10. sunnuntai helluntaista, Matt. 25: 14-30, Hans-Christian Daniel

Oskar Merikannon kuuluisassa duetossa Eino Leinon teksti lausuu: ”Ja kiitospa vihdoin viimeinen, / kun laulun lahjan sa annoit, / kun riemut ja murheet lapsosen / näin sävelten siivillä kannoit; / sen sulta, sulta ma yksin sain / ja sulle siitä mä vastaan vain / ja leiviskästäni tilin tein, / miten käytin mä kanteleen.”
Herra Jeesus käyttää kuvan siitä, että palvelijoille uskotaan hirmuisen suuria rahasummia: tässä puhutaan talentista, ennen leiviskästä. Herra vaatii tilintekoa ja omaisuuttaan takaisin.
Summien suuruus hämmästyttää minua. Suuri summa mielestäni kuvastaa Jumalan lahjojen moninaisuutta ja suuruutta. Jumala Luojana on antanut maailman ja elämän ja kaiken, mitä siihen kuuluu. Hän on antanut sinulle moninaisia ja arvokkaita kykyjä, joita tulee kehittää ja käyttää. Herra vaatii omansa takaisin ainakin korkojen kera. Jumala Lunastajana on antanut Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen, joka tekee meistä kristityt ja kohottaa meitä rakkauden lahjaan. Jumala Pyhittäjänä on antanut Pyhän Hengen, joka antaa synnit anteeksi ja suo uudelleen aloittamisen armon: uskoa, toivoa ja rakkautta. Jumalan suuret lahjat on annettu vastuuntuntoista käyttöä ja palvelemista varten.
Uskonpuhdistajamme Martti Lutherin mukaan ”uskossa kristitty on kaikkien asioiden vapaa herra, mutta rakkaudessa hän on kaikkien ihmisten nöyrä palvelija” (Kristityn vapaudesta, 1520, WA 7, 20, 25 – 21, 4). Luther sanoo (Saarna 4.6.1524 aiheesta 1. Kor. 12: 123, WA 15, 606, suom. 1823): ”Kenelläkään ei ole kaikkia lahjoja eikä pysty kaikkeen. Niin on jokaisella kristityllä oma puutteensa. Siksi Jumala on järjestänyt niin, että toinen palvelisi toistaan. Jokainen jäsen toimii omalla tavallaan: silmät eivät näkisi, ellei niitä avata; maha ei sulattaisi, ellei suu toimittaisi sille ruokaa; jalka ei pystyisi kävelemään jne. Näin jokainen jäsen palvelee toistaan. Samalla tavoin on kristikansan laita.” Näin Luther osoittaa meille apostoli Paavalia myötäillen ihmisen elimistön perusteella keskinäisen palvelemisen ja työjakoisuuden periaatetta.
Herramme Jeesus Kristus tänään painottaa tätä kristittyjen keskinäistä palvelua ja vastuuta. Jeesus alentui, tuli ihmiseksi ja palveli meitä omalla elämällään ja kuolemallaan, josta tänään pääsemme osalliseksi pyhässä ehtoollisessa. Niin Kristus tulee meihin ja muuttaa meidät toinen toisemme palvelijaksi. Hän on se rakkaus, joka virtaa meissä ja meistä muihin. Hän on uskossa läsnä ja jalostaa kaikki orastavat taitomme palvelemaan lähimmäisiämme.
Moninaiset taitomme voivat orastaa vain oikessa käsitysksessä Jumalasta. Niin kuin kuultiin, väärä käsitys Jumalasta vie pelon orjuudessa siihen, että kätketään saadut varat ja kyvyt, eikä kyetä toimimaan rakkaudessa kekseliäänä käyttäen kaikkia olemassa olevia keinoja. Kristus avatkoon meille oikean käsityksen Jumalasta laupiaana Isänä ja Pyhä Henki johtakoon meitä uskossa, toivossa ja rakkaudessa Herramme iloon. Silloin pienillä voimavaroilla ja taidoilla teemme voitavamme, kun Jumalasta oikea käsitys, joka saadaan Kristuksen kautta Pyhässä Hengessä, vapauttaa meidät pelokkuudestamme. Silloin Herramme ilo avautuu meille jo tässä elämässä lähimmäistemme parissa, ja taivas on läsnä arkisissa askareissamme ja elämän palvelustyössä.