Invocavit-saarna Herättäjän kirkkopyhässä
Aikoinaan poikamme Mikko istui ruokapöydässä syömässä. Yhtäkkiä hänelle ei maistunut enää. Äiti kehotti: ”Mikkoli, syö-hän”. ”Ei”, poika vastasi, ”Mikkoli ei syö!” ”Miksi Mikkoli ei syö” tiedusteli äiti. ”Jansson kiusaa” vastasi Mikko, ”se repii Mikkolia tukasta!” Taisi sillä kerta tuo Janssonin kiusaus jäädä syömättä. Vaikka kyseessä oli ihan tavallinen ruoka, jonka nimi vain sat-tuu olemaan ’Janssonin kiusaus’, niin Mikko otti sen ihan kirjaimellisesti. Kovasti meitä vanhempia silloin hymyilytti, ja annettiin pojalle muuta ruokaa.
Elämässämme on monenlaisia kiusauksia, jotka estävät meitä toimimasta oikein. Toisille on esim. suuri kiusaus jäädä aamul-la loikoilemaan lämpimän peiton alle, vaikka pitäisi nousta ylös kouluun tai työhön, varsinkin kun on tällainen kurja sää. Sitten ihmetellään, kun aina väsyttää ja koulu tai työ ei suju. Toisille on ihan toisenlainen kiusaus kuin yllä mainitulla Mikkolilla, koska he syövät aina liikaa ja vielä santsaavat. Sitten ihmetellään, kun ollaan laiskan pulskea kuten minä. Toisille on kiusauksena jäädä illalla liian myöhään katsomaan ruutua, joko televisiota tai tietokonepeliä, ja sitten aamulla ei millään pääse ylös. Toisille on kiusauksena pahoittaa toisten mieliä puhumalla pahaa. Toisille on kiusauksena etuilla ja käyttää kyynärpäitään toisten tuuppimiseen. Tätä luetteloa voisin jat-kaa ties kuinka pitkään, sillä minun tarvitsee vain katsoa omaa elämääni, että huomaan, miten kiusattuna oikein olen. Yllä mainittu Mikkoli jo viittaa ihan oikeaan suuntaan: aina se on joku muu, joka kiusaa, vaikkei repisikään tukasta. Emme tahdo katsoa itseämme kiusaajiksi.
Nyt katselen tämän päivän evankeliumimme (Matt. 4: 1-11) hieman tarkemmin Kiinnitän huomiota neljään kohtaan.
1. Miksi Herra Jeesus meni korpeen, erämaahaan, puutteeseen, yksinäisyyteen? Olisi luullut, että Jumalan Henki veisi hänet niiden ihmisten pariin, joiden pelastukseksi hän oli tullut. Tähän erämaakohtaukseen tavallaan tiivistyy Herra Jeesuksen koko siihen astinen elämä: syntymä muukalaisuuteen, ei sijaa ihmisten luona, seimi eli eläimen apeastia, kuninkaan vihaa pako Egyptiin, jne. Se ei ollut paha henki, joka vei hänet erämaahan, vaan Jumalan Henki. Näin Herra Jumala valmistaa niitä, joita hän aikoo käyttää aseinaan. Me luulemme ja tahdomme, että Jumala päästäisi meidät elämän korvesta, mutta juuri päinvastoin käy. Usein Jumalan lapsi löytää itsensä puutteen alaisena, yksinäisyydestä, elämän korvesta. Sitä Herran ystävät joutuvat kärsimään koko elämänsä ajan, yhä uudelleen ja uudestaan. Luulemme silloin Jumalan meitä rankaisevan ja hylkäävän, pohdimme omaa syyllisyyttämme, mutta se on aivan väärin, sillä sama Henki, joka johti Herran Jeesuksen erämaahan, johtaa Herran seuraajankin, koko seurakunnan, puutteeseen ja vaivaan. Vaikka ei saa sille selitystä, niin kuin Herrakaan ei saanut, sitä ei saa oudoksua eikä saa epäillä Herra Jumalan lupausta pelastuksesta. Vaikka hyvä Jumala peittää kasvonsa, usko vain lujemmin elämäsi korpivaelluksella. Erämaassa Jeesuksen seurana olivat petoeläimet ja perkele. Näin Jumala toimii: kun hän tekee suureksi, hän valmistaa ensin työhönsä, ja hänen työkaluinaan ovat murheet, kiusat, tuskat ja taistelut. Jumala otti Jeesuksen koulunsa viimeiseen luokkaan ja laittoi loppututkintoon. Siinä näyttää siltä, että riistettäisiin kaikki se armo, minkä Herra Jumala on antanut. Pyhän Hengen koulussa mikään ei tunnu helpolta. Kun hieman myöhemmin Herra Jeesus opettaa rukoilemaan, hän opettaa myös pyytämään: ”Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta” (Matt. 6:13:).
