Tänä vuonna olemme saaneet tavllaan 3-päiväisen joulun, koska nyt joulun jälkeinen sunnuntai sattuu välittömästi heti tapaninpäivän jälkeen. Sellaisetkin ihmiset, jotka eivät muista joulun varsinaista merkitystä Kristuksen syntymäjuhlana, pitävär joulua rauhan ja hyvn tahdon juhlana. Juuri kuulemamme sanat eivät kuitenkaan maininneet mitään rauhasta ja hyvästä tahdosta. Todellisuudessa lieneekin niin, että hyvin harvalla ihmisellä on rauhaa ja hyvää tahtoa edes jouluna.
On sanottu, että tekniikan kehityksen ansiosta maailma on meidän päivinämme tullut paljon pienemmäksi. Tietoliikenne on kehittynyt niin, että voimme kuunnella aivan vastakkaisella puolella maapalloa olevien ihmisten puhetta. Matkustajaliikenne on tänä atomiaikana nopeutunut niin, että muutamissa tunneissa voimme siirtyä tuhansien kilometrien päähän.
Mutta juuri tämä eri maanosien välisten etäisyyksien lyheneminen on tuonut samalla lisää huolen ja pelon aihetta ihmisten mieliin. Maapallon kansat ovat näet jakautuneet sotilaallisesta ylivallasta kilpaileviin leireihin. Nämä sotilasliittoutumat tekevät kaikkensa keksiäkseen ylivoimaisesti tuhoisimman aseen, niin ettei toinen liittoutuma uskaltaisi hyökätä sen kimppuun. Siitä huolimatta nämä liittoutumat elävät ainaisen pelon ja jännityksen vallassa sen vuoksi, että jos kilpaileva puoli pääsee yllättämään. Nykyisin hyökkäys maapallon toisella puolella asuvan kansan kimppuun voisi tapahtua muutamassa vuorokaudessa.
Tämä ainainen pelko ja jännitys suurvaltojen välisessä elämässä kuvastuu jo siinä levottomuudessa ja huolestuneisuudessa, jolla koko maailman huomio kohdistuu äkillisiin valtaryhmittymien johtajien henkilövaihdoksiin, joko vallasta suistumisen tai äkkikuoleman sattuessa.
Mutta eivät ainoastaan suurvallat, vaan vielä enemmän niiden väliin jäävät liittutumattomat pienet kansakunnat tuntevat ahdistusta seuratessaan suurten kilpavarustelua. Näillä on vaarana joutua suurten jalkoihin tallatuiksi. Muistamme hyvin Kuuban kriisin ja Kyproksen selkkauksen aiheuttaman uhan maailman rauhalle.
Tämän kansojen välisen jännityksen laukaisee juuri kuulemamme profeetta Jesajan sana: riehukaa, kansat, kuitenkin kukistutte; sopikaa sopimus, ei se pysy. Nämä sanat Jesaja lausui Israelin kansalle Herran käskystä noin 700 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Israelia uhkasi silloin mahtava Assyyrian maailmanvalta. Mutta Israelin todellinen pelon aihe ei ollut joku suurvalta, vaan Herra Sebaot. Assyyria oli vain Jumalan ruoska Israelin käännyttämiseksi takaisin Herran puoleen, mitätön Jumalan välikappale.
Vielä tänään, 1964 vuotta Kristuksen syntymän jälkeen, ovat ajankohtaiset profeetta Jesajan sanat: Herra Sebaot pitäkää pyhänä, häntä te peljätkää ja kauhistukaa. Näissä lähes 3000 vuotta sitten lausutuissa sanoissa on meillekin atomiajan ihmisille vapautus siitä pelosta, jonka eläminen kolmannen maailmansodan syttymisvaaran uhassa aiheuttaa. Herran pelkääminen on kaikki kaikessa, muu pelko on vain ihmispelkoa.
Herran pelkääminen ei kuitenkaan kohota meitä jonnekin tämän jännityksen täyttämän maailman yläpuolelle. Meillä ei ole vapautta elää huolettomina silloin, kun käydään kansan tai maailman kohtalon kannalta ratkaisevia neuvotteluja. Jumalan pelko ja Jumalaan turvaaminen ei vielä tänäkään päivänä takaa sen helpompia oloja kuin on epäjumalien palvojilla. Mutta Herraa pelkäävä ei joudu epätoivoon pelon täyttämässä maailmassa sen vuoksi, että hänellä on tukenaan Jeesuksen sana: Älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin, Mt. 10:28.
Me voimme luottavaisin mielin turvata Herraan nyt sen vuoksi, että joulu on niin lähellä. Meille on syntynyt Vapahtaja, joka on meidän välimiehemme Jumalan edessä, Jumalan, joka voisi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.. Vaikka meitä olisi uhkaamassa maailmansota, niin me saamme olla turvallisilla mielin, koska meille on syntynyt jouluna Vapahtaja, joka on lunastanut meidät meidän synneistämme. Kristukseen luottaminen ei ehkä takaa meille ulkonaista turvallisuutta, josta seuraisi taloudellinen hyvinvointi ja ruumiillinen terveys. Jeesus itse sanoo näinä lopun aikoina, joita me nyt elämme, seuraajiensa joutuvan vaivaan ja ahdistukseen: Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden, Mt. 24:9. Mutta Kristuksen palvelijoina meillä ei ole mitään syytä toivoakaan sen parempaa kohtelua maailman taholta. Jeesus kehoitti varautumaan tähän: Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: ei ole palvelija herraansa suurempi. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat, Jh. 15:20.
Meitä voi ahdistaa pelko sodasta, kuolettavasta taudista tai yleensä tulevaisuudesta. Mutta Jeesus rohkaisee meitä sanassaan: Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman, Jh. 16:33. Jeesus on voittaessaan maailman lunastanut meidät samalla Jumalan lapsiksi. Mutta koska me kerran olemme Jumalan lapsia, niin me saamme silloin sanoa Paavalin tavoin: Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut, Rm. 8:35,37. Vasta silloin, kun olemme Jumalan lapsia, meillä on todellinen rauha sydämessämme. Kaikkein vaikeimmissakin ahdistuksissa joulun Herra, synnin, kuoleman ja pimeyden valtojen kukistaja rohkaisee omiaan: Älä pelkää, usko ainoastaan, Mk.5:36.
1. sunnuntai joulusta, Jes. 8: 9 – 13, Esko Väyrynen
Esko Väyrynen
Helsingin tuomiokirkko