1. sunnuntai joulusta, Mt. 2: 13 – 23, Esko Väyrynen

Nykyaikainen tiedotus voi hyvin tehokkaasti horjuttaa uskoamme jouluun Jeesuksen syntymäjuhlana. Tapaninpäivänä saimme tästä esimerkin. Parhaimpaan television katseluaikaan, juuri ennen televisiouutisia vapaa-ajattelijain edustaja (Pirjo Vasama) mollasi kristittyjen suurimman juhlan, joulun, sillä, että Jeesuksen syntymäaikakin on epävarma. Hän täysin sivuutti syntymävuoden epävarmuuden aiheuttajan. Tuolloin aika määritettiin hallitsijan hallitusvuosien mukaan. Jos saisi ottaa kotoisen esimerkin: Mauno Koivisto ryhtyi hoitamaan presidentin tehtäviä vuonna 1981, mutta astui presidentin virkaan vuonna 1982.
Evankeliumin kannalta on sivuseikka täsmällisen Jeesuksen syntymähetken tietäminen. Oleellista on se, että Jeesus on luvattu Messias, jonka syntymää profeetat ovat ennustaneet. Toisin sanoen Jeesuksen syntymä on Jumalan ennalta suunnittelema.
Evankelista Matteus ymmärtää pyhän perheen Egyptiin pakenemisenkin ennustusten toteutumiseksi. Farao aikoinaan etsi Moosesta tappaakseen, 2.Ms.2:15, koska Mooses oli tappanut egyptiläisen työnjohtajan, joka löi israelilaista. Samoin kuningas Ahabin pakanallinen puoliso Isebel oli vainonnut profeetta Elisaa, 1.Kun. 19:10,14, koska Elisa vastusti Baalin profeettoja. Raamatun mukaan Jumalan Poika ei voi välttyä vainolta, koska jo profeetat ovat joutuneet vainon kohteeksi. Kääntäen: Ihmiseksi syntynyt Jumala ei kieltäydy ihmisen osan mistään koettelemuksista.
Edelleen Raamatun mukaan Beetlehemin lastensurma oli yksi osoitus kirjoitusten toteutumisesta. Profeetta Jeremia kuvaa esiäidin valitusta pakkosiirtolaisuuteen viedystä kansasta. Evankelistalle Jerusalemin pakanallisen kuningas Herodeksen toimeenpanemassa lastensurmassa profeetan ennustus kävi toteen. Raakelin hauta oli Beetlehemin lähellä.
Kolmas asia tämän päivän evankeliumissa, joka osoittaa Jumalan suunnitelman toteutumista, oli paluu Nasaretiin. Profeetta Hoosea oli ennustanut: ”Egyptistä minä kutsun poikani” Hoos.11:1. Messias, Herran voideltu, viedään seurakuntansa keskelle. Jopa nasaretilaiseksi kutsumisen evankelista tulkitsee ennustusten täyttymiseksi. Profeetat olivat kutsuneet Jeesusta Iisain juurivesaksi, nesär hebreaksi. Tästä evankelista tekee tulkinnan Nasarealainen.
Mitä meillä on oppimista siitä, että pako Egyptiin oli kirjoitusten toteutumista.
– Joosef tiesi Jeesuksen Jumalan Pojaksi, enkelin ilmoitus.
– Joosef uskoi ilmoituksen, koska ei hylännyt Mariaa.
– Joosef olisi voinut kuvitella elämän olevan helppoa, koska huolsi Jumalan Poikaa.
– Me kuvittelemme: Jumala on hyljännyt, kun vastoinkäymisiä: mitä pahaa olen
tehnyt
– Elämän vastoinkäymiset ovat koetukseksi, luotammeko Jumalaan. Kuvittelemme Jumala-uskon tekevän meistä parempia ihmisinä. Jouluaattona ateria ilmentää perheyhteyttä. Jo tapaninpäivänä saatamme unohtaa, että perheyhteyden kokeminen on tärkeää meille vuoden muinakin päivinä, silloinkin kun toiset eivät ole juhlamielellä. Joosef ei hylännyt Jeesus-lasta silloinkaan, kun isäksi tunnustautuminen ajoi hänet pakomatkalle keskellä yötä.
– Kun meitä kohtaa murheet ja vastoinkäymiset, meidän rohkaisuna on silloin Paavalin sana: ”Elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat” Rm. 14:8.
Kristus kuoli meidän elämämme puolesta. Jumala lunasti meidät vapaiksi kuoleman vallasta Poikansa viattomalla kärsimisellä ja kuolemalla. Hänen kuolemaansa meidät on vihitty pyhässä kasteessa. Meillä on rintaperillisen oikeudet iankaikkiseen elämään.