Ennen kuin Jeesus valitsi opetuslapsensa ja aloitti työnsä hän paastosi 40 vuorokautta autiomaassa. Mitä kaikkea tuolla autiomaassa tapahtui, sitä me emme tiedä. Mutta Matteus kertoo meille sen, että tuon paaston jälkeen Jeesus oli valmis kestämään monenlaisia kiusauksia.
Paholainen esitti Jeesukselle kolme eri kiusausta. Ensin hän iski Jeesuksen ruumiillisiin tarpeisiin. Jeesuksella oli nälkä, mitä se nyt 40 päivän syömättömyyden jälkeen onkaan – ja paholainen yritti houkutella Jeesusta käyttämään jumalallista valtaansa tyydyttääkseen ruumiillisia tarpeitaan. Näistä tarpeista paholainen ei kuitenkaan löytänyt Jeesuksen heikkoa kohtaa.
Niinpä Paholaisen täytyi vaihtaa taktiikkaa. Toisessa kiusauksessa paholainen sanoi, että Jeesuksen pitäisi heittäytyä temppelimuurin harjalta ja jättäytyä Jumalan huolenpidon varaan. Saatana siteeraa Raamattua, kuinka Jumala antaa enkeleilleen käskyn varjella. Tässä kohtaa huomaamme Saatanan oveluuden. Ensimmäisen kiusauksen kohdalla Jeesus käytti Jumalan sanan tuntemista aseena paholaisen kiusausta vastaan, joten oppimiskykyisenä Saatana yritti nyt käyttää Jumalan sanaa saattaakseen Jeesuksen kiusaukseen. Mutta Jeesus ei langennut, vaan hän pystyi jälleen puolustautumaan Jumalan sanalla. Jeesus ei langennut pullistelemaan Jumalallisella voimallaan. Hän ei heittäytynyt Jumalan pelastettavaksi, vaan torjui Saatanan yrityksen. Jeesus pystyi torjumaan turhamaisuuden ja ylpeyden synnin.
Mutta vielä on yksi koetus kestettävänä. Jeesus on voittanut ruumiin tarpeet ja halut, Jeesus on voittanut turhamaisuuden ja ylpeyden, vielä on edessä vaativin koetus: valta ja kunnia. Saatana lupaa Jeesukselle kaiken maallisen, kunhan Jeesus alistuisi kumartamaan Saatanaa. Tämä on inhimillisistä koetuksista suurin. Moni ihminen on päästänyt irti Jumalasta, kun siitä on saanut palkintona maallista menestystä ja valtaa, mutta Jeesus ei sorru. Hän käskee Saatanan häipyä. Jeesus ei ole kiinnostunut tämän maailman rikkauksista. Hän haluaa palvella yksin isäänsä, Jumalaa.
Jeesus voitti kiusaukset ja tämän jälkeen hän oli valmis työhönsä: opetuslapseuttamaan opetuslapsensa, parantamaan sairaita, opettamaan kansaa ja kantamaan meidän syntivelkamme Golgatalle. Jeesus oli valmis.
Mutta mistä Jeesus sai voiman kestää kiusaukset, jotka Jumalan Henki antoi paholaisen tehdä Jeesukselle? Meillä saattaa olla syntynyt Jeesuksesta sellainen kuva, että hän oli sädekehä päänsä ympärillä kulkeva Jumala, joka huoletta kesti kaikki kiusaukset ja epäilykset. Mutta Raamattu ei anna Jeesuksesta tällaista kuvaa, vaan Raamatun mukaan Jeesus oli myös todellinen ihminen, joka joutui kokemaan kaikki epäilykset, häpeät, kiusaukset ja oppimiset, mitä ihmisyyteen kuuluu. Hän ei saanut kiusauksista mitään Jumala-alennusta. Mutta siinä Jeesus erosi meistä, että hänessä ei ollut syntiä. Ja siksi hänellä oli kuuliaisuutta Jumalaa kohtaan, jonka ansiosta hän kesti kaikki kiusaukset ja voitti tämän maailman. Hän kulki Golgatan ristille voittajana.
