10. sunnuntai helluntaista, Sananl. 3: 3-8, Hans-Christian Daniel

Te rakkaat nuoret olette jo näin isoja, ja pienen ajan kuluttua itsenäisiä nuoria aikuisia. Monin huokauksin, neuvoin, rukouksin ja kyynelin rakkaat läheiset ovat seurannet ja ohjailleet kasvuanne. Monesta hupaisasta asiasta on saanut nauraa yhdessä. Nyt olette rokotetut ja rippikoulun käyneet ja istutte edessämme valkoisin kastemekkoihin puettuina, kuin suloinen enkelijoukko.
Tänään on konfirmaatio eli vahvistamistilaisuus. Teitä vahvistetaan itsenäiseen kristittynä elämiseen. Meitä kasvattajina vahvistetaan uskomaan kasvatustehtävämme Jumalan käteen, joka kasvun lahjoittaa meidän kauttamme ja meidän avuttomuudestamme huolimatta. Nyt saamme nähdä enkeleitä, kun katselemme teitä toivon silmin.
Tänään kuulemme Jumalan pyhästä Sanasta lääkkeestä elämää varten, sellaisesta lääkkeestä, jota ei apteekista saa, sellaisesta lääkkeestä, joka ei edes auta tiettyyn sairauteen, vaan sellaisesta lääkkeestä, ”joka pitää koko ruumiisi terveenä” (Sananl. 3: 8).
Loistojuttu! Kaiken kukkuraksi lääke on ilmainen. Mikä se sellainen elämän superlääke oikein on? Sanalla sanottuna: Herran Jumalan pelko ja pahan karttaminen. Mutta se ei merkitse sitä, että istuttaisiin vapisemassa pelosta, eikä sitä, ettei uskalleta elää, koska saattaisi tehdä pahaa. Ei suinkaan, vaan myönteisesti lähtee tämän sanan neuvo liikkeelle sydämessä vallitsevasta laupeudesta ja uskollisuudesta, josta saa ”rakkautta ja kiitosta sekä Jumalalta että ihmisiltä” (Sananl. 3: 4). Kun Jumala on uskollinen ja laupias, hän antaa luonteensa sydämiimme, että sydämessämme vallitsee hänen olemuksensa. Kun Jumala sitoutuu ihmisiin, hän antaa meille luontonsa sitoutumaan lähimmäiseemme niin kuin äiti ja isä, kummi tai mummi sitoutuu sinuun. Sekä Jumala että ihmiset mieltyvät sellaiseen. Jumalan pelko varjelee pahaa tekemästä ja pitää elämän aisoissa.
Oman ymmärryksen tilalle sana tarjoaa uskoa eli sitä, että ”turvaat koko sydämestäsi Herraan”. Kun siinä uskossa läsnä on itse Herra, hän on mielessäsi ja ”viitoittaa sinulle oikean tien” (Sananl. 3: 6). Ymmärrystä ja viisautta sellaisinaan ei halveksita, vaan osoitetaan sitä, että elämää ei voida rakentaa oman ymmärryksen varaan. Ymmärrykseni ei riitä keksimään elämää, luomaan elämää tai edes päivän verran jatkamaan sitä. Elämä on aina Luojansa varassa. Hänen käsissään on koko elämä tallella ja hoidossa. Kysy vaikka mummilta ja vaarilta miten monesti oma tie on ollut umpikujassa ja oma ymmärrys ei riittänyt selviytymään, mutta kuinka usein Jumala on avannut tien, tasoittanut sen ja vienyt perille.
Miten saa sellaista lääkettä, ”joka pitää koko ruumiisi terveenä”? Olet rippikoulun käynyt ja tänään sinua vahvistetaan koko seurakunnan kanssa itse ammentamaan sitä lääkettä sen alkuperäisestä lähteestä. Tämä lääke nousee Jumalan pyhästä sanasta ja sakramentista. Sanasta sitä saat ammentaa. Raamatusta se nousee monin kääntein Pyhässä Hengessä avautuen elämän käytännöstä. Sanan kautta Herramme Jeesus Kristus tulee sinun sydämeesi asumaan. Hän on se laupeus ja uskollisuus eli Jumalan olemus, johon Jumala nostaa sinut sen rakkauden kautta, jota hän lakkaamatta vuodattaa sydämeesi. Silloin elämäsi ei ole ymmärryksesi varassa, sillä elämä on paljon suurempi, kuin mikä ymmärrykseemme mahtuu. ”Hän viitoittaa sinulle oikean tien”, koska sydämessäsi uskossa läsnä oleva Kristus on tie, totuus ja elämä. Hän antaa synnit anteeksi ja auttaa tekemään parannusta. Hän nostaa sinut oikealle tielle.
Tänään pyhässä ehtoollisessa Herramme avaa sinulle lääkekaappinsa, kun hän suusi kautta tulee sydämeesi ja elämäsi Herraksi. Hän antaa sinulle kaiken sen, mitä Jumalan Sana vaatii ja tarjoaa. Siinä on lääke, ”joka pitää koko ruumiisi terveenä”. Siitä saamme kaikki sitä vahvistusta, jota elämämme tarvitsee.