No niin. Mitä ihmettä?
Tämä on aika monen mielestä Jeesuksen vaikeimpia opetuksia, ellei kaikkein vaikein vertaus. Kuulostaa nimittäin siltä, että Jeesus kannustaa epärehellisyyteen, ja mitä kummaa Jeesuksen loppukaneetti oikein voi tarkoittaa?
Kääritään hihat ja aletaan tutkia tätä Raamatunkohtaa.
Katsotaan ensiksi, mihin kohtaus sijoittuu Luukkaan evankeliumissa, kenelle Jeesus puhuu ja missä vaiheessa tapahtumia ollaan. Edellisessä luvun alussa ”fariseukset ja lainopettajat paheksuivat Jeesusta, kun publikaanit ja muut syntiset tulivat tämän luo kuullakseen häntä.” (Luuk 15:1-2) Jeesus vastasi kritiikkiin vertauksilla eksyneestä lampaasta, kadonneesta hopearahasta ja tuhlaajapojasta. Näiden perään Jeesus jatkoi nyt lukemallamme vertauksella epärehellisestä taloudenhoitajasta. Jeesus jatkaa puhettaan: ”Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin, ja joka on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen myös paljossa. Jos te ette luotettavasti hoida väärää rikkautta, kuka uskoo teille todellista? Yksikään palvelija ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; — te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.” Luukas toteaa, että ”Fariseukset kuulivat kaiken tämän”. Ja tämän kohtauksen jälkeen Jeesus kertoo vertauksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Tässä on siis aika pitkä jakso, jossa Jeesus puhuu omaisuudesta ja rahasta.
Vaikka siis Jeesus puhuu opetuslapsilleen, sanat sisältävät piikin myös fariseuksille. Kyseessä on todellakin vertaus, ei allegoria. Vertaus pyrkii valottamaan jotakin hengellistä totuutta, mutta ei sisällä suoria malleja siitä, miten meidän tulisi toimia.
Vertauksen herra/omistaja ei siis kuvasta Jumalaa, Jeesuksen opetuksen kärki on toisaalla. Hän pyrkii opettamaan jotakin armosta ja siitä, miten meidän tulisi käyttää valtaamme armoon. Hän myös muistuttaa siitä, että kaikki maallinen – asema, rikkaus, raha, omaisuus – ei ole pysyvää ja sen kaiken voi menettää. Siksi niiden varaan ei kannata ripustaa omaa itseään. Tämä teema on yhteinen edellä olleelle tuhlaajapoikavertaukselle ja tälle vertaukselle. Molemmissa on hahmo, joka ei edusta ylintä valtaa, ja joka menettää senkin mitä hänellä on. Vertaus epärehellisestä palvelijasta ja rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta alkavat samalla tavalla: ”Oli rikas mies..”
Opetukset myös selittävät sitä, miksi Jeesus antaa syntejä anteeksi perinnäissääntöjen vastaisesti ja aterioi syntisten kanssa. Tästähän fariseukset kritisoivat Jeesusta. Ehkäpä tästä saamme ennenkaikkea vinkkejä siitä, millaisena Jeesus oman tehtävänsä maailmassa käsitti: juutalaisuudessa ihmisillä ei ole valtaa antaa syntejä anteeksi, mutta Jeesus torppaa tämän omalla kohdallaan jo Luuk. 5:17-21, (Jeesus parantaa halvaantuneen miehen) jossa jakeessa 24 hän todistaa parantamisihmeellä, että hänellä on valta toimia Jumalan nimissä. Mutta ei Jeesuksella tai hänen oppilaillaan ole muodollista pätevyyttä tehdä tämmöisiä parantelu- ja armonihmeitä. Jeesus toimii ihmisten ja Jumalan välikappaleena eri meriiteillä.
Kaikissa kolmessa vertauksessa – tuhlaajapoika, epärehellinen taloudenhoitaja ja rikas mies ja lasarus – tapahtuu huonoa ja itsekästä rahankäyttöä. Vertauksissa Jeesus kertoo, että rahalla voi tehdä hyvää ja auttaa, ja tämä palkitaan ikuisuudessa, tämän ajan tuolla puolen. Luukkaan evankeliumissa ”velka” on usein synonyymi ”synnille”. Luukkaan evankeliumissa armoa selitetään usein tässä viitekehyksessä.
