Tänään laulamme yhdessä kastevirren 219 säkeistö kerrallaan saarnan eri kohdissa. Voit ottaa virren valmiiksi esille. Olen toimittanut työurani aikana vain yhden upotuskasteen. Nuori mies meni järvessä veden alle kolme kertaa: Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Sen jälkeen ei päänkuivausliina riittänyt, vaan molemmat tarvitsimme isoa pyyhettä ennen kuin jatkoimme kastetoimitusta sisätiloissa. Tämä nuori koki upotuskasteeseen liittyvän vertauskuvan hyvin vahvasti: synnit pestään pois koko ihmisestä. Ihan sama vaikutus on kuitenkin valelukasteella. Alkukirkon ajoista saakka sekä valelu että upotuskaste ovat olleet käytössä. Siellä, missä ei ole ollut kylliksi vettä tai on ollut liian kylmä upotuskastetta varten, on käytetty valelukastetta.
Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen kuten muutkin kasteelle tulevat upotuskasteella. Mutta mikä erotti Jeesuksen kasteen kaikista Johanneksen aiemmin toimittamista kasteista?
Jeesus oli ensimmäinen ja ainoa synnitön, joka tuli kasteelle. Toiseksi: Jeesuksen kaste oli ensimmäinen kaste vedellä ja Hengellä. Läsnä olivat Isä, Poika ja Pyhä Henki aistein havaittavasti. Ihmiset näkivät Jeesuksen ja näkivät myös Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin. He kuulivat taivaasta Isä Jumalan äänen: ”Tämä on minun rakas Poikani.”
Laulamme virren 219 ensimmäisen säkeistön: Kasteen kirkas vesi on niin kuin lähde pohjaton, siinä virtaa siunaten armo Herran Jeesuksen
Kun ajattelemme Jeesusta, huomaamme miten Hän kaikissa tilanteissa antaa todistuksen Jumalan pelastavasta toiminnasta oman esimerkkinsä kautta. Kaikkien Herra otti orjan muodon ja asettui ihmisten rinnalle. Jeesus tuli kastettavaksi, koska
se oli Jumalan tahto. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus antoi meille kaste- ja lähetyskäskyn. Herra antoi meille tehtävän: kastakaa ja opettakaa. Jumala kutsuu jokaista kasteen kautta omakseen. Voidaan sanoa, että kaste on Jumalan lapseksi syntymistä. Se on yhtä ainutkertainen ja peruuttamaton tapahtuma kuin fyysinen syntyminen äidin kohdusta tähän maailmaan. Aivan kuten synnytyksen jälkeen vauva pestään puhtaaksi, kastevesi pesee meidät synnistä puhtaiksi. Kaste on uudestisyntymistä siinä mielessä, että meidät kastetaan Kristuksen kuolemaan, jotta alkaisimme elämään uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.” (Room. 6:4)
Pyhä Henki lahjoittaa meille uskon, jolla voimme pysyä Kristuksen omina. Kaste ja usko ovat erottamattomat. ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark.16:16)
Laulamme toisen säkeistön.
Kastemaljan äärellä,
Isä kutsuu nimeltä lapseksesi jokaisen,
seuraajaksi Jeesuksen.
Alusta alkaen on kristityiksi kastettu niin aikuisia kuin lapsiakin. On luonnollista, että aikaa myöten kristityissä perheissä lapsikasteet valtasivat alaa. Omat jälkeläiset tahdottiin kastaa pelastuksesta osallisiksi mahdollisimman pian. Ilosanoman leviämisen ansiosta on aina ollut myös nuorten ja aikuisten kasteita. Ilman kristillistä kasvatusta tie kastemaljan äärelle voi viedä vuosia tai vuosikymmeniä. Iloitsemme valtavasti omassa seurakunnassamme niistä nuorista ja aikuisista, jotka rippikoulun yhteydessä kastetaan.
Tuolla kirkon sivuseinällä näette taiteilija Sirpa Kallion valmistaman kastepuun. Siinä on juurina kristalleja, jotka kuvaavat vettä. Vesi on elämälle välttämätöntä. Kaste on kristityn elämän luja perustus. Jumalan sanaan liitettynä kastevesi on pelastavaa vettä.
Kastepuun oksille kootaan vuoden aikana Kristuksen kirkon ja Keravan seurakunnan jäseniksi kastettujen nimet pieniin virkattuihin kukkasiin. Puun runsaat ja rehevät oksat, ja niillä lepäävät kukkaset muistuttavat siitä, miten Kristus on elämän puu, jonka oksia ja kukkasia kaikki kastetut ovat. Puusta irrallaan oksa tai kukkanen kuivuu. Jumala on nimeltä kutsunut jokaisen kastetun. Emme ole merkityksetöntä massaa Jumalalle, vaan ainutlaatuisia persoonia. Samoin meidän tulee suhtautua toinen toiseemme; jokainen on yhtä arvokas suuren Jumalan lapsi.
Laulamme kolmannen säkeistön.
Joka aamu uudestaan omaksesi kokonaan
kutsut uuteen elämään tahtoasi täyttämään.
Kasteeseen liittyy paljon vertauskuvia. On kastemekko, kastekynttilä ja kuva alas laskeutuvasta kyyhkysestä. Symbolit välittävät meille jotain sellaista, mitä emme pelkin sanoin pysty tavoittamaan Jumalan todellisuudesta. Vertauskuvat havainnollistavat ja yksinkertaistavat vaikeitakin asioita. Kaste ja kasteessa lahjaksi saatu usko ovat Jumala teko ihmisessä. Jumalan toiminta on ihmiselle aina osin salattua.
Kastemekkoon tai albaan pukeutuminen tarkoittaa Kristuksen armon ylle pukemista. Se merkitsee myös kutsua vaeltaa valon lapsena. Kasteen lahja haastaa kasvamaan uskossa ja lähimmäisenrakkaudessa. Symboli alas laskeutuvasta kyyhkysestä muistuttaa meitä siitä, että kasteen hetkestä lähtien Pyhä Henki tekee meissä työtään. Henki antaa meille uskoa ja johdattaa meitä. Pyhä Henki kitkee itsekkyyttämme ja suo meille Hengen hedelmiä, kun vain pysymme Kristuksessa. Vanha minämme vetää meitä pois Jumalan luota, jos sen sallimme. Kun hoidamme itseämme Jumalan sanalla, ehtoollisella ja rukouksella, vanha minä häviää taistelun. Uskovien yhteys ja keskinäinen esirukous kantavat vaikeina aikoina itse kutakin.
Kastekynttilä muistuttaa siitä, että Jeesus syntyi valoksi maailmaan. Hänen valoaan kastetut saavat seurata ja heijastaa. (Joh.8:12) Jeesus sanoo: Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.
Laulamme viimeisen säkeistön.
Kuolemallaan Herramme pois on pessyt syntimme.
Kasteessamme puetaan meidät armoon avaraan.