Ensimmäinen lukukappale
1. Moos. 18: 20-32
Herra sanoi Abrahamille:
”Valitushuuto Sodoman ja Gomorran asukkaiden takia on suuri ja heidän syntinsä on hyvin raskas. Siksi minä aion mennä sinne katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen pahan, mistä valitetaan. Minä haluan saada siitä selvän.”
Miehet lähtivät kulkemaan Sodomaan päin, mutta Herra jäi vielä puhumaan Abrahamin kanssa. Abraham astui lähemmäksi ja kysyi: ”Aiotko sinä tuhota vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? Ehkä kaupungissa on viisikymmentä hurskasta. Tuhoaisitko sen silloinkin? Etkö armahtaisi tuota paikkaa niiden viidenkymmenen oikeamielisen vuoksi, jotka siellä asuvat? On mahdotonta, että surmaisit syyttömät yhdessä syyllisten kanssa ja että syyttömien kävisi samoin kuin syyllisten. Ethän voi tehdä niin! Eikö koko maailman tuomari tuomitsisi oikein?” Herra sanoi: ”Jos löydän Sodomasta viisikymmentä hurskasta, niin heidän tähtensä minä säästän koko kaupungin.”
Abraham vastasi: ”Minä olen rohjennut puhua sinulle, Herra, vaikka olenkin vain tomua ja tuhkaa. Entä jos niistä viidestäkymmenestä puuttuu viisi? Hävittäisitkö viiden vuoksi koko kaupungin?” Herra vastasi: ”En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentäviisi.” Abraham kysyi vielä: ”Entä jos siellä on neljäkymmentä?” Herra sanoi: ”Niiden neljänkymmenen takia minä säästän sen.” Abraham sanoi: ”Älä suutu, Herra, vaikka puhunkin vielä. Entä jos siellä on kolmekymmentä?” Herra vastasi: ”En hävitä sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä.” Mutta Abraham sanoi: ”Saanko vielä puhua sinulle, Herra? Entä jos sieltä löytyy vain kaksikymmentä?” Herra sanoi: ”Niiden kahdenkymmenen takia jätän sen hävittämättä.” Mutta Abraham sanoi: ”Älä suutu, Herra, vaikka puhun vielä tämän kerran. Entä jos sieltä löytyy kymmenen?” Herra sanoi: ”Niiden kymmenen takia jätän sen hävittämättä.”
Toinen lukukappale
Hepr. 3: 15-19
Kirjoituksissa sanotaan:
– Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,
älkää paaduttako sydäntänne
niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan.
Ketkä tekivät näin: kuulivat mutta nousivat kapinaan? Kaikki ne, jotka Mooseksen johtamina olivat lähteneet pois Egyptistä. Keille Jumala oli vihoissaan neljäkymmentä vuotta? Niille, jotka lankesivat syntiin ja joiden ruumiit sitten jäivät autiomaahan. Keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepopaikkaansa? Niille, jotka eivät totelleet. Huomaamme näin, että perillepääsyn esti epäusko.
Evankeliumi
Matt. 11: 20-24
Jeesus alkoi soimata niitä kaupunkeja, joissa hän oli useimmat voimatekonsa tehnyt, siitä etteivät ne olleet tehneet parannusta:
”Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Betsaida! Jos teidän kaduillanne tehdyt voimateot olisi tehty Tyroksessa tai Sidonissa, niiden asukkaat olisivat jo aikoja sitten verhoutuneet säkkiin ja tuhkaan ja kääntyneet. Minä sanon teille: Tyros ja Sidon pääsevät tuomiopäivänä vähemmällä kuin te.
Entä sinä, Kapernaum, korotetaanko sinut muka taivaaseen? Alas sinut syöstään, alas tuonelaan saakka! Jos sinun kaduillasi tehdyt voimateot olisi tehty Sodomassa, se olisi pystyssä vielä tänäkin päivänä. Minä sanon: Sodoman maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sinä.”
Saarna
Tämän sunnuntain tekstit tuovat eteemme kolme sanaa: lakia, lakia ja lakia. Ensimmäisessä lukukappaleessa Herra Jumala puhuu Abrahamin kanssa. Keskustelusta käy ilmi, että Herra oli päättänyt hävittää Sodoman ja Gomorran kaupungit. Sitten alkaa mielenkiintoinen kertomus: Aabraham rupeaa tinkaamaan Jumalan kanssa, vähän niin kuin Tallinnan torilla on tapana: Herra, entä jos niistä 50:stä puuttuu viisi? Hävittäisitkö kaupungin? Lopulta päästään kymmeneen. Niiden kymmenen hurskaan takia Jumala on valmis säästämään kaupungin.
Seuraavassa luvussa kuitenkin kerrotaan Sodoman ja Gomorran hävityksestä. Tästä on pääteltävissä se, että ilmeisesti kaikesta tinkauksesta huolimatta edes kymmentä hurskasta ei löytynyt.
Mitä olisivat olleet nämä toivotut hurskaat?
Toisen lukukappaleen heprealaiskirje jatkaa referoiden Israelin kansan vaellusta erämaassa, kun he olivat paenneet Egyptistä ja olivat matkalla kohti luvattua maata. Kuvattu erämaavaellus kesti 40 vuotta, koska syntinen kansa ei ansainnut sitä, että se löytäisi perille.