Ennen kuin Jeesus aloitti julkisen toimintansa, Jeesus valmistautui. Jeesus oli noin kolmekymmentävuotias kun hän aloitti työnsä, mitä ennen sitä tapahtui?
Ennen sitä, Jeesus opetteli tuntemaan juurta jaksaen kirjoitukset. Jeesus tunsi ja ymmärsi, mitä Jumalan sanassa luki ja mitä se tarkoitti. Ja niin kuin tämän päivän evankeliumista voimme lukea, juuri kirjoitusten ymmärtämisen avulla Jeesus osasi torjua paholaisen kiusaukset.
Toiseksi, toimintansakin aikana, Jeesus vetäytyi säännöllisesti yksinäisyyteen rukoilemaan. Kun ihmiset olisivat halunneet olla Jeesuksen kanssa ja saada parannusta ja viisautta, Jeesus Raamatun mukaan usein vetäytyi paikalta. Hän usein heräsi ennen muita ja meni yksinäiseen paikkaan. Oli tärkeää, että Jeesus oli päivittäin kahdenkesken isänsä kanssa. Hän kuunteli koko ajan Isää: ennen valintojaan ja opetuksiaan hän oli ensin isän kanssa ja kysyi, mikä on seuraava askel.
Luukkaan evankeliumin kuudennessa luvussa Jeesus valitsee kaksitoista opetuslastaan, joiden vastuulle lopulta tulee lähetyskäskyn eteenpäin vieminen. Ennen kuin Jeesus valitsee nuo 12, joihin hän tämän jälkeen sijoittaa aikansa ja huomionsa, evankeliumi kertoo Jeesuksen tehneen jotain erityistä. Luukkaan kuudennen luvun jakeessa 12 sanotaan: ”Samoihin aikoihin Jeesus meni vuorelle rukoilemaan ja vietti siellä koko yön rukoillen Jumalaa. Päivän koittaessa hän kutsui luokseen opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, jotka nimesi apostoleiksi.”
Ennen kuin Jeesus teki valintoja, ennen kuin Jeesus täytti tehtävässään aina seuraavan siirron, hän tuli isän eteen ja käytti aikaa siihen, että Isä kertoi hänelle, mitä tehdä. Toimimmeko me elämämme valinnoissa niin kuin Jeesus? Vai onko meillä kiire tehdä valinnat oman mielemme mukaan?
Nyt on paastonaika kun valmistaudumme suureen pääsiäisjuhlaan. Paasto on ihmistä varten, ihminen ei ole paastoa varten. Paastonaika on Jumalan lahja meille. Paastossa me voimme luopua elämässämme jostain, ja ottaa tilalle enemmän Kristuksen kanssa olemista. Raamatussa näemme, kuinka Jeesus hoiti omaa hengellistä elämäänsä paastoamalla, tuntemalla kirjoitukset, vetäytymällä isänsä luo ja kysymällä apua. Miten me voimme hoitaa omaa hengellistä elämäämme?
Ajattelen, että meillä jokaisella on oman hengellisen elämämme hoitamisessa ainakin neljä kanavaa, joista on hyvä pitää huolta. Ja näin paastonaikana meillä on erityisesti mahdollisuus miettiä, ovatko nämä hengellisen elämän hoitamisen kanavat elämässämme auki.
1. Ensimmäinen näistä kanavista on Jumalan sana. Paastonsa jälkeen, Jeesus osasi puolustautua paholaisen valheita vastaan, koska hän tunsi kirjoitukset. Jeesus hengitti Jumalan lupauksia, profetioita, lakia ja viisautta ja siksi hän tiesi, mitä hänen on kutsumuksessaan tehtävä. Hengitätkö sinä Jumalan lupauksia? Ovatko Jeesuksen viisaudet evankeliumeista läsnä sinun arjessasi? Saatko lohdutusta psalmeista? Ohjaavatko apostolien opetukset sinun elämänvalintojasi? Kun Jumalan sana on läsnä sinun arjessasi, annat Jumalalle mahdollisuuden palvella ja rakentaa sinua.
