Hyvät ystävät, sisaret ja veljet Kristuksessa.
Elämä opettaa. Näin uskon ja toivon. Monet erilaiset kokemukset, kohtaamiset ja ennen kaikkea vastoinkäymiset ja epäonnistumiset muuttavat omaa ajattelua ja ymmärrystä elämästä, uskosta ja Jumalasta. Elämä ei ole mustavalkoista eikä yksinkertaista. Itse olen saanut vuosien aikana kuulla lukemattomia elämäntarinoita. Ne ovat opettaneet yllättävän paljon. Ainakin tuomitsemisen ja syyllistämisen halu ovat karisseet matkan varrella. Aina kaikki ei ole kiinni ihmisestä itsestään. Elämä yllättää hyvässä ja pahassa. Ihmisen elämä on aina kovin inhimillistä valoineen ja varjoineen.
Elämme valintojen maailmassa. Ihan jatkuvasti joudumme pienissä ja suurissa asioissa ratkaisemaan miten toimimme. Joudumme määrittelemään oikean ja väärän. Teemme elämässämme oikein ja teemme väärin. Jokaisen ihmisen elämässä on asioita, joita ilolla muistaa ja asioita, jotka tahtoisi unohtaa ja saada tekemättömäksi. Usein sanotaan, että päivääkään en elämästä vaihtaisi pois. Aika kultaa kyllä muistoja mutta siitä huolimatta uskallan väittää, että aika moni meistä olisi valmis luopumaan jälkikäteen, jos se olisi mahdollista, joistakin tuskallisimmista elämänsä päivistä ja vaiheista. Onneksi tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Tehtyä ei saa ihmisvoimin tekemättömäksi. Ei auta kuin katsoa eteenpäin ja ennen kaikkea katsoa Kristusta.
Juuri laulamallamme päivän virrellä 509 ”Herra, elämääni valvo” on monen muun virren tavoin varsin traaginen ja synkkä syntyhistoria. On ihmeellistä, miten puutteet, sodan, elämän suurten epäonnistumisten ja elämän kivun keskellä voi syntyä virsiä, jotka julistavat suunnatonta Jumalan hyvyyttä, rakkautta ja armoa. Virren 509 alun perin sanoittanut Gustav Lohmann oli saksalainen pappi, joka natsien valtakauden aikana omaksui natsi-ideologian ja toimi sen mukaisesti. Oli helpompi toimia vallanpitäjien tahdon mukaan kuin laittaa vastaan ja tehdä vastarintaa. Kyllä ihminen osaa edelleen joustaa periaatteistaan, kun se helpottaa omaa elämää. Joukon mukana on helppo mennä. Vastuuta se ei kuitenkaan poista.
Sodan jälkeen ja natsien voiman luhistuttua Gustav Lohmann ymmärsi joutuneensa elämässään vuosiksi väärälle polulle ja tehneensä väärin. Vaikka tämä Lohmannin virsi on meillä virsikirjassa nuorten virsien osastossa, sanoitti Lohmann virtensä vasta muutamaa vuotta ennen kuolemaansa korkeassa 85-vuoden iässä. Virressä on kuultavissa paljon kokeneen ja oppineen vanhan papin elämänviisaus. Elämä opetti Lohmannia näkemään ihmisen paikan ja osan.
Lohmannin virressä saamme rukoilla, ettemme vaeltaisi elämässämme väärälle tielle ja emme toimisi toisiamme kohtaan kylmästi ja väärin. Virressä rukoillaan, että Jeesus kulkisi vierellä ja ohjaisi oikeaa tietä eteenpäin. Erityisesti Lohmannin virren viimeinen säkeistö on syvällistä armon rukousta. ”Sydäntäni ohjaa, anna minun, Herra, armossasi kasvaa, olla ihminen.” Armossa kasvaa ja olla ihminen. Tässä on sanottu paljon kristillisestä uskosta. Tässä on vastoinkäymisten ja erehdysten myötä opittu paljon elämästä.
Tämän pyhäpäivän Vanhan testamentin lukukappaleessa profeetta Jeremia saa Jumalalta konkreettista havainto-opetusta ihmisen ja Jumalan suhteesta sekä ihmisen vastuusta. Jumala vie Jeremian savenvalajan työpajaan katsomaan savenvalajan arkista työtä.
On selvää, että savenvalajan ja saven esimerkissä savenvalaja kuvaa Jumalaa Luojana ja elämän Ylläpitäjänä. Me ihmiset olemme puolestaan muovailtavaa savea. Savenvalaja voi käyttää savea luovasti tahtonsa mukaan. Savenvalajalla on valta ja mahdollisuus antaa pilalle menneelle ja epäonnistuneelle astialle uusi mahdollisuus. Epäonnistumisen ja harhatien jälkeen saa uuden toivon ja mahdollisuuden. Jokainen ihminen on suuren savenvalajan, Luojan, luoma ainutlaatuinen luomus. Jumalan luomassa ihmisessä näkyy Jumalan luomistyön kauneus ja hyvyys.
Me elämme juuri tänään etsikkoaikaamme. Meidän on yksin ja yhdessä tehtävä ratkaisuja, joiden seuraukset kantavat pitkälle tulevaisuuteen. Tänään voi olla muutoksen päivä. Tänään voi olla mielenmuutoksen eli parannuksen päivä. Tänäänkin Vapahtajamme purskahtaa itkuun nähdessään, millaista elämä maan päällä on. Eikö ihmiskunta koskaan oppi? Olemme niin taitavia unohtamaan heikoimmassa asemassa olevan lähimmäisen, olemaan sydämettömiä ja näkemään ainoastaan itsemme ja oman etumme.
