Jumalan kansa on matkalla oleva joukko, jonka kotimaa on taivaassa. Jumalanpalvelusta sanotaan Jumalan kansan juhlaksi. Tänään täällä kirkossa on kaksinkertainen juhla, kun tässä jumalanpalveluksessa vietämme samalla Kurkijoki-juhlaa.
Monen täällä olevan synnyinkoti ja juuret on siellä Kurkijoella, josta piti lähteä. Ihminen ei voi koskaan unohtaa synnyinseutuaan; päinvastoin se säilyy aina rakkaassa muistossa. Ja sinne ihminen myös haluaa palata, ainakin joskus, katsomaan ja muistelemaan. Itsekin nautin siitä, että saan viettää, etenkin kesäisin, aikaa omalla synnyinseudullani Keski-Suomessa. Mutta teillä, karjalaisilla, oli vuosikausia tilanne, että synnyinseudulle meneminen ei ollut mahdollista. Te ette olleet tervetulleita. Nyt viimeisten vuosien aikana monet teistä olette tehneet matkoja kotiseudullenne Kurkijoelle. Toisaalta rikkaita ja unohtumattomia, toisaalta raskaita.
Raamatussa kerrotaan myös ihmisistä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa ja lähtemään kohti uutta ja tuntematonta. Ja Jeesus itsekin oli kuin muukalainen maan päällä. Hän, Jumalan Poika, tuli taivaasta maan päälle pelastamaan meitä. Mutta mitä teki ihmiskunta? Kohteli kaltoin, vastusti ja lopulta naulitsi ristille. Synneillämme mekin tänä päivänä naulitsemme Vapahtajan ristille. Mutta tänäänkin hän rukoilee anteeksiantoa. Hän kuolee ja kärsii juuri siksi, että voisimme saada anteeksi ja pääsisimme taivaaseen, ikuiseen kotiin.
Tämän päivän evankeliumissa Jeesus suree Jerusalemin kohtaloa. Kunpa ymmärtäisit missä sinun turvasi on, hän sanoo. Ja hän lausuu ennustuksen, joka käy toteen. Vuonna 70 Jerusalemin kaupunki tuhottiin. Olisiko käynyt toisin, jos Israelin kansa olisi ottanut Jeesuksen vastaan Messiaanaan, olisi ymmärtänyt, missä sen turva on?
Se ei kuitenkaan käyttänyt oikein etsikkoaikaansa.
Jeesuksen suru ja toive on ajankohtainen tänään. Kunpa ymmärtäisimme, missä meidän turvamme on. Hän rakastaa meitä, mutta meidän vastustuksemme ja välinpitämättömyytemme häntä kohtaan tuottaa hänelle myös surua. Ihminen ei useinkaan ymmärrä omaa parastaan iankaikkisuusasioissa. Se on surullista ja pelottavaakin, koska kyse on elämästä ja kuolemasta. Kysymys on iankaikkisesta kohtalostamme. Kaikki eivät automaattisesti pääse taivaaseen; vain ne, jotka uskovat Jeesukseen. Siksi Jeesus suree, kun hänet torjutaan.
Jeesus suree sitä, kun Israelin kansa ei käyttänyt oikein etsikkoaikaansa. Mitä ajatuksia meille tulee, kun ajattelemme oman maamme historiaa?
Tässä maassa on ollut paljon hengellistä herätystä ja herätysliikkeitä. Sota-aikana suomalaiset taistelivat sisukkaasti ja Jumala varjeli ja suojeli ihmeellisesti. Toivottavasti ymmärrämme ja näemme Jumalan hyvyyden meitä suomalaisia kohtaan ja annamme hänelle kiitoksen ja kunnian. Tuotetaan Vapahtajalle iloa ja turvataan häneen kansakuntana. Tuottakoon osaksemme tullut Jumalan hyvyys kohdallamme toivotun hedelmän.