Päivän evankeliumissa on mielenkiintoinen asetelma. Evankeliumissa oli aikamme mittapuiden mukaan ökyrikas suurtilallinen. Hänellä oli hämäräbisneksiä tekevä omaisuuden hoitaja. Tämä pelasi kaikessa hiljaisuudessa omaan pussiinsa. Käytti siis virka-asemaansa hyväkseen. Kun totuus omaisuuden hoitajan puuhista paljastui, hänen oli luovutettava tilikirjat isännälle tarkastusta varten. Hänen elämänsä ja turvallisuutensa rakenteet olivat romahtamassa.
Mikään työtodistus, jonka hän tulisi saamaan ei takaisi turvattua tulevaisuutta. Menetetty maine kulkisi edellä portteja sulkien. Hän mietti kuumeisesti umpikujastaan ulospääsyä.
Samassa hän keksikin itselleen pakotien. Hän kutsui isäntänsä velalliset luokseen ja sanoi, että puolet velasta sai anteeksi, kun maksaisi ne heti. He olivat olleet velkaa hänen isännälleen, nyt he jäivät kiitollisuuden velkaan tälle juonittelijalle.
Kuka ottaisi miehen töihin tällaisen tempauksen jälkeen. Ovatko velalliset suosiollisia hänelle ja ottavat hänet töihin. Jos tämän ajan yhteiskuntaa arvioi, niin monikin kelpuuttaisi hänet virkaan. Häikäilemättömät bisneshait ovat jo osa todellisuuttamme. Tunteettomalle talousajattelulle on aina kysyntää.
Jeesus kehui väärämielistä taloudenhoitajaa viisaaksi. Se on evankeliumissa hämmästyttävä asia, jota Raamatun lukijan on vaikea ymmärtää. En väitä minäkään, että pystyisin saamaan riittävää valoa päivän evankeliumiin.
Taloudenhoitajalla oli käytännön viisautta toimia tämän maailman kovien realiteettien kanssa niin, että selviää voittajana. Hän oli viekas kekkuli, liukas kuin saippua: siitä ei saa minkäänlaista otetta ja juuri kun luulee tallaavansa sen murskaksi jalallaan, niin liukastukin siihen ja kaatuu kolisten selälleen. Hän osasi pelata väärämielisessä maailmassa sen väärämielisten sääntöjen mukaan. Siitä hän kehunsa oli ansainnut.
Jokainen teistä tuntee varmaan korttipelin, jolla on kaunistelematon nimi: paskahousu. Pelin häviäjää kutsutaan sellaiseksi. Häntä mollataan ja hänen kustannuksellaan lasketaan leikkiä. Häviäjä saa ymmärtää, että hän ei vielä kelpaa tosimiesten tai tosinaisten maailmaan, jossa ei tuhrita housuja. Tästä pelistä on olemassa myös toisenlainen versio. Peli on muuten sama, mutta kortteja ei lyödä oikein päin, niin että maat ja numerot näkyvät, vaan nurinpäin. Voit lyödä kasan päälle pata vitosen ja sanoa, että se on ruutu kymppi. Jos bluffisi onnistuu korttikasa kaatuu, mutta jos bluffisi paljastetaan joudut ottamaan koko haisevan kasan käteen. Peli on bluffia alusta alkaen, hämäystä joka kortti.
Tämä maailma toimii bluffipelin säännöillä. Kun ns. kunnon kansalaiset pelaavat avoimin kortein, niin tosi häijyt pelaajat tietävät, että kortin todellisella arvolla ei tarvitse olla mitään tekemistä sen käyttöarvon kanssa. Vitonen käy tarvittaessa viidestä kympistä, jos osaat esittää asian oikein. Evankeliumin taloudenhoitaja oli tämän pelin taitaja todellisessa elämässä ei vain korttipakan ääressä.
Suurtilallinen oli saanut hänet palkkalistoilleen ja kerännyt hänen avullaan sievoiset voitot. Suurtilallinen tuskin itsekään oli mikään hurskauden perikuva. Sellaista omaisuutta, mikä hänellä oli, ei hankittu viattomin keinoin, vaan keinottelemalla, juonittelemalla ja kiertämällä lakia ja jopa lakia rikkomalla.
