Jeesus sanoi:
»Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua ’Lääkäri, paranna itsesi!’ ja sanotte: ’Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.’» Ja hän jatkoi: »Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.»
Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa. (Luuk. 4: 23-30)
Mielessäni on eräs luku. 370 miljoonaa. 370 miljoonaa. Palaamme tuohon lukuun 370 miljoonaa aikanaan tässä saarnassa.
Vaan nyt, mitä SINÄ olisit sanonut Jeesukselle, jos olisit ollut tuolla Herramme kotikaupungin Nasaretin synagogassa noin kaksituhatta vuotta sitten? Olisitko antanut Jeesukselle hänelle kuuluvan kunnian? Vai, olisitko ollut yksi epäilijöistä ja suorastaan Herran hengen vaatijoista?
Toisaalta, turha meidän on pohtia sitä, mitä me olisimme ajatelleet, sanoneet ja tehneet joskus noin vuonna 30. Eli miksi me tällaisia kysymyksiä sijoitamme kahden tuhannen vuoden taakse? Sinun ja minun kannalta, meidän tässä ympäri Suomea jumalanpalveluksessa olevien kannaltamme, on oleellista, miten me nyt, tässä ja nyt, suhtaudumme Jeesukseen.
Miten me suhtaudumme Jeesukseen, joka on meille suomalaisille tuttuakin tutumpi hahmo? Niin tuttu, että voisi sanoa Jeesuksen olevan kotikaupungissaan ihan missä päin Suomea tahansa. Onko Jeesus näin ollen meille jo liiankin tuttu säväyttääkseen meitä? Vai onko Jeesus sinulle Hän, joka tulee Betlehemistä ja Nasaretista ja Kapernaumista tänne kauas Pohjolaan niin kuin Elia kerran saapui Sidonin maahan Sarpatiin tai niin kuin Elisa, joka kohtasi, ei kotikansansa Israelin kansan jäseniä, vaan ulkomaalaisen, syyrialaisen Naamanin?
Kolmella sanalla tämä kaikki: Kelpaako Jeesus sinulle?
Tuntuu usein surullisen todelta, että Jeesusta ollaan ajamassa pois Suomesta. Niin kuin Jeesus aikanaan ajettiin ulos Nasaretin kaupungista niin yrittää moni työntää Jeesusta Suomen rajan yli kuin aikanaan kansa oli valmis sysäämään Jeesuksen alas vuoren jyrkänteeltä. Psykologialla ja sosiologialla ja luonnontieteillä yritetään korvata Jumala.
Mutta onko meillä varaa siihen? Tiedät vastauksen. Eikä meillä siis ole edes mahdollisuutta siihen, Jeesuksen syrjäyttämiseen. Arvostan suuresti luonnontieteitä ja psykologiaa ja sosiologiaa ja niin edelleen. Ne ovat Jumalan lahjoja meille, ja parhaimmillaan ne auttavat meitä kunnioittamaan Herraa ja palvelemaan myös lähimmäisiämme. Mutta se ajatus, että tieteellä tai taloudella tai tosi-tv-ohjelmilla tai maineella tai millä tahansa voisimme korvata Jumalan, sanotaan suoraan, tällainen ajattelutapa on Saatanasta.
Kyllähän me ennen myrskyjä hyvin pärjäämme, mutta myrskytuulten tullessa menee jopa New York polvilleen. Ja kyllähän me voimme turvata nousukauteen niin kauan kuin se kestää. Tämä kesä on kuitenkin jälleen kerran näyttänyt koko maailmankin talouskasvun haavoittuvaisuuden.
Tai miten ihmisen mahdollisuudet muuten? Vaikka sellainen loputon elämysten etsintä, tuoko se syvällistä ja ennen kaikkea pysyvää sisältöä elämään? Jos olet rehellinen, niin näet, että vanhassa vara parempi. Extreme-, äärikokemukset eivät tuo kuin hetken huvin. Mutta Golgatan risti kestää. Siitä emme voi liikaa julistaa.
Tänä viikonloppuna ovat menossa myös Nurmijärven rauhanyhdistyksen kesäseurat täällä kirkonmäellä, ja lestadiolaisessa herätysliikkeessä on aina korostettu Jeesuksen veren voimaa. Näin me kaikki kristityt saamme samoin tehdä. Jeesuksen kerran siellä Golgatan keskimmäisellä ristillä vuotanut sovintoveri ja siinä meidän osaksemme tullut Jumalan armo ovat yhä vieläkin voimassa niin Nurmijärvellä kuin koko Suomessa ja toki kaikkialla maailmassa.
