1. sunnuntai pääsiäisestä, Joh. 20: 19-31, Jaakko Harjuvaara

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa.

Hyvät rippikoululaiset! Kuulitte varmaan äsken, että monissa esirukouspyynnöissä rukoiltiin teidän puolestanne. Ihmettelitte ehkä miksi näin? Voin kertoa teille. Teillä on tärkeä elämänvaihe meneillään. Onnittelen teitä tästä edessä olevasta rippikoulujaksosta, sillä vaikka eläisitte 100 vuotiaaksi, niin teillä ei ole koskaan myöhemmin elämässänne edessä näin pitkää jaksoa, jolloin voitte tarkastella itse ja yhdessä toistenne ja isosten ja opettajien kanssa uskoa Jumalaan, omaa elämäänne ja kaikkia elämänasioita. Maailmassa ei ole olemassa sellaista asiaa, mitä ei voi miettiä, mistä ei voisi keskustella ja tutkia sitä.

Tällä sunnuntailla on kolme erilaista nimitystä. Ensimmäinen on tämä ”Ylösnousseen todistajia”. Toinen on ortodoksikirkossa käytössä oleva ”apostoli Tuomaan sunnuntai” niin kuin äskeisessä evankeliumitekstissä kuulimme. Tuomas ei ollut mukana opetuslasten kanssa, kun Jeesus oli ilmestynyt heille. Hän ei uskonut, että ylösnousemus olisi totta. Sen tähden Jeesus kohtasi hänet vielä erikseen ja Tuomas uskoi, että Jeesus elää.

Tämän sunnuntain nimi on latinaksi: ”Dominica in albis depositis” (= pois riisuttujen valkoisten vaatteiden sunnuntai). Alba tarkoittaa valkoista väriä, dominica ’Herran päivää’ eli sunnuntaita. Positio on paikka ja de merkitsee pois. Pre-positio on ennen pääsanaa ja post-positio on pääsanan jälkeen lauseessa oleva määre. Alba on itse asiassa kastepuku. Kasteessa meidät liitetään Jeesuksen sovitustyön, syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän yhteyteen. Sen vuoksi jumalanpalveluksessa papeilla ja ehtoollista jakavilla on valkoinen alba, vaikka me olemme syntisiä ihmisiä, niin me saamme Jeesuksen armon ja anteeksiantamuksen tähden toimia palvelustehtävissämme.

Te hyvät rippikoululaiset tiedätte, että teillä kaikilla on konfirmaatiossa valkoinen alba. Olen sanonut aina rippikoulun vanhempien illassa, että saisitte kiittää seurakuntaa, kun albojen käytöllä vältetään kodeissa vanhemman ja nuoremman polven välinen ’taistelu’ siitä, mitä pitää pukea päälleen konfirmaatioon. Vanhempien ja nuorten maku on erilainen, mutta nyt kaikilla on alba, joten pukeutumisesta ei tule perheessä kynnyskysymystä.

Alkuseurakunnan aikana pakanuudesta kristinuskoon kääntyville ihmisille opetettiin kristinuskon sisältö. Sitten heidät kastettiin pääsiäisenä ja puettiin valkoiseen albaan, juhlavaatteeseen. He pitivät sitä kokonaisen viikon, jonka päätyttyä valkoinen juhlavaate riisuttiin pois ja siirryttiin arkeen.

Millainen sinun pääsiäisesi on ollut? Oletko kokenut ylösnousemuksen riemua, pääsiäisen iloa ja juhlaa? On riemullista, että monet ovat saaneet elää tällaisen pääsiäisen juhla-ajan. Mutta mitä evankeliumi kertookaan opetuslasten pääsiäisestä. He eivät olleet riemuissaan. He olivat peloissaan suljettujen ovien takana. Heidän mestarinsa oli naulittu häpeällisesti ristinpuuhun ja hän oli kuollut. Sen tähden olen halunnut antaa tälle ’ylösnousseen todistajien’ sunnuntaille vielä toisenlaisen sisällön.
Kokosin siihen liittyvät aiheet yhteen: Tämä on epäilijöiden, epäuskoisten, epäonnistuneiden, epävarmojen, epätietoisten, epätoivoisten opetuslasten sunnuntai.
Monta kertaa me ajattelemme, että kyllä usko auttaa ja on turvallinen ja armo ja anteeksiantamus ovat olemassa, mutta ne eivät kosketa minua. Kyllä nuo toiset voivat iloita niistä, mutta minä en voi. Ihmiselämässä niin nuoren kuin vanhemmankin on niin paljon asioita, jotka estävät meitä luottamasta Jumalaan, hänen armoonsa, anteeksiantamukseensa ja ylösnousemuksen iloon. On monia raskaita asioita kuin lukkoja, jotka pitävät meitä vallassaan ja estävät olemasta yhteydessä Jumalaan ja hänen armoonsa.

Rippikoulun alkaessa tein usein lyhyen ’gallup’ kyselyn nuorille heidän ajatuksistaan ja näkemyksistään. Yksi kysymys oli, minkälainen Jumala on sinun mielestäsi? Siihen tuli monenlaisia vastauksia. Toinen oli, millainen mielestäsi on uskovainen ihminen? Nuoret ovat hyvin rehellisiä. He sanovat suoraan, mitä ajattelevat. Toisinaan aikuisten parissa tulee sellainen olo, että he puhuvat eri tavalla ja ajattelevat sisimmässään eri tavalla. – Eräs nuori vastasi: ”Ihminen, joka luulee olevansa uskovainen, esiintyy kuin Euroopan omistaja ja sekaantuu kaikkien asioihin.” – Se oli suora määritelmä. Ajattelin, että hänen läheisyydessään oli ollut joku tällainen ihminen ja nuori oli pahastunut tämän käytöksestä.
Samalla totesin, että nuori itse luotti Jumalaan ja hänellä oli aidompi käsitys Jumalasta, koska hän sanoi: ”…joka luulee olevansa uskovainen…” Hänellä oli sisimmässään syvempi luottamus Jumalaan ja siihen, mitä Jumala vaikuttaa ihmisessä. Ihmisen suhde on aina ainutkertainen VAIN Jumalan ja hänen välinen asia. Jumala näkee sydämeen, lukkojenkin läpi ja siihen suhteeseen ei kenelläkään toisella ihmisellä ole oikeutta puuttua eikä sormeilla sitä. Se ei kuulu kenellekään muulle. Me olemme jokainen ainutkertaisia ja persoonallisia ihmisiä, sellaisia, minkälaisiksi Jumala on meidät luonut. Jumala ei ole tarkoittanut meitä toistemme kopioiksi. Kun kopiokoneet tulivat käyttöön, haluttiin tehdä aina uusia ja uusia kopioita ja tiedämme sanonnan, että ’kopion kopio on kauhistus’.
Jeesus sanoi, että hän on viinipuu ja me olemme oksat. Oksan oksa ei tuota hedelmää, vain sellainen, joka on kiinni suoraan viinipuussa.

Elämä voi olla monessa asiassa lukossa. – En ollut tietoinen lauluryhmä Hineinin valinnoista tälle illalle ja siksi olin iloinen, kun heillä oli tämä sama virsi, jonka olin liittänyt saarnaani:

Virsi 104

1. Pilvimuurista valo välähtää