10. sunnuntai helluntaista, Matt. 25: 14 – 30, Kari Tiirola

Millaiset ovat mukavimmat kenkäsi? Ovatko ne muutama vuosi sitten hankitut kävelykengät, vanhat
lenkkarit tai kenties kumisaappaat? Helteillä oli hyvä tepastella sandaaleissa tai crocseissa
? Kokemus on
opettanut, että ainakaan pitkälle kävelyreissulle ei kannata pistää tuliteriä kenkiä jalkaan. Ne vain hiertävät
ja tuloksena on kipeitä rakkoja. Mukavimmat kengät ovat usein sellaiset, jotka ovat hieman kuluneet ja
muotoutuneet jalan mukaan.
Jalat myös tykkäävät, jos niiden ja kengän välissä on sopiva sukka. Mutta jos
yksi sukkapari tekee olon mukavammaksi, eikö kaksi sukkaparia tekisi astelemisesta
vieläkin mukavampaa
?
Entäpä kolmet sukat päällekkäin? Silloinhan
se
vasta
super
mukavaa olisi
. Eikö?
Niin, ei todella. Se, että
jotakin on enemmän, ei tee asioista aina parempia. Kohtuus riittää. Joskus pitää sanoa ajoissa seis ja
tyytyä siihen, mitä jo on.
Mutta eikö koko nykyinen elämäntapamme perustu siihen, että enemmän on parempi?
Puhuvat
päät
puhuvat televisiossa otsa rypyssä hiipuvasta kasvusta ja talouden alamäestä.
On totta, että
rahan puute
vaikuttaa aina eniten jo ennestäänkin köyhiin, sairaisiin, vanhuk
siin ja lapsiin. Mutta eikö se johdu
enemmän siitä, että omaisuus ja rahat jaka
utuvat epätasaisesti? Kohtuus ei ole suuressa suosiossa.
Osta 3,
maksa 2. Karkkipusseissa lukee, että
”
Jumbo
”
. Laivan noutopöydässä joku lastaa samalle lautaselle kalat,
leikkeleet, pääruoat ja melkein jälkiruoatkin, jotta saisi rahalleen mahdollisimman
suuren vastineen. Vähät
siitä, että osa jää lautaselle, koska vatsa ei vedä. Näm
ä siitä viattomimmasta päästä. Vaan entäpä sitten,
kun 17 miljoonaa neliökilometriä ei riitä valtion elintilaksi, vaan naapureilta havitellaan lisää? Mitä siitä
pitäisi aja
tella, että ylikansallinen
lääkefirma ei suostu myymään alennuksella lääkkeitä köyhille tai 500
suomalaista jää työttömäksi paperitehtaalta, jotta amerikkalaisten osakesalkku tuottaisi
enemmän
voittoja? Tai Suomen rikkain mies uhittelee muuttavansa ulkomai
lle, koska joutuu maksamaan kotimaassa
liikaa veroja?
Eikö silloin voisi puhua jo
ylpeydestä
, kateudesta, vihasta ja
ahneudesta
, jotka luetaan
seitsemän kuolemansynnin joukkoon. Ne kolme muuta ovat muuten ylensyönti, laiskuus ja himo.
Kuolemansyntejä ne
ovat sen vuoksi, että ne johd
attavat ihmisen eroon Jumalasta.
Mitä olisi siis ajateltava tämän päivän evankeliumista, jossa Jeesus kertoo vertauksen isännästä,
palvelijoista ja talenteista. Kyse ei ollut mistään nappikaupasta, sillä Raamatun ajan mitta t
alentti
merkitsee rahasummaa, joka vastaa 50 kiloa kultaa. Jeesus puhuu hopeatalenteista, joten metallirahoja oli
määrällisestikin valtavasti. Jeesuksenkaan vertauksessa omaisuutta ei jaettu tasaisesti, sillä
ensimmäinenhän sai viisi talenttia, toinen ka
ksi ja kolmas vain yhden. Jokainen sai siis kuitenkin
hoidettavakseen käsittämättömän omaisuuden.
Vertauksen isäntä näyttää toimivan tämän maailman ihanteiden mukaan, sillä hän palatessaan hän vaati
palvelijat tilille omaisuutensa hoidosta. Kehuja ja
päänsilittelyjä saivat ne, jotka olivat olleet taidokkaita,
ovelia ja neuvokkaita sijoittajia. Isännän omaisuus oli heidän käsissään kaksinkertaistunut. Sen sijaan se,
joka oli sijoittanut varallisuuden nollakorkoiselle tilille eli kaivanut maahan, sai a
nkarat nuhteet ja potkut.
Jos ajattelemme, että isäntä on itse Jumala ja palvelijat siis luonnollisesti kuvaavat meitä ihmisiä, vertaus
hämmentää. Mitä meiltä odotetaan? Tämän vertauksen edellä Jeesus kertoo toisen vertauksen tyhmistä ja
viisaista mors
iusneidoista ja näiden kahden vertauksen jälkeen hän alkaa puhua viimeisestä tuomiosta.
