Jeesus opetti Jerusalemin temppelissä, juutalaisuuden hengellisessä keskuksessa. Temppeli oli rukouksen ja jumalanpalveluksen paikka, paikka jossa Jumala voitiin kohdata aivan erityisellä tavalla. Vanhassa Testamentissa uhraaminen oli nimittäin kielletty muualla kuin yhdessä Jerusalemissa. Yksi temppeli yhdisti näin kansan yhteen Jumalaan. Monissa psalmeissa kerrotaan hurskaiden kaipuusta Herran temppeliin. ”Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta, kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille … Parempi on päivä sinun esipihoissasi kuin tuhat päivää muualla. Mieluummin olen kerjäläisenä temppelisi ovella kuin asun jumalattomien katon alla”, sanottiin tämän päivän psalmissa. Meille kerrotaan Raamatussa myös, miten Jeesus jo kaksitoistavuotiaana oli tehnyt pyhiinvaellusmatkan temppeliin ja jäi sinne ja oli herättänyt ihmetystä viisaudellaan. Selittäessää tekoaan hän oli sanonut: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” Siksi olikin sopivaa, että hän aikuisena julkisen toimintansa alettua myös julisti sanomaansa temppelissä.
Kuitenkaan meidän ei tule kuvitella, että Luojamme läsnäolo olisi jotenkin rajoitettu temppeliin tai meidän kirkkoihimme tai muihin uskonnollisiin asioihin. Jumala on kaikkialla. Kuningas Salomo sanoi Jerusalemin ensimmäisen temppelin vihkiäisjuhlassa: ” Mutta asuisiko Jumala maan päällä? Taivasten taivaatkaan eivät ole sinulle kyllinavarat – miten sitten tämä temppeli, jonka olen rakentanut! Herra, minun Jumalani! Käänny kuitenkin palvelijasi puoleen ja kuule nöyrä pyyntöni, kun nyt hartaasti rukoilen sinun edessäsi. Pidä päivin ja öin silmissäsi tämä temppeli, paikka, jossa olet sanonut nimesi asuvan.” Voimme tietää Jumalasta jotakin, koska hän on ilmoittanut meille itsensä. Tätä Salomo tarkoitti sanoessaan, että Herran nim asuu temppelissä. Jumalan nimi tarkoittaa Raamatussa Jumalaa itseää sikäli kuin hän on ilmoittanut itsensä meille luoduile. Ihmisten keskuudessa kun tapaamme toisen niin melkin heti haluamme tietää hänen nimeään. Kun sen tiedämme voimme kysyä toisilta tästä ihmisestä ja voimme etsiä tietoa hänestä, mikä olisi varsin vaikeaa jos emme tietäisi mikä hänen nimensä on. Näin myös kun Jumala ilmoittaa meille nimensä niin se merkitsee sitä, että saamme rukoilla häntä ja voimme tuntea hänen sanaansa. Näin siis temppeli oli Vanhan Testamentin aikana paikka jonka Herra oli itse valinnut jotta hänet voitaisiinsiellä aivan erityisesti kohdata.
Mutta toisalta mikään luotu ei voi sulkea sisäänsä Luojan koko suuruutta. ”Hän on maailman paikka, mutta maailma ei ole hänen paikkansa”, kuten juutalaisessa perimätiedossa, Talmudissa, osuvasti sanotaan. Raamatussa sanotaan myös Jumalalle: ”Ylistetty olkoon sinu nimesi kunnia, joka kohoaa kaikkea kiitosta ja ylistystä korkeammalle!”. Tämä raamatunkohta ei tarkoita, että Jumalaa ei saisi ylistää vaan päinvastoin: häntä ei voi koskaan ylistää tarpeeksi koska hänen suuruutensa on ääretön.
Jeesus ei ollut saanut koulutusta Jerusalemissa, siksi hänen opetustaan siellä ihmeteltiinkin. Näin hän osoitti että Jumala on suurenpi kuin temppeli, suurenpi kuin ihmisten käsitykset ja ajatukset hänestä. Siksi kukaan ei voi käsittää evankeliumin totuutta, ellei taivaallinen Isä itse sitä hänelle kirkasta. Jeesus antaa kuitenkin etsivälle ihmiselle keinon saada selville hänen opetuksensa totuus. Hän sanoi: ”Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.” Jeesus ei ottanut kunniaa itselleen opetuksestaan. Se minkä hän julisti hän oli saanut Isältä. Vielä vähemmän me voimme tulla Jumalan luo, käsittää hänen salaisuuksiaan tai palvella häntä omin voimin ja oman ymmärryksemme varassa. Raamatu opetuksen mukaan me pelastumme yksin armosta eli Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan, jota emme ole mitenkään ansainneet. Kristus opetti meitä tuntemaan Jumlaan hyvyyttä ja kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan hän toi sen meidän luoksemme niin että voimme ottaa sen vastaan. Meidän ei tarvitse tehdä mitään saadaksemme tämän taivaallisen lahjan. Riittää että käännymme hänen puoleensa ja tunnustamme tarvitsevamme apua ja anteeksiantoa. Raamatussa sanotaankin: ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.”
Väärät opetukset pyrkivät aina mairittelemaan ihmisen ylpeyttä. Se joka tahtoo johdattaa meitä oikeaan kertoo elämästämme totuuden. Jos yritämme tosissamme elää hyvää ja rakastavaa elämää huomaamme kyllä tarvitsevamme armoa. Jos haluamme oppia tuntemaan evankeliumin sanomaa niin sen välityksellä Pyhä Henki avaa mieltämme vastaanottamaan Kristuksen ja johdattaa meitä Isän luo. Näin voimme uskoa Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen, niinkuin meidät on kastettu kolmiyhteisen Jumalan nimeen ja saamme nousta tunnustamaan uskomme häneen.