2. Toinen kanava on rukousyhteys. Jeesus näyttää meille Raamatussa mallin siitä, kuinka me voimme lähestyä Jumalaa isänä. Voimme tuoda hänelle huolemme, ilomme ja kysymyksemme. Vietätkö sinä aikaa Jumalan kanssa? Vetäydytkö sinä yksinäiseen paikkaan rukoilemaan? Etsitkö vastauksia kysymyksiisi hänen kanssaan vai omassa voimassasi? Rukousyhteys Isään on avainasemassa hengellisen elämän hoitamisessa.
3. Kolmas kanava Hengellisen elämän hoitamiseen on Pyhä ehtoollinen, jolle saamme tänäänkin käydä. Jeesus on lähde, joka luo uutta. Kun me tulemme alttarille ottamaan vastaan syntien anteeksiannon, me otamme vastaan Kristuksen. Ja vain Kristus rakentaa ja varustaa kirkkonsa. Ehtoollisyhteyden vaaliminen on myös sen vaalimista, että olemme kuuliaisia seurakunnalle, että olemme osallisia pyhien yhteydestä. Uskossa ei koskaan ole kyse minusta. Kyse on meistä. Ehtoollisella tunnustamme sen, että emme ole muita parempia, emme ole sellaisia joille mikään seurakunta ei kelpaa tai riitä, vaan polvistumme samalle viivalle toisten syntisten ja armahdettujen kanssa. Pidä huoli siitä, että pysyt säännöllisessä ehtoollisyhteydessä, niin Jumala saa rakentaa sinua. Jumala saa käyttää sinua.
4. Raamatun sanan tunteminen, rukousyhteys ja yhteys Kristukseen ja kirkkoon ehtoollisen kautta rakentavat meitä. Mutta sen lisäksi me tarvitsemme toinen toisiamme. Neljäs tärkeä kanava hengellisen elämän hoitamiseen on aito uskovien välinen yhteys ja ystävyys.
Olen itse tässä seurakunnassa palkattu nuorten aikuisten ja opiskelijoiden pastoriksi, ja minulle yksi tärkeimmästä arvoista on, että seurakuntamme kautta nuoret kristityt voisivat löytää ystäviä, joiden kanssa luoda rehellisiä ihmissuhteita. Että he voivat jakaa elämää ja uskoa toinen toistensa kanssa.
Me syntiset ihmiset emme ole niin itseriittoisia kuin Jeesus. Jeesus lupaa, siellä missä kaksi taikka kolme on koolla hänen nimessään, siellä hän on meidän keskellämme. ja näissä ihmissuhteissa Jumala vahvistaa ja rakentaa meitä. Saarnaaja kirjoittaa luvussa neljä: ” Yksinäisen kimppuun on helppo käydä, mutta kaksi pitää puolensa, eikä kolmisäikeinen lanka katkea helposti.” Taistelussa Saatanan valheita ja omia epäilyjämme vastaan on tärkeää, että meillä on toinen toisemme, ja voimme tukea, rohkaista ja nostaa toinen toisiamme.
Mieti omaa elämääsi. Kuvittele, että elämäsi on kuin tällainen tuoli. Yksi jalka on Raamatun sanan äärellä oleminen, yksi on rukousyhteys Isän kanssa, yksi on ehtoollisyhteys ja yhteys kirkkoon, yksi on uskovien välinen yhteys ja rakkaus. Istutko tukevasti neljällä jalalla? Puuttuuko tuolistasi yksi jalka? Vai yritätkö tasapainoilla kahdella jalalla? Jos taiteilet vain yhdellä tai kahdella jalalla, on olemassa vaara, että tuoli kaatuu.
Tänä paastonaikana haastan meitä jokaista miettimään, millaisella tuolilla istumme. Ja jos joku jalka on poikki, meillä on erityisesti näin paastoaikana mahdollisuus jättää elämästämme jotain pois ja ottaa aikaa, jotta saamme elämäämme tapoja ja hetkiä, joissa voimme vahvistaa sitä tuolin jalkaa, joka uskonelämämme tuolissa on heikoimmillaan.