2. Ensimmäinen kiusaus kohdistuu nälkään eli ruumiin puutostilaan. Hän, joka myöhemmin ravitsee tuhansia viidellä leivällä ja kahdella kalalla, joka sanoo, että minä olen elämän leipä (Joh. 6), hän kieltäytyy muuttamasta kiviä leiväksi. Kun nääntymisen vaara uhkaa ja Jumala tuntuu kääntäneen selkänsä, kun tuntuu siltä, että Jumala on antanut viholliselle vallan, kun ei saa mitään elämää Jumalan sanasta eikä koe sitä elämän leiväksi, kun rukouksiin ei vastata, kun Herran ehtoollisesta ei löydä sielun ravintoa ja kaikki tuntuu kiviseltä, silloin tulee kiusaaja ja kuiskaa: Näin ei Jumala ole sinua varten ajatellut, tämä ei ole Jumalan työtä; jos Jumala olisi kasteessa ottanut sinut lapsekseen, hän antaisi sinulle lasten leipää eikä sallisi elämääsi kivistä mieroa. Kiusaaja tahtoo peilata meille sellaista harhakuvaa, joka tekee Jumalasta hyvinvoinnin, siunauksen ja menestyksen automaatin. Moni on tänä päivänä tyytymätön elämän kivisiin, koviin ja karuihin puitteisiin. Moni mielensä mukaan yrittää kepulikonstein muuttaa sitä kivistä tannerta leiväksi. Kun esim. sähkönsiirtomaksu nousee eikä voida erota sähköverkosta, erotaan kirkosta: muutetaan kirkollisvero sähköksi ja ollaan elämänsä herra. Juuri meille kaikenlaisiin mukavuuksiin tottuneille Herra Jeesus sivaltaa voittoisan Jumalan sanan: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta” (Matt. 4:4). Tämän sitaatin viitekehys Mooseksen 5. kirjan mukaan tähtää paastonmukaiseen asennemuutokseen eli ylpeän ja ylisuuren Minämme nöyrtymiseen. Siinä sanotaan: ”Tehdäkseen teidät nöyriksi hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ette olleet ennen maistaneet, eivät myöskään teidän isänne. Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo” (5. Moos. 8:3). Herra ravitsee nälkäiseksi. Hän auttaa silloin, kun hänen hetkensä on tullut. Niinpä Herra Jeesus sanoo (Joh. 4:34): ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen.” Vaikka Jumala näyttäkin hirmuiselta, Jumalan sana kivikovalta, armon ja pelastuksen tunto katoaa, vaikka toivoa ei olisikaan, vaikka kokisi itseään hyljätyksi, ihmisen osa on tyytyä kiviin, eikä saa kärsimättömyyttään ruveta sitä itse eikä omavaltaisesti muuttamaan leiväksi. Herra Jeesuskin oli rukoillut apua nälkäänsä, kun 40 vuorokautta oli paastonnut. Hän odotti Jumalan apua ja tyytyi sanaan, joka ei voi pettää. Hän suostui Jumalan aikaan. Kun elämässä kaikki nousee vastaan, saat odottaa Jumalan aikaa. Saat lohduttautua sillä, ettet ole itse hankkiutunut vaikeuksiisi, vaan Jumalan Henki on vienyt sinut elämäsi erämaahan, jotta oppisit kärsivällisyyttä, kuuliaisuutta, nöyrtymistä Herran tahtoon, hiljaisuutta. Herra johtaa ja vie perille. Pyhä Psalmi 73 opastaa: ”Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti” (Ps. 73:26).