Ja kun tieteen vastaukset tuovat eteemme yhä uusia kysymyksiä, niin Jeesus ristillä ja ylösnoussut Jeesus on VASTAUS yhä uusille sukupolville – ja siis meidänkin sukupolvellemme, sinulle ja minulle. Vastaus siihen, miten katuva syntinen pääsee kerran Taivaan kotiin.
Ja vaikka Taivaasta puhumme, niin silti Jeesus on tiukasti läsnä koko ajan myös nykyhetkessämme, täällä maan päällä. Kuulemamme evankeliumikin kuvaa, että Jeesus oli liikkeellä eri puolilla. Pyhän Henkensä kautta Herra Jeesuksemme on yhä liikkeellä, tänäänkin niin Liperissä kuin myös Loviisassa, ja niin Turussa kuin Tervossa. Ja sinun kotipaikkakunnallasi. Valmiina rohkaisemaan sinua kun itket elämäsi tuskia. Valmiina myös riemuitsemaan kanssasi kun elämä hymyilee.
Ja Jeesus itse tuo ilon elämääsi! Vaikeuksienkin keskelle Jeesus tuo avun ja ilon sinulle. Siksi mielestäni karjalaisilla onkin hyvä ohje jokaiselle kristitylle vaikeuksien keskellä elämiseen: ”Ilo pintaan, vaikk’ syvän [sydän] märkänis!”.
Ja kun nyt siis puhumme matkalla olostamme ja Jeesuksesta, niin osaa Jeesus myös jakaa tehtäviä. Huomaatko sydämessäsi, että siellä taitaa nytkin syntyä vastustamaton halu auttaa jotakin yksinäistä, sairasta tai köyhää, jota et ole vähään aikaan tai ehkä pitkäänkään aikaan muistanut. Jeesushan siellä sisälläsi sanoo, että rakasta lähimmäistäsi.
Onneksi niin Jumalan kuin lähimmäisen rakastaminen ei ole meidän omista voimistamme kiinni, vaan Jumala senkin voiman suo. Ja Herra Jeesus senkin ymmärtää, että olemme huonoja näissä asioissa silti. Siksi Jeesus ei käskekään meidän parantaa itseämme, vaan Kristus lupaa meidän tulla kurjina – ja samalla Jumalalle niin rakkaina – syntisinä ristin juurelle näkemään ja uskossa omistamaan, että kaikki onkin jo maksettu ja kaikki on kunnossa. Kristus on jo kaikesta huolehtinut. Me saamme jatkaa matkaamme kohti Taivasta yrittäen rakastaa ja edelleen kompuroiden, mutta siis iankaikkisen Jumalan vahvojen käsien, ristiinnaulittujen käsien, kannattamina.
Mutta sinua vaivaa se luku 370 miljoonaa. Nyt tulemme siihen. Ja tuo luku liittyy siihen, mitä ihmiset Nasaretissa sanoivat ja mitä me sanomme. Ennen kuulemaamme pyhää evankeliumia Raamatun sanassa Luukas on juuri kertonut, että nasaretilaiset vähättelivät Jeesusta sanomalla, että eikös tuo ole Joosefin poika. Siis, että ihan tavallinen mies olisi kyseessä. He eivät ymmärtäneet. Ja silloin Jeesus vastasi kuuluisat sanansa, ettei kukaan ole profeetta omalla maallaan.
Nyt Jeesus on kuitenkin, sisareni, veljeni, tullut sinun maahasi ja maallesi puhumaan muutaman sanan. Jeesus haluaisi sanoa sinulle nyt muutaman sanan. Ei 370 miljoonaa sanaa, jonka määrän arvioidaan ihmisen sanoja puhuvan elinaikanaan. Jeesus haluaa tänään yksinkertaisesti kysyä sinulta vain: Onko nyt etsikkoaikasi? Haluatko tänään vastata kyllä Kuninkaan kutsulle?
Evankeliumissa Johanneksen mukaan Pietari antaa sinulle valmiit sanat, joilla voit vastata Jeesukselle. ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.” (Joh. 6: 68) Jeesuksen kutsuun vastaamisesta puhuu myös Kirje Heprealaisille näin: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne…” (Hepr. 3:15)
Sinulla on 370 miljoonaa sanaa. Ethän käytä niitä Jeesuksen pois ajamiseen. Onhan sinulla sen sijaan Pietarin tavoin 10 myönteistä sanaa Jeesukselle: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.”