Jos sinulla olisi mahdollisuus istua kenen tahansa, elävän tai kuolleen todellisen tai fiktiivisen hahmon kanssa puiston penkille puoleksi tunniksi, kuka se olisi?
Haluaako joku kertoa kuka tämä hahmo itselle olisi? Miten te perustelisitte omat valintanne? Onko joku muu joka haluaisi kertoa kenen kanssa haluaisi jutella, ja miksi juuri tämän hahmon kanssa?
Olen joskus ajatuksissani leikkinyt tätä ajatusleikkiä. Yksi tällainen hahmo itselleni on suomalainen räppäri Paleface eli Karri Miettinen. Toinen, jonka kanssa voisin istua tarinoimassa, on Apulannan nokkamies Toni Wirtanen. Kolmas tällainen hahmo olisi Apostoli Pietari. En haluaisi istua Kristuksen kanssa juttelemaan. Haluaisin mieluummin jutella jonkun sellaisen kanssa, joka on kulkenut hänen kanssaan, mutta johon minun on helpompi verrata itseäni. Haluaisin jutella jonkun Jeesuksen aikalaisen kanssa, sellaisen ihmisen kanssa jolle tämä henkilökohtaisesti oli läheinen ja rakas. Pietari, kaikessa inhimillisyydessään, uhossaan, pelossaan, uskon varmuudessaan, epäuskossaan, kiivaudessaan ja hätäännyksessään olisi minulle mieluinen juttukumppani. Haluaisin kuulla miten tämä oman aikansa suurmies, Kristuksen todistaja, kertoisi elämästään ennen Jeesuksen tapaamista, hänen kanssaan kulkiessaan, Jeesuksen kuoleman ajoista ja siitä, kuinka he tapasivat ylösnousseen Kristuksen. Ja siitä, miten he lopulta lähtivät kertomaan ylösnousseesta kaikille.
Opetuslapset pelästyivät ensin ylösnoussutta. He luulivat näkevänsä harhoja, näkevänsä aaveen. He eivät halunneet ensin uskoa näkemäänsä. He pelkäsivät, että he ovat tulleet hulluiksi. Eihän sitä joka päivä vastaan kävele ihminen, jonka olet nähnyt kuolevan ja yhtäkkiä hän on edessäsi ilmielävänä. He luottivat ihmisaisteihinsa, siihen mitä he omin silmin näkivät.
Jeesus kuitenkin osoitti, ettei hän ole mikään aave, henkiolento tai muu kummallinen ja yliluonnollinen hahmo. Hän oli siinä kokonaisuudessaan, hengessään ja ruumiissaan. Hän oli oikeasti kokonaisuudessaan olemassa.
Jeesuksen hengessään ja ruumiissaan olemassaolosta kertoo myös se, että hän pyysi opetuslapsilta syötävää. Henkiolennot, kummitukset tai muut eivät voisi koskaan syödä. Nämä eivät myöskään tunne nälkää. Kristus kaikesta päätellen oli oikeasti ylösnoussut, ja hänessä oli vielä olemassa nämäkin inhimilliset tuntemukset. Hänen saattoi olla oikeasti nälkä. Opetuslapset antoivat Kristukselle syötäväksi leipää ja kalaa.
Kristus myös evankeliumin mukaan avasi heidän mielensä ymmärtämään. Kristus kaiketi palautti opetuslasten mieleen ne ennustukset, joita nämä olivat tottuneet kuulemaan jo lapsesta asti. He osasivat varmasti nämä ennustukset etu- ja takaperin, ne olivat heille jo melkein äidin maidossa opetettua asiaa. He eivät vain osanneet yhdistää ennustuksia käynnissä oleviin tapahtumiin. He eivät osanneet tunnistaa, että ennustusten aika oli tullut toteen. Se vaati Kristuksen muistuttamaan tästä heille.
