”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Tätä lausetta on lukemattomia kertoja toistettu kirkkojen alttareilta ja saarnatuoleista. Ensimmäisen kerran sen lausui ihmisten kuultavaksi Johannes Kastaja Jordan-virran rannalla, sillä paikalla, jossa hän kastoi ihmisiä. Siellä Johannes oli tutustunut Jeesukseen, olipa kastanutkin hänet. Nyt Jeesus toistamiseen, voitettuaan autiomaan kiusaukset, palasi Johanneksen luo. Silloin Johannes tervehti häntä noilla sanoilla: ”Katsokaa, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!”
”Se Guds lamm som tar bort världens synd!” I den här meningen sammanfattas allt det som under loppet av ett år predikas i kyrkan. I den här enkla meningen sammanfattas hela Bibelns mest betydande innehåll. I Guds Ord, läst och förkunnat så pekar allting på Jesus. Det är ett Ord som kallar oss syndare till gemenskap med Honom, så att vi får ta emot hans nåd. I det heliga dopet så får vi del av Kristi försoningsverk. Därför lyfter den här söndagen fram dopet på ett alldeles speciellt sätt.
(”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Tässä on oikeastaan yhdessä lauseessa kaikki se, mitä vuoden mittaan kirkossa saarnataan. Tässä on lyhyesti lausuttuna koko Raamatun pääsisältö. Luettu ja julistettu Jumalan sana viittaa Jeesukseen. Se kutsuu meitä syntisiä hänen luokseen armahdettaviksi. Pyhässä kasteessa meidät liitetään Kristuksen pelastustyön osallisuuteen. Siksi tänä pyhäpäivänä ja tässä jumalanpalveluksessa on kaste esillä tavallista enemmän.)
Vanhastaan loppiainen on ollut Jeesuksen kasteen sunnuntai. Myöhemmin tästä ensimmäisestä loppiaisen jälkeisestä sunnuntaista on tullut kasteen sunnuntai. Evankeliumitekstit puhuvat Jeesuksen kasteesta ja muut tekstit yleensä kasteesta. Tänään onkin hyvä muistaa omaa kastettamme. Siinä meidät on liitetty Jumalan Karitsan pelastusteon osallisuuteen.
Kristittynä eläminen perustuu kasteeseen. Jeesuksen Kristuksen ristinkuolema ja ylösnousemus merkitsi ihmiskunnalle maailmanhistoriallista käännekohtaa. Yksityiselle ihmiselle pyhä kaste on yhtä merkittävä tapahtuma. Kaste on Jeesuksen pelastustyön siirtämistä minun elämääni.
Kasteessa Jumala on omasta aloitteestaan solminut liiton kanssani ja ottanut minut lapsekseen. En ole vanhempieni lapsi oman aloitteellisuuteni vuoksi. Myöskään elämäni Jumalan lapsena ei perustu omaan etsintääni ja ratkaisuihini. Jumala tulee minua vastaan ja kutsuu minut nimeltä ja sulkee syliinsä.
Katekesen lär oss: ”Dopet gör oss till Kristi lärjungar och medlemmar i den kristna kyrkan. Ända sedan vår födelse är vi delaktiga i människosläktets gemensamma skuld, men i dopet blir allting förlåtet och vi kläds i Kristi renhet. Den heliga Anden föder oss på nytt och ger oss tron, som förtröstar på dopets löften.”
(Katekismus opettaa: ”Kaste tekee meistä Kristuksen opetuslapsia ja kristillisen kirkon jäseniä. Vaikka olemme syntymästämme saakka ihmiskunnan yhteisen syyllisyyden alaisia, kasteessa meille annetaan kaikki anteeksi ja meidät puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin.”)
Muistan seurakuntapappiajoiltani parin vuosikymmenen takaa Heinolan kirkonkylän päiväkerhon vanhempainillan. Pieni, ehkä noin vuoden ikäinen tyttö istui äitinsä sylissä. Tuli iltahartauden aika ja lauloimme tuttua lasten virttä Jumalan kämmenellä. Tuo pieni lapsi ei osannut laulaa, mutta ehkä vanhemmilta sisaruksiltaan hän oli oppinut virteen liitettävän leikin. Ei hän siitäkään osannut muuta kuin yhden kohdan. Koko virren ajan hän katseli laulavia aikuisia ja piti avoimia kämmeniään ojennettuna edessään. Se oli hänen uskontunnustuksensa.
