Päivän evankeliumin edellä kerrotaan siitä, kuinka Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen Jordan-virrassa. Meidän kasteemme ja Jeesuksen kaste ovat eri asioita. Meidät on kastettu Jeesuksen omiksi ja hänen seuraajikseen, Jeesus puolestaan kastettiin Maailman Vapahtajan tehtävään. Johannes kastoi ihmisiä parannukseen, ja kun Jeesus ei tällaista kastetta tarvinnut, hän asettui meidän syntisten asemaan ottaessaan Johannekselta kasteen.
Kasteen jälkeen Pyhä Henki johdatti Jeesuksen autiomaahan yksinäisyyteen, missä Jeesus valmistautui tehtäväänsä. Heti tämän valmistutumisen jälkeen alkoi Jeesuksen julkinen toiminta, joka päättyi siihen, että hänet naulittiin ristille.
Autiomassa Jeesus joutui Paholaisen kiusattavaksi. Jeesuksen kiusaukset olivat luonteeltaan kutsumus-kiusauksia: Paholainen pyrki siihen, että Jeesus luopuisi tehtävästään ja kutsumuksestaan Maailman Vapahtajana. Jeesus kuitenkin voitti kiusaukset. Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, mutta ei lopullisesti, sillä myöhemmin Paholainen uudisti kiusauksensa aina sopivan tilaisuuden tullen. Kaikkein voimakkaimmat kiusaukset Jeesus kohtasi rukoillessaan yksin Getsemanessa ennen ristiinnaulitsemistaan.
Jeesuksen kiusaukset ja meidän kiusauksemme ovat toisaalta eri asioita aivan kuten Jeesuksen kaste ja meidän kasteemme, mutta toisaalta Jeesuksen kiusaukset olivat myös samankaltaisia kuin meidän kiusauksemme. Olihan Jeesus todellinen ihminen, yksi meistä. Niinpä Jeesuksen kiusaukset voivat auttaa meitä näkemään, miten Paholainen kiusaa meitä ja miten me voimme Jeesuksen tavoin voittaa kiusauksemme. Ajattelin, että keskitymme tänään toiseen Matteuksen mainitsemaan kiusaukseen ja mietimme, mitä vastaavanluonteisia kiusauksia me voimme kohdata omassa elämässämme.
Kiusauksia, jotka Jeesus voitti, oli siis kolme: Kiusaus muuttaa kivet leiviksi, kiusaus hypätä alas temppelin harjalta ja kiusaus kumartaa Paholaista maallisen vallan ja loiston takia. Luukas mainitsee omassa evankeliumissaan nämä samat kiusaukset, mutta niiden järjestys on toinen: Matteuksen toinen ja kolmas kiusaus ovat vaihtaneet paikkaa. Kiusausten erilainen järjestys, joka voi johtua monesta seikasta, ei tietenkään ole olennainen asia, mutta Luukkaan järjestys on siinä mielessä johdonmukainen, että kiusausta hypätä temppelin harjalta voidaan pitää kaikkein pahimpana ja vaikeimpana kiusauksena. Ainakin uskonpuhdistajamme Martti Luther oli tätä mieltä.
Luther perusteli näkemystään sillä, että kaksi muuta kiusausta ovat luonteeltaan ulkonaisia ja helpommin tunnistettavia kuin kiusaus hypätä temppelin harjalta, joka on luonteeltaan sisäinen ja hengellinen kiusaus. Tässä kiusauksessa Paholainen pyrkii siihen, että Jeesus asettuu sydämessään taivaallisen Isänsä yläpuolelle ja vaatii Jumalaa tekemään sellaista, mitä hän ei ole luvannut tehdä. Paholainen vetoaa ovelasti Jumalan sanaan, mutta lupaus Jumalan varjeluksesta ei koske sellaista tilannetta, missä Jeesus hankkiutuu itse vaaraan, testaa Jumalaa ja yrittää pakottaa hänet toimimaan haluamallaan tavalla. Tällainen olisi Jumalan kiusaamista, minkä Jeesus osoittaa pitäytymällä aidosti Jumalan sanaan. Näin Jeesus voittaa kiusauksen ja tekee tyhjäksi Paholaisen yrityksen vääristellä Jumalan sanaa.
