Käyn monesti rippileirillä aika tarkkaan läpi sen, mitä Jeesus haluaa kaste- ja lähetyskäskyssä sanoa. Ihan siksi, koska se on yksi Jeesuksen selkeimmistä ja samalla myös tärkeimmistä ohjeista meille ihmisille. Muun muassa Matteuksen evankeliumi päättyy juuri kaste- ja lähetyskäskyyn. Ikään kuin kaste- ja lähetyskäsky olisi se, mitä Jeesus haluaa meidän muistavan. Jonkinlainen loppukaneetti. Sen tärkeydestä kertoo myös se, että se luetaan aina kastetilaisuuden yhteydessä, kun ihminen liitetään osaksi Jumalan suurta perhettä.
Mä näen tän niin, että jotta tämän päivän evankeliumitekstiä voi ymmärtää, täytyy ymmärtää se, mitä Jeesus kaste- ja lähetyskäskyssä ohjeistaa meitä tekemään. Lähetäänpäs siis siitä liikkeelle.
Kaste- ja lähetyskäskyssä Jeesus antaa meille kolme ohjetta, tai käskyä, jos ne haluaa niin lukea. Ensimmäisen hän antaa ihan alussa: “Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni”. Jeesus siis sanoo, että menkää ja tehkää. Menkää ihmisten keskelle, eli sinne, missä ihmiset ovat. Älkää jääkö kyyhöttämään nurkkaan tai omiin porukoihinne. Menkää rohkeasti sinne, missä teitä tarvitaan ja Jumalaa kaivataan. Tämä on se ensimmäinen ohje. Eli menkää!
Kaste- ja lähetyskäsky jatkuu sitten, että nyt kun olette menneet ihmisten keskelle, niin kastakaa heidät kristilliseen uskoon. Eli Jeesus sanoo: “Kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. Jeesuksen tahtona on, että kaikki kastetaan ja otetaan osaksi Jumalan perhettä. Tätä työtä on meidän ihmisten tehtävä ja siihen panostettava. Otetaan siis kaikki osaksi Jumalan hienoa suunnitelmaa eli ihmisten pelastamista. Tämä on siis toinen ohje. Eli kastakaa!
Viimeisenä käskynä Jeesus käskee opettamaan. Eli kun ensin ollaan menty ihmisten keskelle ja kastettu heidät kristilliseen uskoon, niin sitten on vuoro opettaa heitä. Opettaa heitä siitä uskosta, johon heidät on kastettu ja liitetty. Tämän tarkoituksena on tietenkin se, että ihmiset ymmärtävät, missä ovat mukana ja kuinka Jumala on osoittanut suurinta rakkauttaan heitä kohtaan. Eihän Jumalan tarkoitus nimittäin ole se, että ihmiset eläisivät laput silmillä ja sokeasti uskoisivat johonkin, mistä eivät edes tiedä mitään, vaan Jumalan tarkoitus on pikemminkin saada ihminen löytämään oma tiensä Jumalan luo. Eksyminenkin on ok, kunhan toivottavasti joskus löytää takaisin kotiin. Tämä on siis kolmas ohje. Eli opettakaa!
Okei, se siitä kaste- ja lähetyskäskystä. Miten se sitten liittykään tähän tämän päivän evankeliumitekstiin?
Noh, päivän tekstissä on kolme palvelijaa, jotka jokainen saavat eri määrän hopeaa isännältään. Ne palvelijoista, jotka saavat viisi ja kaksi talenttia, onnistuvat tuplaamaan rahamääränsä. Se palvelija, joka saa yhden talentin, kätkee sen maahan, jotta ei menettäisi sitä ja siten suututtaisi isäntää, kun tämä palaa reissuiltaan takasin kotiin.
Tämä on siis lähtötilanne. Kun isäntä sitten palaa takaisin kotiin, hän palkitsee ne palvelijat, jotka ovat tuplanneet rahat. Mutta se, joka kätki roposensa ja odotti vain isäntänsä paluuta, sai ikävämmän vastaanoton. Hänet isäntä tuomitsi alimpaan helvettiin.
Ensimmäinen ja toinen palvelija toimivat isäntänsä edun mukaisesti. Kolmaskin palvelija luuli toimineensa isännän edun mukaan, mutta eipä toiminutkaan.
Juuri tähän nyt keskitytään. Ja juuri tähän kaste- ja lähetyskäsky liittyy. Kaste- ja lähetyskäskyssä Jeesus siis antoi meille kristityille ohjeeksi 1) mennä, 2) kastaa ja 3) opettaa. Nämä päivän tekstin kaksi palvelijaa, jotka kerryttivät tuottoa isäntänsä rahalle, toimivat juuri niin kuin Jeesus ohjeisti kaste- ja lähetyskäskyssä… Joo-o, kyllä vain, vaikka ensi kuulemalta voi tuntua hassulta. Otetaanpas se siis vielä selvemmin…
Ensimmäinen palvelija siis meni ja kerrytti isännälleen rahaa tuplaten sen verran, mitä isäntä oli hänelle antanut. Samoin teki toinen palvelija. Näin Jeesus haluaa meidänkin toimivan: ei pidä jäädä puhumaan Jumalasta neljän seinän sisälle kirkkoon, tai seurakunnan rajojen sisälle, vaan mennä rohkeasti ihmisten keskelle, varsinkin sinne, missä meitä eniten juuri tarvitaan. Tämä on ihan meidän jokaisen kristityn velvollisuus. Kun me toimimme näin, kerrytämme silloin Taivaallisen Isämme kukkaron kokoa eli Jumalan perheen kokoa.
Olemme siis Jumalan työtovereita. Päivän rukouksessa tämä sanotettiin hyvin:
Laupias Jumala, taivaallinen Isä.
Sinä olet kutsunut meidät
valtakuntasi työhön
ja antanut meille oman tehtävämme.
Kiitos siitä, että luotat meihin
ja pidät meitä työtovereinasi.
Hyviä ja selkeitä sanoja, mun mielestä. Rukouksen lopussa kuvattiin myös vielä hyvin sitä, mitä tarvitsemme, jotta suoriudumme tästä tehtävästä. Se meni siis näin:
Varjele, ettemme laiminlöisi
kutsumustamme
pelon tai itsekkyyden tähden.
Nämä ovat hyviä sanoja. Ja kertovat siitä, että meidän tulee toimia, kuten ensimmäinen ja toinen palvelija.
Jos taas toimimme niin kuin kolmas palvelija, eli kätkemme ja hautaamme sen aarteen, jonka olemme Jumalalta saaneet, emme tee niin kuin Jeesus meitä opetti. On siis ihan sama, kuinka vahva oma usko on, jos sitä ei uskalla näyttää. Ja jos siitä ei uskalla puhua. Jos olemme hiljaa ja vain tyydymme puhumaan Jumalasta keskenämme täällä kirkossa, emme tee riittävästi. Meidän tulee mennä rohkeasti kirkon ovista ulos ja kohdata meitä vastaan tulevat ihmiset.
Kun elämme rohkeasti kristittyinä ja kerromme Jumalan rakkauden teoista meitä ihmisiä kohtaan, olemme kuin päivän tekstin ensimmäinen ja toinen palvelija. Kerrytämme silloin isäntämme eli Jumalan pääomaa.
Jeesus kutsuu meitä elämään aktiivisesti. Elää siis rohkeasti kristittyinä ja elää todeksi sitä, mihin Jeesus meitä ohjeistaa. Mennä, tehdä ja opettaa. Vain silloin teemme niin kuin Jeesus odottaa meidän tekevän.