Siihen juonitteluun hän oli saanut alan ammattilaisen, joka vainusi löysän rahan ja tarrasi siihen kiinni kuin vihainen koira. Mutta kaiken aikaa tämä oli puuhastellut salassa etuisuuksia itselleen isäntänsä kustannuksella. Kortit olivat nurinpäin myös pelissä hänen kanssaan. Mitä muuta isäntä voi häneltä odottaa. Hänen tehtävänsä oli ollut hankkia vaurautta isännälleen keinoja kaihtamatta, yhdeksättä käskyä rikkomalla. Jos hankkii itselleen hullun koiran vahdiksi, pitää varautua siihen, että se käy myös omaan jalkaan. Niin hänelle oli käynyt.
Viime keskiviikkona tulleessa dokumentissa kerrottiin, kuinka syyskuun yhdennentoista terrori-iskussa lentokoneiden iskeydyttyä World Trade Centerin pilvenpiirtäjiin, pörssin työntekijöiden ensimmäiseen ajatukseen ei kuulunut suru, tai osanotto, ei kauhu eikä tuska, he eivät kysyneet oliko siellä ystäviäni tai edes kuinkahan paljon siellä kuoli vaan kuinkahan paljon kullan hinta nousi. Kun Irakissa alkoi sota, pörssissä hurrattiin: öljyn hinta nousee ja osakkeiden omistajat tuplaavat sijoituksensa.
Tällaisia ovat tämän päivän rikkaiden taloudenhoitajat. He osaavat lukea aikaansa ja tehdä nopeita päätöksiä. He kasvattavat rikkaiden omaisuutta toisten kurjuuden kustannuksella.
Silloin kun on päässyt rahamaailmassa vallan ja vaikuttamisen kahvaan kiinni, siitä ei hevin halua luovuttaa. Siitä kahvasta väännetään vaikka auringosta valo sammuisi. (Siitä kahvasta väännetään, vaikka helvetin voimat pääsisivät irti,) kunhan vain minä saan ahneuteni tyydytettyä. Näin toimii ihminen.
Onko tämä liukas luikku ja pikku termiitti kirkon kuuluttama esikuva konfirmoitaville nuorille? Hänen moraalittomuutensa ei ole esikuva. Jeesus kehui hänen kekseliäisyyttään ei hänen moraalittomuuttaan. Nuoret tuskin tarvitsevatkaan kirkon opastusta tällaisen viisauden hankkimisessa. Maailma itse opettaa, että niitä kaikkia korttejaan ei tarvitse näyttää. Kun on riittävän monta kertaa hävinnyt pelissä, haluaa häviäjän maineesta eroon.
Rippileirillä opettelimme toisenlaisia elämänarvoja kuin mainoksissa ja bisnesmaailmassa esiintyvä häikäilemättömyyden moraali. Mutta sinisilmäinenkään ei pidä olla. On hyvä tietää, että tämän päivän arvomaailma tai pelimaailma ei tunne armoa, ei syyllisyyttä eikä häpeää. Sellaiset tunteet on varattu häviäjille, niille, joille jää ne pelin viimeiset kortit käteen. On hyvä tietää, että maailmassa pelataan käännetyin kortein. Kenenkään ei tarvitse tulla huijatuksi.
Mutta elämän suuri päämäärä ei evankeliumin mukaan ole ahneuden janon tyydyttäminen katoavin tavaroin. Pyrkimys käy kohti iäisiä asuntoja. Sinne mennään vain yhden portin kautta ja yhdellä kortilla. Bluffilla ei pääse sisään. Sillä portilla kaikki kortit paljastuu. Se edustaa kokonaan toisenlaista arvomaailmaa kuin tuo edellä kuvattu. Jeesus ei tee meistä pikavoittojen metsästäjiä.
Jos korttipakasta olisi valittava tuo yksi kortti, niin se kai olisi ristikuningas, ristin kuningas. Se kortti kertoo maailmassa tappiolle joutuneille sitä armon sanomaa, joka maailmasta puuttuu, jota maailmasta ei saa eikä kannata hakea. Ristillä kuollut Jeesus on ikuisen taivaan valtakunnan kuningas. Hänen kuolemansa tähden Jumala antaa minulle syntini anteeksi ja avaa taivaan ikuisen elämän portin edessäni. Siihen ei auta pelitaitoni, vaan turvautuminen yksin Jeesuksessa koittaneeseen Jumalan armoon.