Itseasiassa läpi koko Vanhan Testamentin hyvin pitkälti toistuu samanlainen juonikuvio: Kun kansa erkaantuu Jumalan tahdosta, alkaa mennä huonommin ja huonommin, mutta kun kansa alkaa taas noudattaa Jumalan tahtoa, alkaa mennä paremmin.
Hurskaus ja vielä tarkemmin sana ”vanhurskaus”, tarkoittaa jotakin, mikä on Jumalalle kelpaavaa.
Heprealaiskirjeen lopetus huomauttaa vielä, että perillepääsyn esti epäusko.
Tämä on minusta kuitenkin mielenkiintoinen huomautus. Kun lukee israelin kansan pakoa Egyptistä, törmää mainintoihin tuli- ja pilvipatsaasta (2. Moos. 13:17-22) ja ennen kaikkea siitä, että Herran avulla Mooses johdatti kansan Kaislameren läpi meren väistyessä pois tieltä (2. Moos. 14: 21). Kyseisen kertomuksen lopussa, kun faraon joukot olivat hukkuneet, todetaan seuraavaa: ”Ja kun israelilaiset näkivät, miten Herran käsi oli lyönyt Egyptin, he pelkäsivät Herraa ja uskoivat häneen ja hänen palvelijaansa Moosekseen.” (2. Moos. 14:31).
Jos kerran näin on, mitä tarkoittaakaan mainitsemani heprealaiskirjeen huomautus, että israelilaisten perille pääsyn esti epäusko?
[tauko]
Jätän sinut vielä hetkeksi pohtimaan sitä keskenäsi, ja otan esiin evankeliumikertomuksen:
Evankeliumikertomuksessa Jeesus ei näyttäydy kaikkea syleilevänä ja kaikkea rakastavana Jumalan Poikana, jollaisena Häntä usein kuvataan. Tekstissä Jeesus soimaa niitä muutamaa kaupunkia, jossa hän oli käynyt. Hän lopettaa varsin voimakkaasti: ”Jos sinun kaduillasi tehdyt voimateot olisi tehty Sodomassa, se olisi pystyssä vielä tänäkin päivänä. Minä sanon: Sodoman maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sinä.”
Ilmiselvästi Jeesuksen läsnäololla ei ollut mitään vaikutusta. Jumalan kohdanneet ihmiset, niin evankeliumissa kuin 2. Mooseksen kirjan Kaislameren ylityksen jälkeisessä kohdassa, varmasti uskoivat Jumalan olemassaoloon näkemänsä perusteella, mutta tämänlaisella uskolla ei ollut mitään vaikutusta. Ihmiset jatkoivat puuhiaan kuten ennenkin.
En malta olla miettimättä noin kaksi viikkoa sitten ollut Unelma-mielenosoitusta Helsingissä. Kyseessä oli siis rasismin vastainen mielenosoitus. Kuinka moni mahtoi mennä sinne vain selfien takia? Näyttääkseen kavereilleen Facebookissa olevansa suvaitsevainen? Minä en tiedä. Kuvaamani tilanne on kuitenkin nähdäkseni samanlainen. Uskolla ei ole mitään vaikutusta itse elettävään elämään. Se on kuin Vihreiden kansanedustaja, joka omistaisi ja ajaisi citymaasturilla. Se on kuin kristitty, joka sanoo rakastavansa lähimmäistään, mutta todellisuudessa ei edes käy hänen luonaan.
Luterilainen korostus on se, että teot eivät synnytä uskoa, vaan usko synnyttää teot. Täten ilman tekoja voidaan kysyä, onko uskoa ollenkaan?
[tauko]
Evankeliumitekstissä Jeesus toteaa Sodoman maan pääsevan tuomiopäivänä vähemmällä kuin Kapernaum. Vanhan Testamentin kuvaus Sodoman tuhosta viittaa tulivuoren purkaukseen: ”Herra antoi sataa taivaasta tulta ja tulikiveä Sodoman ja Gomorran päälle.” Kaikki maan asukkaat ja kasvit tuhoutuivat. Tulivuoren purkaus ei tule kuin salama kirkkaalta taivaalta – yhtäkkiä. Ihmiset ehtivät pelästyä ja pelätä tulevaa ennen kuin se tapahtuu.
Jeesus sanoi, että Sodoma pääsee vähemmällä tuomiopäivänä kuin Kapernaum. Jos kerran Sodoma hävitettiin kaikkinensa ja se oli vähemmän kuin Kapernaum. Mikä voisikaan olla pahempaa kuin nopea kuolema?
Minulle tulee mieleen yksi ehdotus: Vanhainkodissa, hitaasti, yksin – kuihtuen pois. Kun kukaan ei käy enää katsomassa.
Kysyn: Kuinka moni niistä 15 000 Unelma-mielenosoitukseen osallistuneista osallistuisi mielenosoitukseen vanhusten puolesta? Tai kuinka moni heistä käy katsomassa omia vanhuksiaan? En tiedä. Kun itsellänikin on joskus ”niin kiire”, että en ”ehdi” käydä Turussa katsomassa isoäitiäni vanhainkodissa, niin millä oikeudella saarnaan täällä samasta asiasta?
Sanotaan, että tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla.
Piispa Kalliala kysyi pappisvihkimykseni saarnassa, että mitä hyötyä on liturgiasta, jos se ei meitä muuta?
Tästä on hyvä saada muistutus aina uudelleen ja uudelleen ja tästä tämän sunnuntain evankeliumi muistutti ainakin minua.
Nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme…