Isäntä palaa! Isäntä tulee! Nämä sanat tuovat mieleeni muiston lapsuudesta. Mummo, joka asui meidän perheessämme, joutui toisinaan vetoamaan minuun jääräpäiseen lapseen sanoen: ”Odotahan, kun isäsi tulee.” Tai oikeastaan se kuului näin: ”Ootaha ku issäis tulloo.” Kun sitten isä tuli kotiin, mummo kertoi, kuinka hän ei saanut minua tekemään sitä ja sitä, vaikkapa lakaisemaan lattiaa. Mitä isä teki? Ei muuta kuin sanoi suopeasti: Kyllähän Mirja sen tekee. Ja niinhän Mirja sen teki. – Minun ei koskaan tarvinnut pelätä isän tuloa. Isä oli minulle rakas auktoriteetti. Tämä on varmasti osaltaan vaikuttanut siihen, että minulle on ollut melko helppoa uskoa turvalliseen Taivaan Isään.
Tämän päivän evankeliumi on harvinaisen ankara jopa raaka. Sen tehtävänä on muistuttaa jokaista, että meidän on tehtävä Jumalalle tili elämästämme. Kristillinen seurakunta ei saa unohtaa, että sen Herra, Jeesus Kristus on luvannut tulla takaisin. Silloin hän Jumalan valtuuttamana tuomarina arvioi, miten olemme kantaneet vastuun meille uskotuista tehtävistä. Kaikki on Jumalan lahjaa, mutta lahjaan sisältyy myös tehtävä. ”Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.”
Mitä meille on uskottu?
Maapallo
Pauliina Kainulainen kuvailee: Taloudenhoitajalle uskottiin ihana kolkka tätä universumia: sinisen ja vihreän kirjava pallo. Maa oli hyvä paikka ihmisen asua ja rakastaa. – Taloudenhoitajaa kehotettiin pitämään Maasta hyvää huolta. Taloudenhoitaja oli kuitenkin kelvoton. Hän alkoi ajatella, että isäntä meni liian kauas, ei häntä tarvitse ottaa lukuun. Taloudenhoitaja otti käyttöön isännän elkeet, huonon ja vallanhimoisen, ei oman isäntänsä tapoja. Hän alkoi lyödä työmiehiä ja ahdistella naisia. Hän oli julma eläimille. Hänen käskystään maan antimia tuhlattiin ja puhdas vesi saastutettiin turhan takia.
Isäntä palasi. Miten kävi taloudenhoitajan? Isäntä raivostui ja sanoi hänelle: olet syössyt itsesi tuhon partaalle, tuhoudu siis saastaasi! Taloudenhoitaja mureni. Hän tajusi myrkyttäneensä oman ruokansa ja vetensä. Hän oli lyhyessä ajassa tuhonnut kaunista palloa suojelevan ohuenohuen sinisen ilmakehän. Ilmakehä ei enää suojellut, vaan se uhkasi häntä. Hänen lapsensa kysyivät katkeruus äänessään: Miksi et ollut uskollinen ja viisas tehtävässäsi? Miksi et varautunut ajoissa? Meidän pitää nyt pelastaa, mitä pelastettavissa on. Missä ovat viisauden lähteet? Sen pituinen se?
Tarina ei onneksi pääty tähän. Se jatkuu, koska Jumala on Elämän Jumala, Luoja. Ahdistus on aiheellista, mutta siihen ei kannata jäädä, koska se lamauttaa. Kristitylle tulevaisuus on Elämän Jumalan käsissä. Raamattu antaa toivon näköalan. ”Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka on sen alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen” Room. 8: 20-21.Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihminen voisi luistaa omasta vastuustaan sillä paikalla kun on. Luomakunnan viljeleminen ja varjeleminen on osa kristitylle uskottua Raamatusta nousevaa tehtävää.
