Tämän päivän aihe kirkkovuodessa on ”Kiusaukset”. Kuulimme varmaankin useimmille tutun kertomuksen Jeesuksen kiusauksista. Jeesus ei langennut kiusauksiin vaan voitti ne. Jos esittäisin sinulle kohti käyvän kysymyksen kiusauksista, en kysyisi onko sinulla kiusauksia vaan mitä kiusauksia sinulla on. Kiusaukset kuuluvat ihmisen osaan. Ja päinvastoin kuin Jeesus, me lankeamme niihin.
Käsitteenä lähellä kiusausta on koettelemus. Se on kuitenkin jotakin ulkoa päin tulevaa. Kiusaus on sisäistä, sisältä päin tulevaa. Kiusaus on tekemisissä sen kanssa, mikä on itselle arvokasta ja tärkeää. Se koskettaa elämän perusarvoja.
Ihminen joutuu kiusauksiin, olipa hänen vakaumuksensa kris-tillinen tai ei. Kiusaus on yleisinhimillinen asia. Jos ihmisellä on periaatteita, vakaumus, hän joutuu toistuvasti sen tosiasian eteen, että hänen vakaumustaan koetellaan. Hän joutuu kamppailemaan säilyttääkseen vakaumuksensa ja sydämensä puhtauden.
Omatunto auttaa ihmistä vakaumuksen noudattamisessa ja sydämen pitämisessä puhtaana. Jokaisella terveellä ihmisellä on omatunto. Se ohjaa oikeaan. Se varoittaa väärästä. Ja se syyttää väärinteon jälkeen.
Suomen kielessä omatunto on varsin henkilökohtainen sana. On kyse minun omastatunnostani. Monissa muissa kielissä omaatuntoa vastaa sana, joka voitaisiin kääntää yhteistunnoksi, yhdessä tietämiseksi. Näin esimerkiksi kreikan syneideesis, latinan conscientia ja sen johdannaiset esimerkiksi englannin ja ranskan kielissä, saksan Gewissen ja ruotsin samvete.
Nämä toisissa kielissä olevat omaatuntoa tarkoittavat sanat muistuttavat siitä, että omatunto on pitkälti kasvatuksen tulos. Riippuu ympäröivästä yhteiskunnasta, mitä omatuntomme sanoo oikeaksi, mitä vääräksi. Ihanne on tietysti se, että kristi-tyn omatunto on sidoksissa Jumalan tahtoon. Raamattu, Juma-lan sana on kristitylle ihmiselle omantunnon sisällön antaja ja ohjaaja.
Jos siis ajattelemme, että kiusaus on sellaista, joka koskettaa ihmisen sisintä, silloin ollaan tekemisissä myös omantunnon kanssa. Kiusauksen tullessa omantunnon tulee varoittaa ja ohjata oikeaan.
Kiusauksen tullessa sinulla on kaksi mahdollisuutta: joko lankeat kiusaukseen tai torjut sen. Jos lankeat, seurauksena on jokin teko tai laiminlyönti, jota voidaan sanoa synniksi. Elämänkokemuksen ja Raamatun opetus ovat yhtä pitäviä: me lankeamme, toisin sanoen olemme syntisiä. Kiusaukset kuuluvat ihmisen elämään. Sille emme voi mitään. Eri ikäkausina kiusaukset voivat olla erilaisia, mutta eivät ne koskaan jätä meitä.
Meidän ei kuitenkaan pidä antautua kiusausten edessä. Voimme taistella kiusauksia vastaan eli vanhanaikaista sanaa käyttääkseni voimme kilvoitella. Kertomus Jeesuksen kiusauksista osoittaa meille, miten kiusauksia voi vastustaa.
Jumalan sana, Raamattu on ensimmäinen ase taistelussa kiusauksia vastaan. Jeesus vetosi uudelleen ja uudelleen Jumalan sanaan kamppaillessaan kiusaajaa vastaan. Meillekin Raamat-tu on tarkoitettu voiman antajaksi kiusauksia vastaan. Raamatun lukeminen ei ole mikään hyvä teko, jolla ansaitaan Jumalan suosiota, vaan se on meille annettu mahdollisuus saada itsellemme apua ja voimaa taistelussa kiusauksia vastaan.
Rukous on toinen aseemme sielunvihollista vastaan. Sen Jeesuksen esimerkki meille opettaa.
Kristittyjen keskinäinen yhteys on myös asia, joka voi auttaa meitä kiusausten voittamisessa. Jos voimme jakaa kiusattuna olemisen kokemuksen yhdessä toisten kanssa, voimme saada yhdessä myös voimaa kiusauksia vastaan. Jeesuskin pyysi opetuslapsiaan tulemaan kanssaan Getsemaneen, kun hän kävi viimeiset sisäiset taistelunsa ennen kärsimystään ja kuolemaansa.
Aina emme kuitenkaan jaksa vastustaa kiusauksia. Sielunvihollinen on sitkeä ja ovela. Hänellä on monia keinoja. Hän tuntee heikot kohtamme, niin sanotut helmasyntimme. Lankeamme kiusauksiin yhä uudestaan. Teemme syntiä. Mutta silloinkin meillä on turvanamme Jeesus.
Jeesus on kiusausten voittaja, mutta myös paljon enemmän. Hän on synnin voittaja. Hän kuoli ristillä meidän itse kunkin puolesta. Hän kuoli sovittaen meidän syntimme. Mutta hän myös voitti kuoleman ja synnin vallan noustessaan kuolleista.
Sinun ei tarvitse vaipua epätoivoon, vaikka kiusaukset ahdistavat sinua. Sinun ei tarvitse vaipua epätoivoon, vaikka lankeat kiusauksiin. Sinulla on lupa tulla Jeesuksen turviin. Saat tunnustaa Jeesukselle syntisi ja pyytää anteeksiantamusta. Ja saat luottaa Jeesuksen lupaukseen. Hän antaa anteeksi jokaiselle, joka sitä häneltä pyytää. Anteeksiantamuksesta saat myös voimaa taistella kiusauksia vastaan ja karttaa syntiä.
Rippikoulussa olemme yrittäneet opetella näitä kristillisen uskon perustotuuksia. Jos jotain toivon rippikoulun kokonaisuudesta jäävän pysyvään muistiin, niin se on tämä opetus: Kukaan meistä ei ole niin hyvä, että ansaitsisi Jumalan suosion oman hyvyytensä perusteella. Mutta kukaan ei ole myöskään niin paha, ettei Jumalan rakkaus ja anteeksiantamus riittäisi peittämään syntisyyttä. Kristittyinäkin me olemme syntisiä, mutta olemme armahdettuja syntisiä, kun vain tunnustamme syntimme ja pyydämme syntisyyttämme anteeksi.
Pelastumisemme perustuu Jumalan armoon. Perinteiseen lute-rilaiseen tapaan voi sanoa, että me pelastumme yksin armosta, yksin uskosta, yksin Jeesuksen Kristuksen tähden. Armahdettuina syntisinä meitä kutsutaan myös keskinäiseen armahtavaan rakkauteen.