Kiusaaja tekee kaikkensa, että me emme uskoisi Jumalan sanan lupauksiin, mutta kun hän huomaa, että Jumala sana tekee työtään sydämessämme ja synnyttää uskoa, hän yrittää saada meidätkin uskomaan sellaista, mitä Jumala ei ole käskenyt uskoa. Kiusaaja vie meidätkin ikään kuin “temppelin harjalle”, ja joudumme kiusaukseen tavoitella jotain ohi Kristuksen. Oikea paikkamme on sisällä temppelissä: tiukasti maan kamaralla ja Jeesuksen jalkojen juuressa häneltä armoa ja uskoa pyytämässä. Sinne, Jeesuksen jalkojen juureen meidän on jatkuvasti laskeuduttava ja aivan erityisesti ja mitä pikimmin silloin, kun Kiusaajan vie meidät “temppelin harjalle”.
Kiusaaja ei voi kiusata meitä eikä viedä meitä “temppelin harjalle”, jos Jumala ei salli näin tapahtua. Jumala ei koskaan kiusaa meitä mutta hän sallii Kiusaajan kiusata koetellakseen meitä. Vain koeteltu usko kestää. Jumala koettelee meitä, että uskomme vahvistuisi ja uskoisimme entistä lujemmin siihen, mitä Jumala on luvannut, mutta emme mihinkään muuhun. Luottamuksen itseemme, omiin tekoihimme ja omaan uskoomme täytyy murskautua. Tämä tapahtuu niin, että voitamme kiusauksen Jeesukseen turvautuen, mutta myös niin, että lankeamme kiusauksen tultua ja joudumme langenneina etsiytymään oikealle paikallemme Jeesuksen jalkojen juureen.
Mitä korkeammalla on “temppelin harja”, jolta kiusauksen voittama putoaa, sitä kipeämpää se tekee. “Temppelin harjalla” tulee kiusatun mieleen: Jumala lähettää epäilemättä enkelit varjelemaan minua, sillä minulla on vahva ja oikea usko. Kun näin ei tapahdu, koska Jumala ei tietenkään tee mitään ihmisen pakottamana, Kiusaajan valheet ja omat väärät kuvitelmat paljastuvat joskus hyvin karulla tavalla. Mutta on hyvä ja lohdullista muistaa, että kukaan ei koskaan putoa niin korkealta eikä lankea niin syvälle, että Jeesus ei halua armahtaa häntä. Ristin luo on aina tie avoinna jokaiselle langenneelle ja nöyryytetylle. Jeesuksen kohdalla olisi kaikki ollut kerrasta poikki. Jos hän olisi hypännyt temppelin harjalta tai langennut johonkin muuhun syntiin, kaikki olisi menetetty. Saamme kiittää Jumalaa siitä, että me olemme eri asemassa kuin Jeesus.
Samoin saamme olla kiitollisia siitä, että Jumala on antanut meille luvan koetella häntä. Oikealla Jumalan koettelemisella ei ole mitään tekemistä Jumalan kiusaamisen kanssa. Oikea Jumalan koetteleminen on hiljaista Jumalan odottamista, nöyrää Jumalan lupauksiin vetoamista ja niiden varaan jäämistä, luottamusta siihen, että Jumala vastaa lupauksistaan, koska hän on hyvä eikä valehtele. Raamatun mukaan Jumala on ehdoton Totuus, mutta Kiusaaja on “valehtelija ja valheen isä” (Joh. 8:44), minkä vuoksi Kiusaaja toimii oman olemuksensa mukaisesti, kun hän valehtelee.
Jeesus voitti Paholaisen kiusaukset Jumalan sanalla, ja meidänkin tulee tutkia tarkasti Raamattua, Jumalan sanaa, jotta emme ryhdy Paholaisen valheiden pettäminä kiusaamaan Jumalaa. Vain Jumalan sanaa tutkimalla saamme selville, mitä Jumala lupaa ja mitä ei ja mitä hän käskee meidän tehdä ja mitä ei. Seuraavassa Jumalan kiusaamisesta joitakin esimerkkejä, jotka voimme tunnistaa Jumalan sanan opastuksella.
Markuksen evankeliumin lopussa luetellaan tunnusmerkkejä, jotka seuraavat niitä, jotka uskovat Jeesukseen. (Mark. 16: 17–18) Näitä tunnusmerkkejä ovat muun muassa käärmeisiin tarttuminen paljain käsin ja tappavan myrkyn juominen ilman vahinkoa. Amerikassa on tai on ainakin ollut uskonlahko, jonka jäsenet nostelevat tämän Raamatun kohdan innoittamina myrkkykäärmeitä paljain käsin osoittaakseen, että heillä on oikea usko.