Jumalan kämmenellä riittää tilaa kaikille. Siinä on hyvä ja turvallinen olla. Näin suuren lahjan me olemme kasteessamme saaneet. Meidät kastetaan, jotta me uskoisimme Jeesukseen, saisimme syntimme anteeksi ja eläisimme koko elämämme turvallisesti hänen yhteydessään, Jumalan kämmenellä.
Valitettavasti viime vuosikymmenen aikana maassamme on lapsen kastamatta jättäminen yleistynyt. Muutos koskee myös perheitä, joissa vanhemmat tai toinen heistä kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Kastamattomuuden yleisin syy on se, että vanhemmat haluavat antaa lapselle mahdollisuuden päättää itse myöhemmin kasteesta.
Lapsi siis jätetään kastamatta ja vaille uskonnollista kasvatusta, jotta hän voi sitten aikuisena päättää, mihin uskoo vai uskooko mihinkään ja liittyykö johonkin uskonnolliseen yhteisöön vai ei. Kauniilta kuulostava ajatus on kuitenkin lapsen uskonnollista heitteillejättöä. Samanlaisella ajattelulla pitäisi jättää opettamatta lapselle äidinkieltä. Hän saisi sitten myöhemmin aikuistuttua päättää, mitä kieltä ryhtyy puhumaan. Jos lapselta evätään kaste ja kristillinen kasvatus, viedään häneltä mahdollisuus myöhemmin arvioida uskontoja ja katsomuksia. Hänelle ei anneta välineitä valintaan ja arviointiin.
Yksikään ihminen ei synny tyhjiöön eikä kasva tyhjiössä. Ihminen syntyy yhteisöön ja kasvaa keskellä yhteisöä, omaksuu sen arvot ja elämäntavat. Usko Jumalaan ja kristinuskon elämänarvot ovat osoittautuneet vuosisatojen aikana turvalliseksi lähtökohdaksi elämään.
Jokainen vanhempi haluaa lapselleen parasta. Kristitty isä ja äiti kuitenkin tietävät, että on jotain, mitä he eivät voi lapselleen tarjota. Sen vuoksi he tuovat lapsensa kastettavaksi. Kasteessa lapsi saa osakseen taivaan kansalaisuuden ja Jumalan lahjat.
Rohkaisen vanhempia tuomaan lapsensa kasteelle ja antamaan kristillistä kasvatusta. Se on työtä lapsen hyvän elämän ja tulevaisuuden puolesta. Se on myös vastaus Jeesuksen kehotukseen: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä.” (Mark. 10:14). Siksi tärkeimpiä tehtäviämme seurakunnissa on huolehtia siitä, että mahdollisimman moni lapsi kastettaisiin.
Hyvät seurakuntalaiset. Päivän evankeliumissa Johannes Kastaja todisti Jeesuksesta Jumalan Karitsana, joka ottaa pois maailman synnin. Tämä Jumalan Karitsa on kuolemallaan sovittanut ja ottanut pois meidän syntimme. Pyhässä kasteessa meidät on liitetty hänen pelastustekonsa osallisuuteen.
Idag firar dopets söndag och vi får glädas tillsammans, och tacka Gud för hans nåd. Det heliga dopet är den himmelska kärlekens tecken. Det är tecknet som talar om trygghet och tillit. Till det får vi sätta vår tro och tillit speciellt i de stunder när vår egen tro är svag.
(Tänään kasteen sunnuntaina voimme iloita ja kiittää Jumalan armoteosta. Pyhä kaste on taivaallisen rakkauden näkyvä tunnus. Se on turvallisuuden ja luottamuksen merkki. Siihen voimme luottaa silloin, kun oma uskomme horjuu.)
Kaste on Jumalan teko ja lahja. Me emme voi muuta kuin iloiten ja kiittäen ottaa tuon Jumalan lahjan vastaan. Hämmästellen ja kiittäen nousemme nyt lausumaan uskontunnustuksessa Jumalan tekoja meidän ja koko maailman puolesta: ”Minä uskon Jumalaan …”