10. sunnuntai helluntaista, Luuk. 12:42-48, Hans-Christian Daniel

Rippikoulussa olemme selanneet Raamattua, lukeneet, opetelleet raamatunkohtia, eläneet suuria kertomuksia dramatisoiden ja muutenkin kohdanneet Jumalan sanan eri sukupolvien tärkeänä elämän lähteenä. Ennen kaikkea olemme päässeet ihmettelemään, miten käytännöllisesti Pyhä kirja kohtaa ihan arkista ihmisten elämää.
Sain kertoa nuorille, miten juuri lukemani Jeesuksen kehotus on auttanut minua töissä puutarharakennusalalla ihan arkisen hikisessä ja pitkäveteisessä töissäni. Herran sana uskollisesta palvelijasta auttoi sietämään mitä epämiellyttävintä työtä. Uskollisuus kannattaa. Se on kannattanut Jeesuksen aikoihin, ja se kannattaa tänä päivänä.
Voidaan suorastaan todeta, että koko kansan maine uskollisena ja luotettavana tekijänä nousee monesta uskollisesta ja luotettavasta teosta, monesta luotettavasta työstä.
Tänään nämä valkoisiin puetut nuoret, ammoin valkoisissa kastemekossa kumin uskollista syliä komistaneet pienokaiset, saavat kiittää äitien uskollisesta ja luotettavasta työstä. Äidit ovat hoitaneet pientä ihanaa Jumalan lahjaa uskollisesti ja luotettavasti. Isätkin saavat kiitosta uskollisuudesta. Tänään saamme kiittää mummien ja vaarien sukupolvea uskollisesta ja uutterasta työstään, joka on mahdollistanut sen, että te, rakkaat nuoret saitte kasvaa rauhassa.
Meille jokaiselle on annettu paljon Jumalan lahjoja, joista olemme vastuussa sille Herralle, joka jonain päivänä tulee vaatimaan meitä tilille, miten olemme käyttäneen hänen antamansa, lahjoittamansa ja lainaamansa armonlahjaa. Hän tulee kysymään, mitä olet tehnyt armollani. Päivittäinkin hän tulee ja tutkii meitä rakastammeko me lähimmäistämme niin kuin itseämme. Lähimmäisessämme on Jumalan kuvan peili, joka kutsuu meitä elämään uskollisena. Siihen hän vahvistaa meitä kaikkia tänään sanallaan ja sakramentillaan. Aamen.