Mitä parannus voisi tänään konkreettisesti tarkoittaa sinun ja minun elämässä? Ensinnäkin meitä muistutetaan siitä, että Jumala on elämämme ainoa kestävä turva. Ainoastaan Jumala voi antaa meille Kristuksen ristinkuoleman tähden pahat tekomme, itsekkyytemme ja kovuutemme anteeksi. Ainoastaan Jumala armossaan ja rakkaudessaan voi kantaa meidät taivaan kotiin. Saamme siis jättää elämämme luottavaisin mielen Jumalan hyvyyden ja rakkauden varaan. Jumala ei hylkää.
Toiseksi meidän tulee muistaa, että usko ilman tekoja on kuollutta uskoa. Ilman tekoja usko muuttuu herkästi sanahelinäksi. Hyvä on aina tarkoitettu jaettavaksi. Meiltä odotetaan tekoja paremman huomisen rakentamiseksi. Hyvinkin hurskas kristitty voi valitettavasti olla kova ja rakkaudeton lähimmäistä kohtaan.
Kun katsoo tämän ajan elämää, voi olla todennäköisesti niin, että lapsemme ja lapsenlapsemme tulevat meiltä vielä kerran kysymään, että emmekö me ihan oikeasti nähneet, ymmärtäneet ja toimineet. Miksi olimme sokeita ja itsekkäitä? Pahan ja tuhon voimat kasvavat ympärillä ja kutsuvat meitä todelliseen muutokseen. Jos annamme ainutlaatuisen luonnon tuhoutua ympärillämme ja ilmaston lämmetä, tuhoamme hyvän elämän edellytyksiä tulevilta sukupolvilta. Jos sallimme Suomen kaltaisen hyvinvointivaltion pakkopalauttaa vähimpiä veljiä ja sisaria melko varmaan kidutukseen ja kuolemaan, on kristittyjen noustava puolustamaan jokaisen ihmisen yhtäläistä ihmisarvoa ja oikeutta hyvään elämään. Ei heikoimmassa asemassa oleva lähimmäinen voi olla yhteiskunnan suurin vaaratekijä.
Jos sallimme syrjinnän ja kaltoinkohtelun sukupuolen, syntyperän, seksuaalisen suuntautumisen, mielipiteen, uskonnollisen vakaumuksen tai jonkin muun syyn perusteella, olemme väärällä tiellä. Ei ole koskaan oikein, että ihminen joutuu häpeämään itseään tai läheistään sen vuoksi, millaiseksi Jumalan on hänet luonut. Jokainen ihminen on Jumalan luoma. Jokainen on sen tähden arvokas, kaunis ja ainutlaatuinen. Meidän tulee toimia niin, että jokainen voisi kokea olevansa hyväksytty, rakastettu ja tasa-arvoinen omana itsenä ilman minkäänlaista painetta olla jotain muuta kuin miksi Jumala on luonut. Meidän tehtävämme on tukea hyvän elämän edellytyksiä ihan jokaiselle inhimillisistä eroavuuksista riippumatta.
Meitä kutsutaan mielenmuutokseen myös suhteessa omaan itseemme. Niin moni on tuominnut itsensä huonoksi, epäonnistuneeksi ja kadotetuksi. Moni voi ajatella, että miten kaltaiseni surkimus ja heikkouskoinen voisi koskaan saada osakseen pääsyä taivaan kotiin.
Meidän ei tule katsoa omaa pahuuttamme tai heikoksi kokemaamme uskoa. Katsotaan Kristukseen. Näemme silloin Jumalan rakkauden, armon ja hyväksynnän. Ihmisen elämässä lopulta kaikki hyvä on Jumalan lahjaa ilman mitään ihmisen omia ansioita ja tekoja. Elämä on itsessään Jumalan antama arvokas ja ainutlaatuinen lahja. Elämän arjen monet suuret ja pienet asiat ovat Jumalan lahjaa. Kaste, usko ja armo ovat Jumalan hyviä lahjoja. Pelastuskin on Jumalan lahja. Jumala rakastaa meitä ja on meitä kohtaan armollinen. Jumala jakaa meille ylenpalttisesti hyvyyttään.
Profeetta Jeremia varoitti Jerusalemin kaupungin asukkaita omana aikanaan. Kansa ei kuullut. Tuho tuli ja pakkosiirtolaisuus Babyloniassa sai sitten opettaa Jumalan tahdon seuraamista. Ei oppi mennyt oikein perille. Satoja vuosia Jeremian julistuksen jälkeen Vapahtajamme Jeesus Kristus itki Jerusalemin kaupungin tulevaa kohtaloa. Ja nyt Jeesus itkee meidän sukupolvemme kovuutta ja pahuutta.
Niin muuttuko ihminen? Otammeko opiksi kipeistä kokemuksista? Vai onko niin, että jokaisen sukupolven pitää aloittaa oppiminen alusta? Ei ihminen syvimmiltään miksikään muutu, on helppo ajatella.
Hyvät ystävät. Me saamme elämämme jokaisena päivänä kasvaa Jumalan armossa ja rakkaudessa. Suuri savenvalaja tekee meissä työtään. Saamme olla ihmisiä eikä meiltä enempää vaadita, kuten virressä lauloimme ja rukoilimme. Täydellisiksi emme tässä elämässä tule. Tehtävämme on yrittää parhaamme. Tehtävämme on nähdä, kuulla ja toimia. Kerran rajattoman armon ja rakkauden tähden Jumala kantaa meidän sylissään taivaan kotiin. Silloin ymmärrämme paljon enemmän kuin tässä elämässä. Ja Jumala ymmärtää meitä. Tarvitsemme rakkautta ja armoa.