(Kirkon kasvatuksen päivien päätösmessussa 11.1.2018 Jyväskylässä)
Syksyllä 2016 kolmen maakuntalehden yhteinen toimitus halusi tehdä piispasta henkilöhaastattelun. Kysymyksiä oli laidasta laitaan lapsuudesta ilmastonmuutokseen. Kun haastattelu ilmestyi, se oli otsikoitu näyttävästi suurilla kirjaimilla: ”Piispa Seppo Häkkinen on huolissaan kaikesta”. Se tuli kerralla koko hiippakunnalle tiettäväksi. Piispan tehtävä on olla huolissaan, mieluiten siis vielä kaikista asioista. Nettikommenteista jäi erityisesti kaksi mieleen. Toisessa nimimerkki ”Agnostikkoko?” lohdutti: ”Älä sie Seppo suotta huoli, helvettiin pääsee aina, niinhää se sanotaan sanassakin.” Toisessa ”mummo” tunsi kohtalonyhteyttä: ”Sanoisin, että piispojen lisäksi myös äidit on aina huolissaan kaikesta.”
Mistä sinä olet huolissasi? Kannatko huolta omasta elämästäsi, perheen kysymyksistä, työyhteisön ongelmista, kirkon tilanteesta, maailman tulevaisuudesta? Jollakin on taloudellisia vaikeuksia, toisella ihmissuhdeongelmia, kolmannella ristiriitoja työpaikalla, joku kamppailee uskonsa kanssa, jotakin ahdistavat ilmastonmuutoksen seuraukset ja maailmanrauhan kestävyys. Huolenaiheita kyllä meillä yleensä riittää, pieniä ja suuria, omia ja toisten meille sälyttämiä, kenellä mitäkin.
Tänään Kasvatuksen päivien päätösmessussa me huolta kantavat kuulemme apostoli Paavalin sanat: ”Älkää olko mistään huolissanne.” Apostolin käyttämä kreikankielen sana (merimnao) tarkoittaa huolehtimista asioista ja ihmisistä sillä tavoin, että siitä seuraa ahdistusta. Tämä on nykyäänkin meille kovin tuttua. Huoli ja murhe saavat aikaan levottomuutta, pelkoa ja ahdistuneisuutta. Huoli on tehokas ilon sammuttaja ja voiman syöjä. Viime aikoina on uutisoitu paljon unettomuuden lisääntymisestä. Kaksi kolmesta suomalaisesta herää lähes joka aamu väsyneenä. Univaje heikentää suorituskykyä ja lisää monien sairauksien riskiä. Unenpuute vaikuttaa mielialaan ja motivaatioon. Moni ei saa unta ja pyörii sängyssään. Toinen puolestaan herää keskellä yötä valvomaan. Stressi, paineet ja huolet valvottavat.
”Älkää olko mistään huolissanne.” Miten tämä onnistuu? Paavali ei kehota meitä sulkemaan silmiä todellisuudelta, vaan päinvastoin. Hän kehottaa meitä avaamaan silmät ja kohtaamaan elämän sellaisena kuin se on, iloineen ja huolineen. Murheiden ja huolten alle ei tarvitse luhistua, koska Herra on lähellä (Fil. 4:5). Murehtimisen sijaan meidän tulisi saattaa ”aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon”. Kun näin teemme, luovutamme huolemme hänen kannattavakseen. Se tarkoittaa, että samalla kun annamme taakan Herralle, itse luovumme siitä.
Mahdammeko ymmärtää, millainen etuoikeus meillä kristityillä on? Rukouksessa jätämme asiamme, elämämme, kaikkemme kaikkivaltiaan Jumalan käsiin luottaen, että pohjimmiltaan hän pitää meistä huolta. Silloin huolet ja murheetkin saavat oikeat mittasuhteet. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Jeesuksessa Kristuksessa.”
Jumalan rauha ylittää ihmisen ymmärryksen. Rauha (VT shalom, UT eiréné) on yksi Raamatun useimmin toistuvista käsitteistä. Kristillinen sanoma on rauhan evankeliumi (Ef. 6:15). Herramme on Rauhanruhtinas (Jes. 9:5). Rauhaan sisältyy sekä sisäinen että ulkoinen rauha. Se merkitsee sodan vastakohtaa, mutta ennen kaikkea elämää edistävää kokonaisvaltaista hyvinvointia. Rauhalla tarkoitetaan tilaa, jossa ihminen elää sopusoinnussa ja rauhassa sekä suhteessa itseensä, toisiin ihmisiin että Jumalaan. Rauha tarkoittaa kaikinpuolista eheyttä, hyvinvointia ja terveyttä, ei siis vain sodan puuttumista. Rauha kytkeytyy olennaisesti oikeudenmukaisuuteen, rakkauteen ja iloon.
Paavalin käyttämä rauha-sanalla (eiréné) on merkitykset mielenrauha, rauhallisuus, seesteisyys, tyyneys. Se tarkoittaa myös rauhaa joidenkin välillä. Kun ihminen lakkaa murehtimasta ja jättää elämänsä Jumalan käsiin, hän saa Jumalan rauhan. Jumalan rauha ylittää ihmisen ymmärryksen. Se on rauha, jolle ei löydy vertailukohtaa mistään maallisesta rauhasta. Meille huolehtijoille tämä on ilouutinen!
Vielä yksi tärkeä asia apostolin sanoista nousee esille meille kirkon työntekijöille. Miksi Jumala tahtoo antaa uskoville rauhan murheen ja huolen sijaan? Siksi, että rauha ”varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” Huolet ja murheet vetävät ihmisiä pois Jumalan luota. Silloin käännymme sisäänpäin ja käperrymme omiin ongelmiimme ja vaikeuksiimme. Kuitenkaan meitä ei ole tarkoitettu elämään itseämme varten.
Rauha ei ole hauras mielentila, jota meidän on yritettävä varjella. Jumalan rauha kääntää katseemme itsestämme poispäin. Siksi meidät on kutsuttu rauhantekijöiksi (Matt. 5:9) sekä elämään rauhassa keskenämme (1. Tess. 5:13) ja kaikkien ihmisten kanssa (Room. 12:18, myös Hepr. 12:14). Meille kirkon työntekijöille se merkitsee oikeudenmukaisuuden, rauhan, rakkauden ja ilon välittämistä. Se tarkoittaa evankeliumin julistamista Jeesuksesta, joka lupaa: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27).
Hyvät työtoverit. Me omia huolia murehtivat ja toisten taakkoja kantavat voimme lähteä näiltä Kirkon kasvatuksen päiviltä iloisin mielin Jumalan rauha sydämessämme. Meillä on etuoikeus jättää kaikki huolemme rukouksessa Jumalalle ja turvautua häneen. Hän antaa meille rauhan, joka ylittää kaiken ymmärryksen.