3. Sana vie voiton, mutta sekin kestää vain hetken, sillä paholainen heti jatkaa viemällä Herran Jeesuksen temppelimuurin harjalle. Tämä kiusaus kohdistuu Vapahtajan koko eksistenssiin: ”Jos kerran olet Jumalan Poika” — ikään kuin sille voitaisiin asettaa ehtoa. Myös meille on hyvin tavallista, että asetamme ehtoja ihan mahdottomiin asioihin, tyyliin: Jos kerran rakastat minua, niin tee sitä tai tätä tai ole niin ja näin. Jos rakkaudelle ja armolle voitaisiin asettaa ehtoja, kyseessä ei olisi enää rakkautta eikä armoa. Perusteluksi paholainen viittaa Psalmin 91:11-12 sanaan, joka lupaa: ”Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen”. Paholainen tarkoituksella jättää pois sanat missä ikinä kuljet eli R.1938 mukaan: kaikilla teilläsi, sillä temppelimuurin harjalla kulkeminen ei kuulukaan ihmisen teihin, joita arkielämässä kuljetaan Jumalan tahdon ja kutsumuksen mukaan. Paholainen ei myöskään vie Herra Jeesusta temppelin sisään, ei vie Jumalan kasvojen eteen, ei vie Jumalan sanan kuuloon, vaan asettaa kiusattavan kirkon yläpuolelle, ikään kuin kuiskaisi, että koska olet kirkkoa ylempänä ja elämäsi on kirkkoa ylevämpi, voit polkea sitä jaloillasi: menköön! Kun bussi jää tulematta, eroa vain kirkosta, niin kaikki kääntyy hyvin. — Heittäytyminen korkeuksista olisi ollut varmaa kuolema ja olisi estänyt Kristuksen ristinkuoleman. Golgatahan merkitsee paholaisen rökäletappiota. Tämä sama kiusaus jatkuukin vielä Golgatalla, kun ryöväreistä toinen sanoo: ”Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!” (Luuk. 23:39). Ja jälleen Herra Jeesus voittaa viittaamalla Jumalan Sanaan, joka ei voi pettää. Hän vastaa, ettei saa asettaa herraa Jumalaa koetukselle. Usko luottaa, mutta lihallinen ihminen tahtoisi kokea ja nähdä. Jos Raamattu näyttää jossain kohden ristiriitaiselta, oikea on aina se kohta, jonka mukaan usko voittaa. Usko on luottamista siihen, että Jumalan lupaus ei voi pettää.
4. Viimeisessä kiusauksessa paholainen viekoittelee arvovallalla ja maailman hallinnalla. Hän tahtoi osoittaa oikotien sille, mitä tuhansien vuosien aikana on saavutettu vaivalla, kärsimyksillä, murheilla ja työnteolla, sillä maailmanlaajuisessa kristikunnassa Kristuksen pyhä risti on merkkinä Kristuksen voitosta ja vallasta. Kristityn tie ei voi koskaan kulkea ristin ohi. Mahti ja valta ei ole kristityille luvattu, vaan ristin ja vaivan jälkeen pelastus eli iankaikkinen elämä yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Ei ole kepulikonsteja sen ohi. Herra tänään osoittaa, miten tärkeää on, että Jumalan sanaa on mukanasi arkisessa elämässäsi. Tärkeää on, että sydämesi on lujasti kiinnitettynä Sanaan: joku Raamatun lause, joku virren säe, hyvän ystävän neuvo, äidin hiljainen huokaus, jonka sydämessäsi muistat: ne kaikki ovat apuinasi elämän moninaisissa kiusauksissa. Silloin saat sinäkin kokea, että seura todella muuttuu. Villieläinten ja paholaisen tilalle astuvat enkelit, Jumalan ja ihmisen hyvät ja uskolliset ystävät tulevat palvelemaan. Jumalan lähettämä ystäväkin voi tuntua enkeliltä jo tullessaan. Herra Jeesus on kaikkia kiusauksia ja kaikkea pahaa vahvempi. Herra Jeesus on voittanut paholaisen, eli pahan. Herra Jeesuksen aseena oli Jumalan sana. Meilläkin on aina paljon hyviä enkeleitä, jotka suojaavat ja turvaavat meitä. Meillä on paljon kaikenlaisia kiusauksia, mutta enkelien suojassa me voitamme Herra Jeesuksen kanssa. Hän on voittanut kerran, ja hän voittaa myös tänään ja huomenna. Uskonpuhdistajamme Martti Luther pyytää katekismuksen aamu- ja iltarukouksessa: ”Pyhä enkelisi olkoon minun kanssani, ettei paha vihollinen saisi minussa mitään valtaa.” Herra Jumala taivaallinen Isä antakoon sinulle aina hyvät enkelinsä, että he suojaavat sinua ja auttavat pääsemään pahasta, omasta pahasta ja toisten pahasta. Silloin sinäkin olet kiusausten voittaja, jopa Janssonin kiusauksen voittaja. Aamen.