Espoon hiippakunnan 10-vuotisjuhlamessu
Jeesuksen opetuslapset olivat tottuneet hyvään. Kulkiessaan Jeesuksen seurassa he olivat nähneet Mestarinsa verrattoman voiman. Jeesus paransi sairaita, antoi arvon arvottomiksi luokitelluille, toi syrjäytetyt takaisin muiden luokse, osoitti sellaista rakkautta ja välittämistä, joka ei tuntenut esteitä. Jeesuksen maine oli kasvanut ja hän oli hyvin suosittu. Opetuslapset saivat siinä ohessa oman osansa Mestarinsa suosiosta. Jeesuksen seurassa kaikki näytti nousujohteiselta – Jumalan valtakunta oli todellakin tullut ihmisten keskelle. Tunnelmat olivat korkealla, odotukset huipussaan, menestys huumasi ja suosio imarteli. Mikäpä oli ollessa, kun asiat näyttivät näin hyvältä.
Juuri näin me yleensä haluaisimme elämän soljuvan. Odotamme ja toivomme, että elämä aina hymyilisi, tuntuisi mahdollisimman vaivattomalta ja että asiat sujuisivat ilman häiriöitä. Haluamme kokea hyviä asioita ja kuulla vain hyviä uutisia. Tahtoisimme tuntea jatkuvaa mielihyvää ja mukavia tunnelmia. Vastaavasti kaihdamme kaikkea sellaista, mikä tuo mukanaan ikäviä asioita, vaikeuksia, harmitusta ja huonoja tunnelmia.
Mielihyvä on kautta historian ollut ihmisen tärkeimpiä motiiveja pyrkiä parempaan. Elämän vaikeuksista on koetettu päästä eroon. Ihmiskunta on esimerkiksi keksinyt lukuisia keinoja, joilla elämän voi tehdä helpommaksi. Millaista esimerkiksi olisi arkinen elämämme, jos meillä ei olisi sähköä? Entä jos lääketiede ei olisi nykyisellä tasollaan? Tai jos moottoreita ei olisi olemassa?
Me haluamme kokea elämän helppoutta monella muullakin tavalla. Odotamme saavamme jatkuvaa mielihyvää niin ihmissuhteissamme ja työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Tämä odotus kannustaa eteenpäin ja auttaa voittamaan vaikeuksia. Päivän evankeliumin kuvaus Jeesuksen ja opetuslasten keskustelusta herättää kuitenkin kysymyksen, onko mielihyvästä tullut jo niin keskeinen asia elämässämme, että se on jopa ainut tavoitteemme? Suuntautuvatko kaikki ajatuksemme ja kaikki voimavaramme sen varmistelemiseen, että mielihyvän kokemus olisi jatkuvaa ja mahdollisimman suurta? Viihtyminen on toki hyvä asia, mutta haetaanko sitä liian kovalla hinnalla, jopa siinä määrin, että ollaan valmiit pakenemaan todellisuutta? Hyvänolon tunteen tavoittelu keinolla millä hyvänsä johtaa lopulta surullisiin seurauksiin, kuten hyvin tiedämme.
Elämän helppous ja mielihyvä olivat opetuslasten mielessä niin voimakkaina tavoitteina, että he olettivat Jeesuksen varmistavan nämä kokemukset heille myös tulevaisuudessa. Siksi opetuslapset olivat ällistyneitä siitä, mitä Jeesus heille kertoi. Jeesus puhui heille edessä olevasta matkasta Jerusalemiin. Hän puhui kärsimyksestään, piinastaan ja kuolemastaan, siis sellaisista asioista, jotka eivät tuntuneet mukavilta ja miellyttäviltä. Mestari suorastaan patisti seuraajiaan ottamaan huomioon myös muita elämän ulottuvuuksia kuin pelkän mielihyvän tavoittelun.
Olemme kuluneella viikolla viettäneet Espoon hiippakunnan kymmenvuotisjuhlaa monessa eri tilaisuudessa. Nuori hiippakuntamme on juhlansa ansainnut. Juhlamieltä ja juhlan tuntua on riittänyt. Tämä juhlaviikko on ollut erityinen monellakin tavalla. Yksi erityisyys on ollut se, että juhlaviikkomme aikana on jännityksellä seurattu tapahtumia Ukrainassa. Huoli ja hienoinen pelkokin on hiipinyt mieleen, kun olemme kyselleet, mitähän tästä kaikesta seuraa. Olemme joutuneet jälleen kerran huomaamaan, että elämä ei ole pelkkää juhlaa ja mielihyvää. Siihen kuuluvat myös toisenlaiset, varjoisammat tunnelmat.