Opetuslapset olivat ensimmäisiä, jotka saivat todistaa ylösnousseesta Kristuksesta. Heille erittäin tärkeä ihminen, rabbi, opettaja, esikuva, idoli oli julmasti riistetty heiltä. Häpäistynä ja piestynä tämä oli naulittu ristille, kuin roisto. He todennäköisesti itse olivat olleet hautaamassa hyvinkin kuollutta Jeesusta. He olivat mahdollisesti itse olleet paikalla, jopa mukana, kun kivi Jeesuksen haudalle oli vieritetty. He olivat omin silmin nähneet sen, että Jeesus oli kuollut ja haudattu.
He olivat saattaneet saada jo viestin, että hauta oli tyhjä. Että Jeesuksen ruumis oli poissa. Olivatko he uskoneet tätä? Ehkä eivät. Ehkä he pitivät sitä huhupuheena, hevosmiesten tietotoimiston uutisina. Tai sitten viesti ei ollut vielä tavoittanut heitä. Opetuslapset eivät välttämättä olleet vielä edes kuulleet sitä, että hauta oli tyhjä. Vai olisivatko he koittaneet etsiä rationaalisen, järkeenkäyvän selityksen sille, miksi hauta olisi tyhjä.
Yhtäkkiä heidän edessään seisoi mies, jonka he olivat luulleet kuolleen. He pelästyivät. Jeesus kuitenkin sanoo ensimmäisenä saant, jotka eivät olisi olleet ehkä kaikkein odotetuimmat. ”Rauha teille.” Olkaa rauhassa, älkää pelätkö, minä se olen.
Jeesus jatkoi siteeraten kirjoituksia, avaten profetian, jonka hän oli täyttänyt: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Kristus kertoi sen, mitä oli tullut täyttämään. Hän kertoi, että hänen tehtävänsä oli tehty. Nyt oli opetuslasten aika siirtyä kertomaan siitä, mitä nämä olivat nähneet ja kokeneet. Näiden miesten tuli lähteä viemään viestiä eteenpäin parannuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta. Näille Jeesus antoi seuraavan tehtävän. Hän lähetti työhön ja viestin vientiin ne, joille hän oli todellisuudessa ollut. Ne joille hänen oli mahdollista todistaa kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan konkreettisesti. Tehtävä annettiin niille, jotka olivat Jeesuksen lähimpiä, joista tuli ensimmäisiä Kristuksen todistajia.
Millaisia miehiä nämä olivat? Sellaisia kuin Pietari. Inhimillisä pelkureita, ei juurikaan oppineita tavallisia työmiehiä. Tuomaksen kaltaisia epäilijöitä, jotka vaativat nähdä omin silmin. Niitä, joiden uskon syntyminen näinäkin päivinä saattaisi olla kovan työn takana.
He olivat kuitenkin niitä, jotka pystyivät kertomaan sen, mitä itse olivat nähneet ja kokeneet. Niitä, jotka pystyivät kertomaan omasta kokemuksestaan kaunistelematta, tekemättä siitä monimutkaista selittelyä. He kertoivat omasta kokemuksestaan, he todistivat sitä mitä olivat omin silmin nähneet.
Se näistä miehistä lähtenyt todistus, on elänyt tähän päivään asti. Me täällä olemme juuri sen saman todistuksen vuoksi koolla, muistamassa sitä miten ensimmäiset apostolit tapasivat ylösnousseen Kristuksen, joka antoi heille tehtävän. Me edelleen tänä päivänä noudatamme tuota tehtävää, me viemme viestiä eteenpäin. Me koitamme koko ajan tehdä parannusta, ja voimme julistaa syntien anteeksiantamusta. Eivät ne apostolit turhaan lähteneet tielleen, kertomaan näkemästään ja kokemastaan. Heidän todistuksensa oli niin vahvaa, että me, vielä tänä päivänä, jatkamme tuota työtä jonka he aloittivat.
Siksi me voimme nousta yhteiseen uskontunnustukseen.