1. paastonajan sunnuntai, Matt. 4: 1-11, Hans-Christian Daniel

Hans-Christian Daniel
Espoonlahti

Kehitysvammaisille ja lapsille

Aikoinaan poikamme Mikko istui ruokapöydässä syömässä. Yhtäkkiä hänelle ei maistunut enää. Äiti kehotti: ”Mikkoli, syöhän”. ”Ei”, poika vastasi, ”Mikkoli ei syö!” ”Miksi Mikkoli ei syö” tiedusteli äiti. ”Jansson kiusaa” vastasi Mikko, ”se repii Mikkolia tukasta!” Taisi sillä kerta tuo Janssonin kiusaus jäädä syömättä. Vaikka kyseessä oli ihan tavallinen ruoka, jonka nimi vain sattuu olemaan ’Janssonin kiusaus’, niin Mikko otti sen ihan todeksi, ihan kirjaimellisesti. Kovasti meitä vanhempia silloin hymyilytti, ja annettiin pojalle jotain muuta ruokaa.

Elämässämme on monenlaisia kiusauksia, jotka estävät meitä toimimasta oikein. Toisille on esim. suuri kiusaus jäädä aamulla loikoilemaan lämpimän peiton alle, vaikka pitäisi nousta ylös kouluun tai työhön, varsinkin kun on tällainen kurja sää. Sitten ihmetellään, kun aina väsyttää ja koulu tai työ ei suju. Toisille on ihan toisenlainen kiusaus kuin edellä mainitulla Mikkolilla, koska he syövät aina liikaa ja vielä santsaavat. Sitten ihmetellään, kun ollaan laiskan pulskea kuten minä. Toisille on kiusauksena jäädä illalla liian myöhään katsomaan ruutua, joko televisiota tai tietokonepeliä, ja sitten aamulla ei millään pääse ylös. Silloin päivän toimista ei taida tulla mitään. Toisille on kiusauksena pahoittaa toisten mieliä puhumalla pahaa. Toisille on kiusauksena etuilla ja käyttää kyynärpäitään toisten tuuppimiseen. Tätä luetteloa voisin jatkaa ties kuinka pitkään, sillä minun tarvitsee vain katsoa omaa elämääni, että huomaa, miten kiusattuna oikein olen.

Yllä mainittu Mikkoli jo viittaa ihan oikeaan suuntaan: aina se on joku muu, joka kiusaa, vaikkei repisikään tukasta. Emme tahdo katsoa itseämme kiusaajiksi, vaikka olemmekin. Aina joku tai jokin kiusaa meitä. Siksi Isä meidän –rukouksessa pyydämme: ”älä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta”. Katekismus, joka opettaa meitä elämään kristittyinä, selostaa tätä kohtaa: ”Unohdamme helposti Jumalan. Olemme usein itsekkäitä ja teemme pahaa toisille ihmisille. Kiusaus on halua tehdä näitä Jumalan tahdon vastaisia asioita. Jumala ei aina poista kiusauksia, mutta hän antaa meille voimaa kestää ne. Siksi rukoilemme, että Jumala antaa meille uskoa ja rakkautta. Elämässä on pahoja ja ikäviä asioita. Itsekin aiheutamme tuskaa toisille ihmisille ja Jumalalle. Vain Jumala voi vapauttaa meidät pahan vallasta. Saamme luottaa siihen, että kerran taivaassa kaikki paha on poissa.”

Herra Jeesus on vahvempi kuin kaikki kiusaukset ja kaikki paha. Herra Jeesus on voittanut Saatanan eli paholaisen, eli pahan. Saatana kiusasi Herra Jeesusta, mutta Herra Jeesus voitti. Herra Jeesuksen aseena oli Jumalan sana. Autiomaassakin hän jaksoi. Vaikka ”hän eli villieläinten joukossa” ne eivät häntä vahingoittaneet. Herra Jeesus jaksoi, koska ”enkelit pitivät hänestä huolta”. Taivaallisen Isän hyvät enkelit olivat silloin turvana ja suojana pahaa vastaan.

Meilläkin on aina paljon hyviä enkeleitä, jotka suojaavat ja turvaavat meitä. Meillä on paljon kaikenlaisia kiusauksia, mutta enkelien suojassa me voitamme Herra Jeesuksen kanssa. Hän on voittanut kerran, ja hän voittaa myös tänään ja huomenna. Herra Jumala taivaallinen Isä antakoon sinulle aina hyvät enkelinsä, että he suojaavat sinua ja auttavat pääsemään pahasta, omasta pahasta ja toisten pahasta. Silloin sinäkin olet kiusausten voittaja. Aamen.