1. sunnuntai loppiaisesta, Mt. 3: 11 – 12, Esko Väyrynen

Hebrean kielellä = VT:ssa armo = Jumalan liittouskollisuus. Kun Jumala teki liiton Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa, niin hän ei sitä peru koskaan.
Koska ihminen rikkoi liiton = ei noudattanut Jumalan tahtoa, Jumala teki uuden liiton Jeesuksessa, sovitti ihmisen rikoksen.
Vanhan liiton merkki ihmiselle oli ympärileikkaus, merkki kuulumisesta Jumalan valittuun kansaan. Kaste on uuden liiton merkki kuulumisesta Jumalan perheeseen.
Kaste on vedenjakaja kristillisten kirkkojen, katolinen, ortodoksinen ja evankelinen ja lahkojen välillä. Lahkot lähtevät siitä olettamuksesta, että ensin ihmisen on tultava uskoon ja vasta sitten hänet voidaan kastaa. Tämän päivän epistolassa kerrottu kuningatar Kandaken hoviherran kaste on tuon väitteen eräs raamatullinen perusta. Myös kristilliset kirkot menettelevät pakanalähetyksessä ensin opettaen, evankeliumia julistaen ja vasta sen vastaanottaneet kastetaan. Mutta kristilliset kirkot kastavat kristittyjen vanhempien lapset.
Lapsikaste
Raamattu: kaste on uudestisyntyminen. Syntyminen on Jumalan teko, Jumala ottaa lapsekseen.
1. Jeesuksen kaste. ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä” Mt. 17:5.
2. Jeesuksen kastekäsky: ”Menkää ja tehkää . . . kastamalla ja opettamalla” Mt. 28:18-20. Jeesus Pietarille: ”Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat, ja niin hän on kokonaan puhdas” Jh.13:10.
Luther selittää: Vesi ei tosin vaikuta sitä, vaan Jumalan sana, joka on vedessä ja veden kanssa, ja usko, joka uskoo veteen yhdistettyyn Jumalan sanaan. Sillä vesi ilman Jumalan sanaa on pelkkää vettä eikä kaste. Jumalan sanaan yhdistettynä se on armorikas elämän vesi ja uudestisyntymisen peso Pyhässä Hengessä.
Jeesuksen kastekäskyyn liittyy lupaus Pyhästä Hengestä eli Jumalan läsnäolo.