Lähimmäinen
Jeesuksen esittämässä kertomuksessa isäntä asetti taloudenhoitajan huolehtimaan palvelusväestään. Lähimmäisemme ovat meille lahja ja myös tehtävä. Me kuulumme yhteen kaiken luodun kanssa. Tunnetussa kuvauksessa viimeisellä tuomiolla tapahtuvasta ihmisten erottelusta tuomari arvioi ihmisiä juuri sillä perusteella, kuinka he ovat suhtautuneet apua tarvitseviin lähimmäisiinsä. Viimeisellä tuomiolla eivät auta neuvottelut eivätkäkä puolustautumiset. Viimeisestä tuomiosta ei ole valitusoikeutta.
Hirvittävä rangaistus, kuoliaaksi hakkaaminen tai kadotukseen tuomitseminen korostavat palvelijan kutsumuksen suuruutta ja sen vastuun vakavuutta.
Evankeliumi
Hyvät ystävät, meille ihmiskuntana on uskottu vastuu maapallosta ja lähimmäisistämme. Mutta kristittyinä meille on uskottu vielä eräs tehtävä: vastuu evankeliumin, hyvän sanoman viemisestä koko maailmaan. Jokainen kaipaa hyvää sanomaa rakastavasta Jumalasta ja syntien anteeksiantamisesta. Sen tehtävän Jeesus antoi omilleen lähtiessään tästä maailmasta Isän luo. Hän sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
Kristillinen lähetystyö jatkuu yhä ja sen tulee jatkua maailman loppuun asti. Tämä tehtävä on uskottu Kristuksen seurakunnalle. Meidän seudultamme on tälläkin hetkellä lähetystyössä ympäri maailmaa monia lähettejä. He eivät voi suorittaa tehtäväänsä ilman lähettäjien taloudellista tukea ja esirukousta. Lähetystyö on kaikille seurakuntalaisille uskottu tehtävä. Työtoverini Tellervo Murtoo-Huoponen on uskollisena ja pitkäaikaisena lähetyssihteerinä kantanut vastuuta juuri lähetystyöstä seurakunnassamme.
Hyvät ystävät! Minua on syvästi puhutellut kuulemani keskustelu, jossa henkilö kysyi toiselta: Montako työntekijää teidän seurakunnassanne on? Kolmesataa, kuului vastaus. Paljonko teillä on seurakuntalaisia? Kolmesataa.
Seurakuntatyö on varhaisessa vaiheessa alkanut organisoitua. On perustettu virkoja ja jaettu työaloja, jotta seurakunnan päätehtävät, evankeliumin julistaminen ja diakonia tulisivat varmasti tehtyä. On myös palkattu työntekijöitä. Tämä on tehtävän suorittamisen kannalta ollut välttämätöntä. Ajattelen kuitenkin, että olisi ihanteellista, että jokainen seurakuntalainen voisi sisäistää itselleen seurakuntalaisena, Jeesuksen opetuslapsena elämisen tehtävän. Varsinkin nyt, kun jään eläkkeelle palkallisesta virasta, toivon itseltäni, että muistaisin Kristuksen opetuslapsen tehtävän.
Toivoisin myös, että voisimme sisäistää seurakuntalaisuuden siten, että ei olisi jyrkästi vastakkain seurakunnan työntekijät, joilta vaaditaan, ja seurakuntalaiset, jotka arvostellen katsovat työntekijöihinsä. Kiitollisena voin todeta, että olen itse saanut olla laajan seurakuntaväen tukema tässä seurakunnassa. Ystävällisyytenne, vieraanvaraisuutenne ja rukoustukenne yhdessä Jumalan armon kanssa on kantanut minua työurani aikana. Siunatkaamme edelleen työntekijöitämme ja toinen toistamme hyvin ajatuksin ja sanoin, auttavin teoin ja esirukouksin. Silloin meitä on yhtä monta työntekijää kuin seurakuntalaistakin!
Lopuksi tältä paikalta: Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kanssamme nyt ja aina. Amen.