Rakkaat kristityt,
Tämän sunnuntain aiheena on ”pyhä perhe”. Eli siis Joosefin, Marian ja Jeesuksen perhe. Äsken kuultu evankeliumi kertoo siitä, kuinka tuo perhe kävi ensi kertaa yhdessä temppelissä. Siellä kaksi hurskasta vanhusta, Simeon ja Hanna nimeltään, kertoivat Marialle ja Joosefille, kuinka merkittävän lapsen he olivat saaneet.
Aion kuitenkin saarnata lukupulpetista kuullusta Kolossalaiskirjeen tekstistä.
Sehän alkoi näin: ”Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään.”
Tuo koskee myös meitä. Mekin olemme ottaneet omaksemme Herran Jeesuksen. Nimittäin pyhässä kasteessa.
Moni ajattelee, että kaste on vain ”sellainen tapa”. Sellainen tapa, jota minunkin vanhempani noudattivat, kun olin pieni vauva, ja antoivat minulle nimen papin kautta. ”Kun nyt aina ennenkin on meidän suvussa niin tehty.” Ja moni ajattelee, että kun minä en ole mikään uskovainen, niin ei kai se kastekaan mitään voi vaikuttaa minun kohdallani.
Mutta ei asia niin ole. Raamatun mukaan pyhä kaste on hengellinen tapahtuma. Siinä kastettavalle lahjoitetaan yhteys Taivaan Isään Jeesuksen kautta. Eli: kasteessa saadaan omaksi Jeesus ja hänen tekemänsä sovitus ja hänen ihmisille antama oikeus olla Jumalan lapsi.
Meihinkin pätee siis tuo ”Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen.” Kun sinut kastettiin, otit hänet omaksesi.
Sen perusteella apostoli kirjoitti: ”Eläkää hänen yhteydessään”. Mitä se tarkoittaa? Se selviää jatkosta: ”Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa.”
Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa. Puille juurtuminen ei ole mikään ikävä velvollisuus. Luulisin päinvastoin, että jos puut jotakin rakastavat, niin juurtumista. Se on niille pelkkää ihanaa lahjaa, josta saa imeä ilmaiseksi vettä ja ravinteita ja pysyä pystyssä. Jos ihmiset laulavat, että ”oi jospa ihmisellä / ois joulu ainainen”, niin mänty varmaan laulaa, että ”oi jospa petäjällä / ois juurtuminen ainainen”.
Vastaavaa on ajateltava apostolin sanoista: ”Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään. Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa.” Kyse on ihanasta lahjasta. Sinun ei tarvitse rakentaa elämääsi Jumalan edessä omaan varaasi. Saat juurtua Kristukseen Jeesukseen. Saat laittaa jumalasuhteesi hänen varaansa, ihan kokonaan hänen varaansa. Ja silloin kestät myös pystyssä Jumalan edessä, hänen takiaan.
Ja se on hyvä. Emme nimittäin saa itsestämme mitenkään niin hyvää ja eettistä, että kestäisimme sen varassa pystyssä pyhän Jumalan edessä. Mutta kun sinä olet kerran kasteessa, luultavasti jo pienenä vauvana, ottanut vastaan Herran Jeesuksen, niin sinä saat rakentaa elämäsi hänen varaansa. Jeesus on riittävän pyhä ja riittävän Jumalalle kelpaava. Siksi: juurru häneen. Älä edes yritä kelvata Jumalalle oman itsesi tai oman kelvollisuutesi perusteella. Heitä sellaiset yritykset sikseen ja lepää Kristuksen tuoman Jumalalle kelpaamisen varassa. Usko hyvä ihminen, että hän riittää. Sitä on elämänsä rakentaminen Jeesuksen Kristuksen varaan.
Sitten apostoli kirjoitti: ”Pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja pettävillä viisauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä Kristukseen.”
Tuokin pätee meihin. Sillä, ihmeellistä kyllä, apostolin suosittelema Kristukseen juurtuminen ei ole ollenkaan muodikasta. Meille yritetään niiden sijasta tyrkyttää muunlaisia keinoja rakentaa elämäämme uskonnollisesti kestävälle perustalle. Nuo keinot näyttävät päältäpäin ”viisauden opeilta”, mutta loppujen lopuksi ne ovat tyhjiä ja pettäviä.
Eräs yleisimpiä sellaisia on nimeltään ”usko hyvän tekemiseen”. Siinä ajatellaan, että kun ihminen tekee hyvää, niin silloin hänestä tulee eettinen ja hänen elämällään on tarkoitus. Silloin hän saa elämän Jumalan yhteydessä. On yhdentekevää, minkä uskonnon mukaan ihminen uskoo, islamin tai kristinuskon tai hindulaisuuden. Kunhan tekee hyvää, niin kukin saa elämän jumalansa yhteydessä, miksi hänet sitten kuvitteleekin.
”Usko hyvän tekemiseen”. Se kuulostaa viisaalta. Kai siksi Kirkkohallitus on valinnut nuo sanat ensi syksyn seurakuntavaalien mainoslauseeksi. Viisaalta kuulostaminen johtuu siitä, että hyvän tekeminen on oikein. Jeesuskin opetti, että lähimmäistä pitää rakastaa niin kuin itseä. Ja sitten hän opetti: ”Mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää niin te myös samoin heille.”
Mutta silti tuo ohje ”Usko hyvän tekemiseen”, se on ihan väärä. Nimittäin siksi, että me emme pysty tekemään hyvää niin puhtaasti, että sen varassa saisimme elämän Jumalan yhteydessä.
Siksi uskoaan ei tosiaankaan kannata laittaa hyvän tekemisen varaan. Vaan elämä ja usko kannattaa laittaa Jeesuksen Kristuksen varaan. Yksin hän on ollut niin hyvä ja niin puhdassydäminen, että siitä seuraa elämä Jumalan yhteydessä. Me kaikki muut ihmiset olemme pohjimmiltamme aina jossain määrin itsekkäitä ja omahyväisiä. Meistä ei siksi koskaan tule niin eettisiä tai hyviä, että elämän tarkoituksen tai jumalasuhteen voisi rakentaa sen varaan.
Siksi on ihanaa, että saat juurtua Kristukseen, hänen hyvän tekemisensä varaan. Hän eli synnittömän elämän; sinun puolestasi. Hän kuoli syntisille varatun kuoleman, sinun puolestasi. Hän toi jumalayhteyden maan päälle, sinun hyväksesi. Tämä kaikki on annettu sinulle omaksi kasteessasi. Siksi, heittäydy hänen varaansa, usko häneen, juurru hänen tekoihinsa. Käy ehtoollisella; syö ja juo hänet. Ota vastaan hänen sovintoverensä, ota vastaan hänen ruumiinsa, joka on kärsinyt ja kuollut sinun edestäsi.
Ja sen jälkeen: tee hyvää. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Älä kuitenkaan laita uskoasi hyvän tekemisen varaan. Vaan juurru Kristukseen. Sinulla on siihen täysi oikeus, koska kasteessasi hänet on lahjoitettu sinulle.
Nouskaamme tunnustamaan yhteinen krisitllinen uskomme.