On arvokasta löytää perheen ja perheiden yhteys
Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään. Vapahtajamme kodissa Joosef ja Maria kokivat samoja asioita kuin vanhemmat kaikkina aikoina ja kaikkialla maailmassa ovat kokeneet. Kukapa meistä vanhemmista ei olisi ollut lastensa äärellä ihmeissään.
Muiden vanhempien tavoin Joosef ja Maria olivat myös ratkaisseet monia asioita lapsensa elämän eteen. Joosefin päätös ottaa Maria vaimokseen merkitsi sitä, että Jeesuksesta tuli Daavidin suvun lapsi. Maria oli hyväksynyt enkelin viestin ja toimi viestin mukaan: Autuas sinä, joka uskoit. (Luuk 1:45).
Lapsen ympärillä oli muitakin aikuisia. Päivän evankeliumi kertoi Simeonista ja Hannasta. Heillä oli erityinen tehtävä kertoa tämän pienen Jeesus -lapsen suuresta tehtävästä ja merkityksestä. Meille tavallisille perheille on myös tärkeää, että lähellä olisi ikäihmisiä, jotka viitoittavat tietä ja luottamusta eteenpäin.
Pyhä perhe tarkoittaa Vapahtajamme maanpäällistä kotia, hänen elämäänsä Joosefin ja Marin lapsena.
Tänään on hyvä katsoa perhettä myös meidän ajassamme. Joskus pyhä tuntuu tarkoittavan suljettua ja rajattua, jotain, johon ei saa kajota tai kurkistaa. Joskus taas puhutaan vain jääkaapin yhdistämistä ihmisistä, monella tavoin rajattomasta perhenäkemyksestä. Mihin lapsemme ja nuoremme nyt kasvavat? On tärkeää vahvistaa perheen ja perheiden yhteyttä!
Toivon, ettemme valmistaisi lapsillemme ja nuorillemme vain suljettua emmekä myöskään rajatonta, ajan aalloilla kelluvaa perhettä. Parhaimmillaan koti on turvapaikka pienen ja vähän suuremman ihmisen heikkoina hetkinä. Niinä, jolloin maailma hämmentää, pelottaa tai sen otteista on saanut siipeensä. Turvapaikka on isossa mitassa katsoen Jumalan hyvyyttä, hänen suunnitelmansa. Jesaja todisti tästä suunnitelmasta: Sinä olit turvapaikka heikolle, pakopaikka kurjalle vaikeuksien aikana.(jes. 25:4a)
Isä ja äiti tarvitsevat myös itse turvaa. He tarvitsevat rohkeutta olla isä ja äiti. Elämme epämääräisyyden aikakautta, josta on löydettävä tie eteenpäin.. Jokaisella meistä on kaipuumme ja toiveemme. Tukekaamme toisiamme aitoon, reiluun ja avoimeen lähimmäisyyteen. Toistemme sisälle emme näe. Voimme kuitenkin sanoa toivomuksen: Tarvitsemme ihmisiä, jotka ohjautuvat sisältäpäin. Tarvitsemme omantunnon ihmisiä. Tarvitsemme tajun hyvyydestä, joka kannattelee meitä kaikkia.
Toivon, että löydämme omat juuremme, ilon ja rohkeuden siitä, miten Jumalan meitä kantaa. Jesajan lisäksi kuulimme tänään otteen Kolossalaiskirjeestä. Kunpa oivaltaisimme uskomme matkana. Usein tuntuu siltä, että puhumme vain polun alkupäästä ikään kuin olisimme koko ajan lähtökuopissa. Usko on matkaa, jossa saamme olla mukana inhimillisinä ihmisinä. Usko on elämää, juurtumista evankeliumin voimaan, rakentamista, luottamusta ja rohkeutta.
Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään. Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu.. (Kol. 2: 6-7).