No sitten se, kun taloudenhoitaja keksii suunnitelman ja pyytää oman esimiehensä velalliset puheilleen yksitellen. Hän pienentää näiden velkasummia, jotka ovat hyvin suuria. Kyse on tavallisen perheen usean vuoden tuloista. Yksi mahdollinen tulkintanäkökulma on, että kuulijat (publikaanit) olettavat taloudenhoitajan merkinneen velkaa enemmän kuin sitä oikeasti otettiin, korkona itselleen, samoin kuin publikaanit toimivat. Ja opetuslapsistahan Leevi oli publikaani, huomataan, miten suurta hyväksyntää Jeesus publikaaneille osoitti! Tällöin taloudenhoitaja olisi kaikkien kuulijoiden näkökulmasta syntinen, koska juutalainen laki kieltää koron ottamisen. Tai jos velkaa olikin merkitty todellinen summa ja taloudenhoitaja puolitti velkasummat, hän todella oli epärehellinen. Joka tapauksessa velalliset joutuivat kiitollisuudenvelkaan, jonka kuittaaminen ei tuon ajan kulttuurissa ollut mitenkään valinnanvaraista.
Miksi taloudenhoitajan toiminta oli niin ovelaa? Hän toimi isäntänsä nimissä, velalliset eivät vielä tienneet hänen menettäneen asemansa. Niinpä velkojen helpotukset menivät myös rikkaan miehen armollisuuden piikkiin. Rikkaan miehen edessä on siis valinta, nielläkö taloudellinen tappio ja pitää hyvä maineensa, vai kiristää velat kokonaisuudessaan takaisin ja menettää hyvät välit velallisiinsa. Taloudenhoitaja pystyi osoittamaan hyväntahtoisuutensa joka tapauksessa. Nyt rikkaan miehen velalliset olivat vähemmän velkaa rikkaalle miehelle, mutta kiitollisuudenvelassa taloudenhoitajalle.
Jakeessa 8 on käännösvirhe. Siinä todetaan ”Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta”. Suomeksi ”herra” kirjoitetaan tässä isolla alkukirjaimella, jolloin se viittaa Jeesukseen. Asiayhteydestä käy kuitenkin ilmi, että lause kuuluu vielä vertaukseen ja viittaa taloudenhoitajan herraan, rikkaaseen mieheen. Vanhoissa käsikirjoituksissahan teksti on kaikki tikkukirjaimilla, eikä erottelua isoihin ja pieniin alkukirjaimiin ole. Kiperässä tilanteessa taloudenhoitaja osoittaa sittenkin viisautta ja rakentaa oveluudella itselleen turvaa tulevaan.
Mutta asettaako Jeesus nyt todella epärehellisen taloudenhoitajan roolimalliksi? Meidän on vähän vaikea nähdä Jeesusta oveluuteen tai petollisuuteen kehottavana, mutta tämä ei ole ainut kohta, jossa hän näin puhuu. Matt 13:44, vertaus peltoon kätketystä aarteesta: Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon.
Tämän maailman lapset ovat ovelia tässä maailmassa, Jeesus kehottaa opetuslapsiaan olemaan yhtä viisaita ikuisen valtakunnan asioissa. Jae 9, Jeesuksen opetus vertauksen jälkeen, taitaa olla kaikkein vaikein kohta. ”Hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.” Tosin, tämä jae on myös koko vertauksen ydin. Tämä vertaus, koko jakso Luukkaassa ja Jeesuksen sanat muistuttavat siitä, että hän ei ole mikään pörröinen, söpöinen rakkausautomaatti. Sellaiseksi Jeesus joskus meidän puheissa laimennetaan. Todellinen Jeesus on paljon särmikkäämpi ja kulmikkaampi. Ja Jeesuksen puheissa, läpi koko Luukkaan evankeliumin, toistuu teema siitä, miten viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja päinvastoin. Jumalan valtakunnassa eivät enää päde tämän maailman säännöt siitä, kuka on rikas ja kuka on köyhä. Jumala muistaa, kuka auttoi ja antoi vähästään ja kuka ei auttanut edes paljostaan.
Kyse on siis siitä, kuka kelpaa Jumalan valtakuntaan. Jeesus ei kehota meitä epärehellisyyteen, vaan viisauteen ja harkintaan. Meidän tulee käyttää resurssejamme Jumalan valtakunnan rakentamiseksi.