuolleista. Se on jo hävinnyt; Jeesus sai siitä riemuvoiton sovitustyönsä kautta. Jeesukseen uskova on hyvässä turvassa.
Ja niin kuin urheilijat unelmoivat siitä voittajan palkinnosta, niin jokainen Jeesukseen uskova saa myös unelmoida voittajan palkinnosta taivaassa. Yleensä kisoissa voittopalkinnon saa vain yksi ja joskus tulee myös yllätysvoittaja, kun ennakkosuosikki ei pystykään pitämään pintaansa.
Kerran me, Vapahtajaan turvaavat olemme kuin niitä yllätysvoittajia. Pääsemme taivaaseen, vaikka omat suoritukset eivät riitä. Saamme voittajan palkinnon armosta, koska Jeesus Kristus voitti ylivoimaisesti. Hän oli se ennakkosuosikki, joka ei pettänyt, vaan kesti loppuun asti.