11. sunnuntai helluntaista, Luuk. 19: 41-48, Hans-Christian Daniel

Tänään evankeliumissa kuulemme matkalaisesta, joka pitkän ja vaivalloisen matkan jälkeen vihdoin saapuu lähelle määränpäätään, ja nähdessään sitä ei puhkea perillepääsyn riemuun, vaan purskahtaa itkuun. Itkun syy on ihmisten ymmärtämättömyys: Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on.
Jokainen toivoo turvallisuutta. Viisaalla varannolla pyritään ennakkoon hoitamaan kaikki mahdolliset turvajärjestelyt. Kaikkien sattumusten varalle on otettu vakuutuksia korvaamaan mahdollisia menetyksiä. Mutta kukaan ei voi ottaa vakuutuksia itse sairautta, tyhmyyttä, aikaa, syntiä tai kuolemaa vastaan. Elämän tornien romahtaessa monet ihmiset etsivät suurempaa ja parempaa turvaa kuin mihin pystyy itse. Kuolinvuoteellaan eräs soukkalainen vanhus itki: Voi, miksi en ole tätä aikaisemmin etsinyt, miksi en kuunnellut enkä välittänyt siitä taivaallisesta sanasta, joka ohjaa kestävään Jumalan rauhaan: niin paljon turhaa olisi jäänyt pois ja olisin elänyt oikeaa elämää.
Tänään kuulemme itkevästä Jeesuksesta, joka näkee, mitä seuraa tulevaisuudessa, kun nyt et tajua etsikkoaikaasi. Etsikko on ehkä hieman vieras sana, johon sisältyy etsimistä. Nykysuomen sanakirjan mukaan se merkitsee ensiksi vierailua tai käyntiä jonkun luona ja Jumala tulo jonkun luo. ”Kahdella tavalla minä etsin valituitani, nimittäin koettelemuksin ja lohdutuksin” (Erkki Kaila). Kreikan alkukielessä puhutaan tarkastuksen ajankohdasta tilaisuutena: καιρός τη̃ς ̉̉επισκοπη̃ς, joka on sekä katsastuksen että paimentamisen ja sellaisenaan myös huolenpidon ja hoidon aika ja mahdollisuus.
Nykytoiminta vaikuttaa tulevaisuuteen. Tämän päivän oivalluksesta orastaa huomispäivän mahdollisuus. Auton katsastus on lakisääteinen ja tarpeellinen. Kepulikonstein paikattu olennaisen tärkeä turvajärjestelmä voi saattaa sekä matkustajia että toisia ihmisiä äärimmäisen suureen vaaraan. Laiminlyöty katsastus paljastuu tuota pikaa. Tänään hoidettu turvallisuustoiminta tähtää huomispäivän käyttöön.
Jumala lähettää meille jatkuvasti etsikkoaikoja, jatkuvasti hän vierailee luonamme ja katsastaa meitä. Hän tulee enkelien välityksellä, lähimmäisten kautta tarkastamaan kristityn kuntoamme ja uskon sekä rakkauden läpäise¬mää ymmärrystämme ja tajuntaamme. Hän tulee avuttoman lapsen muo¬dossa tai pulassa olevan naapurin hahmossa, hän tulee luoksemme murrosikäisenä, avuttomana lyttyyn lyötynä, vankina, väsyneenä, sairaana ja kiusattuna. Etsikkoaikoja eivät ole ainoastaan kansojen suuret vastoinkäymisten ajat tai hengelliset korkeasuhdanteet, vaan Kristuksen suoma etsikko eli Jumalan vierailu luonamme on myös arkipäivämme ja sen haasteet rakkauteen.
Itkevä Kristus ei jäänyt voivottelemaan, vaan kouriintuntuvasti ryhtyi toimiin: Hän puhdisti kansan silloisen elämän ja kulttuurin keskusta eli temppeliä, josta hän ajoi markkinavoimat pihalle. Kristus vaientaa markkinavoimien, mammonan äänen ja palauttaa pyhäkön sen alkuperäiseen merkitykseen ja toimintaan rukouksen huoneeksi. Paremman elämän ja leveämmän leivän tavoittelu oli muuttanut temppelin oman edun tavoittelijoiden eli Herran sanojen mukaan rosvojen luolaksi. Yksinkertaisesti rukouksen huone on tarpeen, jotta voitaisiin ymmärtää, missä ihmisen turva on, ja jotta hoksattaisiin Jumalan antamaa etsikkoaikaa eli voisimme ottaa vaarin siitä.
Nimensä mukaan Vapahtaja Jeesus Kristus vapauttaa meidän elämämme vaatimusten ahnaista äänistä ja oman itsemme toteuttamisesta toisten kustannuksilla. Hän verellään ja ruumiillaan puhdistaa sydämemme temppelin vääryydestä ja tekee siitä rukouksen huoneen. Hän avaa rukouksen kanavan, joka yhdistää meidät Jumalaan, elämän antajaan. Rukous muuttaa meidät avaamaan kätemme lähimmäiselle, elämän kumppanille. Rukous antaa ymmärrystä ja oman tilanteen tajuntaa. Itkevä Kristus tänään kyynelillään puhdistakoon sydämemme, jotta voisimme elää uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Aamen.