Ehkä lahko on jo hajonnut, koska sen johtaja kuoli käärmeen puremaan. Tämä on tietysti äärimmäinen esimerkki Jumalan kiusaamisesta. Raamattu ei tietenkään kehota ehdoin tahdoin tarttumaan myrkkykäärmeisiin, vaan lupaa, että käärmeen purema ei vaikuta Jeesuksen seuraajiin, jos Jumala näin jossain tilanteessa hyväksi näkee. Apostolien teoissa kerrotaan, että Paavalin kohdalla tapahtui tällainen ihme. (Apt. 28:1–6)
Jumalan kiusaamista voidaan ajatella olevan myös hengellisen tilaisuuden mainoksen, jossa lukee: “Sairaat paranevat”. Tällaista ei voi kukaan etukäteen luvata. Raamatussa on toki lupauksia siitä, että Jumala parantaa sairauksia, mutta hänen käsiinsä täytyy jättää, milloin ja missä hän näin tekee. Sellaista lupausta Raamatussa ei ole, että kaikki sairaudet paranevat, kunhan vain uskotaan oikealla tavalla, vaikka jotkut näinkin kuvittelevat. Siksi hengellisen tilaisuuden ilmoituksessa voidaan ainoastaan kertoa, että tilaisuudessa rukoillaan sairaiden puolesta.
Omassa elämässämmekin kiusaamme Jumalaa, jos suhtaudumme rukoukseen pakanallisesti ja maagisesti ja pidämme rukousta välineenä, jonka avulla yritämme ja kuvittelemme voivamme ohjata Jumalaa ja pakottaa hänet toimimaan haluamallamme tavalla. Rukous on hätämme kertomista Jumalalle, häneen turvautumista ja hänen käsiinsä jäämistä. Saamme toki tuoda Jumalalle aivan yksityiskohtaisiakin pyyntöjä sekä pienissä ja suurissa asioissa, ja joskus Jumala vastaa pyyntöihimme aivan sillä tavoin kuin olemme alun perin toivoneet. Mutta Jumala tietää joka tapauksessa paljon paremmin kuin me itse, mitä me tarvitsemme. Jos Jumala vastaa rukouksiimme eri tavoin kuin me olemme pyytäneet, hän menettelee näin meidän parhaaksemme.
Kiusaaja houkuttelee meitä uskomaan, että tämä ei pidä paikkaansa. Kiusaajan perustava valhe on se, että Jumala ei olekaan hyvä, ja epäusko, suurin synti, on juuri tämän valheen uskomista. Langennutta, joka ei ole kiusausta kestänyt, Kiusaaja syyttää ankarasti ja säälimättä siitä, minkä Kiusaaja on alun perin esittänyt mitättömäksi erheeksi tai tavoiteltavaksi asiaksi. Jumalan Kiusaaja kuvaa langenneelle armottomaksi tuomariksi. Todellisuudessa Kiusaaja maalaa langenneen mieleen kuvan itsestään, Jumalan vastakohdasta, ja väittää, että tämä kuva esittää Jumalaa.
Meidän Jumalamme on hyvä ja armollinen, käsittämättömän hyvä ja armollinen. Voimme vakuuttua tästä sydämessämme siksi, että Jeesus voitti kiusaukset ja kulki ristin tien loppuun asti. Minua on lohduttanut japuhutellut tämän päivän epistola erityisesti vanhan raamatunkäännöksen mukaisessa muodossa, joka kuluu: “Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.” (Hepr. 4:15,16) Jeesus on ollut kiusattu kaikessa kuten me – kuitenkin ilman syntiä. Nämä sanat “kuitenkin ilman syntiä” loukkaavat meitä. Me emme haluaisi tunnustaa sitä, että joku on ollut erilainen kuin me: että hän ei ole ollut syntinen kuten me vaan synnitön ja että hän ei ole langennut kuten me vaan on voittanut kiusaukset. Mutta eivätkö sanat “kuitenkin ilman syntiä” ole sittenkin äärimmäisen lohdullisia sanoja? Eikö ole hienoa ja lohdullista, että on ollut yksi, joka voittanut kiusaukset ja kukistanut synnin vallan, eikä vain omasta puolestaan vaan myös meidän kaikkien muiden puolesta?
Käykäämme me, jotka olemme kiusattuja ja jotka olemme langenneet, Jeesuksen tähden uskalluksella Jumalan armoistuimen eteen. Hänen tähtensä Jumala on meille laupias ja antaa meille armon oikeaan aikaan, juuri tänään.