Kiusausten voittaja
Ensimmäisen paastonajan sunnuntain evankeliumit ovat kertomus siitä, mihin Jumala asemoi itsensä. Ne ovat kertomus elämän tarkoituksen sijoittumisesta siihen maailmaan, mikä näkyy ja tuntuu.
Jumalan asemapaikka ei ole taivas, ei liioin maallinen valtaistuin, ei edes enkelien kantotuoli tai turvamiesten vartioima vuorilinna. Ei mikään tavoittamaton eikä epäinhimillinen.
Evankeliumien Jumala hakeutuu arjen haastaviin tilanteisiin ja hetkiin; sinne, missä valta houkuttaa, missä helpot ratkaisut kiihottavat mieltä, missä oman edun turvaamien työntää syrjään vaivan toisesta ja missä oikotietä onneen neuvovat viitat opastavat ohi sairaiden, toivottomien ja syntisten.
Kertomus Jeesuksesta kiusattavana on mystinen siinä mielessä, että kuka sen on taltioinut. Kerrotaanhan Jeesuksen olleen erämaassa yksin kiusausten kanssa.
Kertomusten syntyhistoriaa olennaisempi on kuitenkin havainto, että kertomukset ovat säilyneet. Ne ovat puhutelleen ja puhuttelevat yhä uusia sukupolvia. Kertomukset kiusatusta Jeesuksesta ovat olleet ja yhä ovat vakavasti otettavia. Ne ovat ajattomia ja yhteisiä eri aikojen ihmisille.
Ne avaavat puhuttelevan näyn Jumalasta ja hänen luomansa elämän mielestä ja merkityksestä.
Kun puhutaan Jumalasta, puhutaan elämän syvimmästä mielestä ja merkityksestä. Sana jumala ääneen lausuttuna siirtää helposti ajatukset tuonpuoleisuuteen tai muuhun tavoittamattomissa olevaan tasoon. Ikään kuin elämän todellinen merkitys ja lopullinen päämäärä olisi joku muu, kuin mitä elämän näkyvä arki on; ikään kuin lopullinen selitys annettaisiin vasta rajan takana.
Evankeliumien Jumala on kosketuksissa siihen, mikä näkyy ja tuntuu. Jumalan puhuttelu ja samalla elämän mielen ja merkityksen tunne on koettavissa siellä, missä ratkotaan tavallisen elämän tilanteita.
Elämä on jatkuvaa seurustelua Jumalan kanssa. Vastauksia elämän salaisuuksiin haetaan ajallisen elämän käänteissä.
Syy, miksi Jeesuksen kiusaamiskertomukset ovat jääneet eloon ja osaksi evankeliumien ilmoitusta ihmiseksi syntyneestä Jumalan Pojasta, on yksinkertaisesti se, että ne kertovat elämästä sellaisena, kuin se näyttäytyy ja tuntuu.
Elämän suuret kysymykset, joissa tehdään valintoja siitä, kuka on ensimmäinen ja kenen annetaan olla viimeinen, liittyvät valtaan, omaisuuteen, riippumattomuuteen, oman turvallisuuden puolustamiseen.
Kiusattu Jeesus viedään tekemään valintoja ensimmäisistä ja viimeisistä. Hänelle tarjotaan valtaa yli kaiken, ja taivaallista riippumattomuutta työstä ja vaivasta. Jokapäiväisen leivän hankkimiseen tarjotaan vaihtoehdoksi taikuutta: tee kivistä leipää.
Mutta Jeesus kieltäytyy nostamaan jalkojaan irti maan tomusta.
Evankeliumien Jumala asemoi Jumalan taivaan ja maan rajalle: toivossa on taivaan ilo ja lepo, mutta jaloissa pöllyää tomu. Siinä välissä on Jumalan valtakunta. Siinä välissä paljastuu, jos on paljastuakseen Jumalan luoman elämän mieli ja merkitys.
Tänään Pukkilan kirkkoon on kokoontunut seurakuntaa, joiden elämän kankaassa on värejä. Iän myötä on joutunut myöntämään, että jalat eivät nouse tomusta irti. Päivissä ja vuosissa on ollut suurten kysymysten aikoja. Mikä on elämän mieli ja merkitys?
Kirkoissa käytettävät sanat eivät loppupeleissä anna selkeitä vastauksia. Sanat ovat ikiaikaisia ja arvoituksellisia.
Eräät arvoituksellisimmista sanoista luetaan uskontunnustuksessa. Niiden perusteella Jumala ei paljasta kasvojaan. Mutta uskontunnustuksen sanoissa on yksi erityispiirre. Uskontunnustus koostuu sanoista, joissa Kaikkivaltias asettuu elämän ja kuoleman rajaseudulle: astui alas tuonelaan, nousi ylös aina taivaaseen asti.
Uskontunnustustaan lausuva asemoi itsensä maastoon, jossa tomu ja taivas kuuluvat samaan kuvaan. Ilman tomua taivas on kaukainen polte, ja ilman taivasta tomun mieli ja merkitys on taistelua ensimmäisistä sijoista.
Evankeliumin Jumala on tomun henki ja elämä. Toinen on olemassa vain olemalla toisessa.