Helposti ajattelemme, että talentti tarkoittaa uskoa. Uskohan on lahja, kuten isännän antamat talentitkin
lahjoitettiin palvelijoille. Viiden ja kahden talentin usko
n jotenkin voisi ymmärtää, toiset ovat uskossaan
vahvoja ja horjumattomia jopa marttyyriuteen asti. He eivät luovuta. Toiset horjuvat, mutta eivät kaadu.
Mutta yhden talentin saaneen kohdalla joudumme umpikujaan.
Eikö yhdenkin pitäisi riittää? S
anoohan
Jeesus, että sinapinsiemenen
kin verran uskoa on riittävästi. T
alentin verran hopeaa pitäisi
siis
riittää
moneen kertaan?
Sana talentti tarkoittaa nykypäivän kielenkäytössä aivan muuta
kuin
painomittaa tai rahan arvoa.
Television
Talent
–
kisassa se voi m
erkitä kaikkea jonglöörintaidoista vetävään musiikkiesitykseen. Kyse on
siis lahjasta, ominaisuudesta, jostakin sellaisesta kyvystä, jossa ihminen on hyvä. Jostakin sellaisesta, joka
on niin kallisarvoista, että sitä ei voi rahalla saada eikä mitata.
Mi
tä sellainen olisi?
Jeesus jatkaa talenttivertauksen jälkeen välittömästi vertauksella viimeisestä tuomiosta. Siis sillä tutulla
kertomuksella, jossa tuomiolle tulevat jaetaan lampaisiin ja vuohiin, oikealle ja vasemmalle, taivaaseen ja
kadotukseen sill
ä perusteella, mitä he ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. Ovatko he käyttäneet toisten
ihmisten hyväksi niitä talentteja, lahjoja, joita heille on annettu. Eikä kyse ole mistään erikoisista
taikatempuista ja kummallisista erikoisuuksista, vaan aivan a
rkipäiväisistä asioista. Niin arkipäiväisistä, että
ihmiset eivät ole edes huomanneet niitä tekevänsä tai jättäneensä tekemättä: ruokkineet nälkäisiä, käyneet
tapaamassa sairaita, vaatettaneet alastomia, antaneet janoisille juotavaa. Kyseessä ei siis ole
rahan ja
omaisuuden jakaminen eikä erikoisuuden tavoittelu, vaan sen jakaminen, mikä on kaikkein suurinta,
kallisarvoisinta ja korvaamattominta. He ovat antaneet ja jakaneet sellaista, mikä ei ole minkäänlaisella
rahalla ostettavissa, koska siihen ei rii
ttäisi edes viisi tai viisikymmentä talenttia. He ovat jakaneet
elämänsä lähimmäisten hyväksi ja heidän kanssaan.
He ovat antaneet ajastaan, jakaneet myötätuntoa,
rakastaneet, toivoneet ja luottaneet. Tämän jakamisen seurauksena usko, toivo ja rakkaus o
vat
kaksinkertaistuneet jokaisen kohtaamisen jälkeen. Viidestä talentista on tullut kymmenen, kaksikymmentä,
neljäkymmentä, kahdesta on tullut neljä, kahdeksan, kuusitoista jne. Kertotaulu jatkuu loputtomiin. Uskon,
että jokainen, joka on antanut aikaans
a lähimmäiselle, on huomannut, että tällainen rakkauden ekonomia
toimii.
Antaessaan saa, kadottaessaan löytää,
sanotaan vanhassa rukouksessa. Ja se on aivan totta!
Mutta entäpä se yksi, joka kaivoi talenttinsa maahan? Miksi häntä kohdeltiin niin ankaras
ti? Olisiko hän se,
joka vähättelee? Ei minusta ole. Minä en kelpaa. Minä en osaa mitään. Minun elämäni on vähäpätöinen.
On varmaankin niin, että toisilla on paremmat mahdollisuudet auttaa. Joku on saanut
nokkelamman
ajatuksenjuoksun ja rohkeamman mie
len. Joku on taitavampi käsistään. Joku meistä on viiden talentin ja
joku kahden lahjan ihminen. Joku on hyvä monessa asiassa, mutta isäntä antoi kuitenkin kaikille jotakin. Ja
jo yksi talentti oli aivan käsittämätön rahasumma. Ei vain pari kolikkoa t
ai lesken ropo, vaan kokonainen
omaisuus, joka vastasi 50 kiloa kultaa. Ei ole siis yhtäkään ihmistä, liian nuorta, liian vanhaa, liian heikkoa
tai liian sairasta, joka ei kelpaisi. Ei ketään sellaista, joka voisi sanoa elämäänsä arvottomaksi, koska
joka
isen elämä ja sen mukana lahjat ovat sellaisia, joiden arvoa ei voi rahassa mitata. Siksi Jeesus kutsuu
kaikkia jakamaan! Jokainen voi palvella Jumalaa ja lähimmäisiä omilla talenteillaan: kuka laulamalla tai
soittamalla kauniisti, kuka puhumalla, käden t
yöllä, rukoilemalla toisten puolesta, kuuntelemalla toisen
huolia ja iloja. Tapoja on lukemattomia. Rakkaus auttaa mielikuvitusta lentoon!
Mitä tapahtuisikaan, jos talouden kasvun ja ahneuden ekonomian sijasta, puhuisimme ja toteuttaisimme
enemmän uskon
, toivon ja rakkauden ekonomiasta?