Juhlaviikkomme on osunut erityiseen aikaan myös siksi, että sen kuluessa on kirkkovuodessa alkanut paastonaika. Matka Jerusalemiin, kohti yhä piteneviä varjoja ja vakavampia tunnelmia, on alkanut. Kun Jeesus kertoi opetuslapsilleen alkavasta matkasta Jerusalemiin, Pietari ei kestänyt ajatusta, että mukavista tunnelmista ja mielihyvän kokemisesta pitäisi luopua. Hän vei Jeesuksen syrjään ja alkoi estellä. Sellaiselle matkalle ei pidä lähteä, joka päättyy kuolemaan! Kuten evankeliumista kuulimme, Jeesus torjui Pietarin estelyt päättäväisesti ja poikkeuksellisen kovin sanoin. ”Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä.”
Jumalan ajatuksissa on jokaista meitä varten varattu kokonainen ihmisen elämä. Kokonaiseen ihmisen elämään ei sisälly ainoastaan makoisia makupaloja ja mielihyvän hetkiä, vaan myös vaikeita ja raskaita vaiheita. Aina emme suinkaan voi valintoja tehdä, vaikka niin haluaisimmekin, vaan joudumme ottamaan vastaan sen, mikä eteemme tulee.
Pietarilta ja muilta opetuslapsilta näyttää kuitenkin menneen täysin ohi korvien, mitä Jeesus todella sanoi heidän alkavan matkansa päämäärästä. Pietari ja muut opetuslapset kauhistuivat, koska Jeesus puhui omasta kuolemastaan. Mutta heiltä jäi huomaamatta, että kuolema ei ollutkaan viimeinen asia, jonka Jeesus tässä matkakuvauksessaan kertoi. Hän kyllä kertoi, että hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.
Paastonajan matka kohti Jerusalemia on meilläkin alkanut. Toivottavasti me kuulemme Jeesuksen seurassa kulkeneita opetuslapsia paremmin, mitä Herramme todella sanoo. Matkamme ei pääty Golgatan murheeseen vaan pääsiäisaamun riemuun tyhjällä haudalla. Paastonaika kutsuu meitä vapaaehtoisesti luopumaan edes hetkeksi siitä mielihyvän ja mukavuuden tavoittelusta, joka niin paljolti leimaa meidän arkista elämäämme. Tällainen vapaaehtoinen luopuminen auttaa meitä keskittymään siihen, mikä elämässä on lopulta oleellisinta. Se auttaa myös ymmärtämään sitä elämäntilannetta, jossa erilaisten kriisien keskellä elävät lähimmäisemme ovat, he jotka eivät voi kokea mielihyvää arkisessa elämässään samalla tavalla kuin me. Tässä mieleen nousevat paitsi lähimmäisemme sodan ja sodanuhan alla elävissä maissa myös ystävyyshiippakuntamme maassa, Namibiassa, jossa pitkään jatkunut kuivuus on hälyttävää.
Paastonaika muistuttaa, että mielihyvän tavoittelu on huono vaihtoehto elämän tärkeimmäksi asiaksi. On olemassa nimittäin vieläkin tärkeämpi elämänsisältö, Jumalan tahdon kyseleminen ja Jumalan johdatukseen luottaminen. Silloin meillä on selvä suunta: ylösnousemus. Matkalla sitä kohti joudutaan monenlaisiin vaiheisiin, joista jotkut ovat ikäviä, epämiellyttäviä ja raskaita. Mutta vieläkin raskaammilta ne tuntuvat, jos pidämme kaiken päämääränä vain oman mielihyvän varmistamista.
Hyvä kokoontunut seurakunta. Paastonajan matkalla meitä siis kannustetaan etsimään kaikkein tärkeintä omassa elämässämme. Tässä etsinnässä me saamme tukea omissa seurakunnissamme. Myös Espoon hiippakunnan seurakunnat ovat juuri sitä Jeesuksen seuraajien joukkoa, joka pitää päämääränään ylösnousemusta, kulkekoon tämä matka sitten minkälaisten vaiheiden kautta tahansa. Herra Jeesus kulkee kanssamme.