Rakkaat kristityt!
Jotain minussa tulee aina kosketetuksi silloin, kun pääsen katsomaan maisemaa, jossa näkyy horisontti. Taivas ja meri kohtaavat. Maisemaa voi katsella rannalta – ja maisemaa voi katsella ollen itse merellä. Ehkä kaikkein upeimmillaan maisema on silloin, kun mitään muuta ei näy. Vain taivas ja meri. Tuo maisema on yhtä aikaa kaunis – mutta myös pelottava. Sen äärellä kokee itsensä hyvin pieneksi.
Avoimen meren äärellä syntyy käsitys, että taivas ja meri kohtaavat aina jossain kaukana. Ymmärrän, että tuo vaikutelma johtuu siitä, että elämme pallolla. Meren pinnan tasolta katsottuna reuna tulee yllättävänkin nopeasti vastaan.
Ja kuitenkin: taivas ja meri kohtaavat juuri siinä missä kulloinkin merellä satun olemaan. Se on yhtä totta joka paikassa. Näkymä vain on erilainen.
Tämän päivän evankeliumin ymmärtämiseksi ainakin minun oli luettava Luukkaan evankeliumista myös edeltävät jakeet. Nuo jakeet kertovat mihin Jeesuksen sanat ja koko tapahtuma liittyy. Tapahtumapaikkana on Nasaret – Jeesuksen lapsuuden ja nuoruuden kotikaupunki. Nasaretissa oli tuohon aikaan noin 300 asukasta. Se oli hyvin pieni ja vaatimaton paikka. Hädin tuskin sitä saattoi kutsua edes kaupungiksi. Kaivauksissa kaupungista ei ole löydetty edes synagogaa.
Edellä nimittäin kerrotaan tapahtumapaikaksi Nasaretin synagoga – kaupunki oli siis niin pieni, ettei sitä varten ollut edes erillistä rakennusta, vaan jumalanpalvelukseen vain kokoonnuttiin johonkin.
Mutta ajan tavan mukaan kuka tahansa juutalaisista miehistä saattoi lukea päivän tekstin – tai ehkä lausua sen ulkomuistista, koska kirjoitetut kirjakääröt olivat hyvin harvinaisia -. Jeesus otti itselleen lukuvuoron ja luki Jesajan kirjaa:
-Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen
ja julistamaan Herran riemuvuotta.
Luettuaan hän selitti tekstin lähes yhdellä lauseella: ”Tänään teidän kuultenne on tämä kirjoitus käynyt toteen.”
Ja se oli liikaa kuulijoille.
Jumala on helppo siirtää jonnekin kauas. Jumala koskettaa ihmisiä helposti vain jossain muualla. Jumala oli läsnä joko menneinä aikoina tai tulee ehkä olemaan läsnä joskus tulevaisuudessa. Ihmiset tulevat hoidetuksi vain jossain muualla. Ihmeellisiä asioita tapahtuu vain jossain muualla. Elämänusko palautuu vain jossain muualla. Ihmiset vapautuvat syyllisyydestä ja häpeästä vain jossain muualla. Kaukana.
Jeesuksen opetus ja teot kertoivat, että Jumalan hyvyys ja rakkaus on läsnä tässä ja nyt. Ei vain jossain muualla ja jossain kaukana vaan aivan tässä. Nyt.
Ei taivas kosketa merta vain horisontissa – jossain kaukana. Taivas ja meri kohtaavat kaikkialla missä vain on merta. Ja jos ei ole merta, niin sitten taivas koskettaa maata. Näin siksi, koska taivas ympäröi meidät kaikkialla.
Kun Kristus julisti Jumalan lupausten toteutumista juuri nyt, kuulijoiden silmien edessä – hänen aikalaisensa loukkaantuivat. He olivat valmiina surmaamaan hänet ensimmäisen kerran – nyt syöksemällä vuoren rinteeltä alas. Mutta vielä ei ollut sen aika – koko Jeesuksen julkisen toiminnan, rakkauden osoittamisen aika oli vielä edessä.
Jumalan huolenpitoa, Jumalan rakkautta, Kristuksen anteeksiantamusta ei tarvitse etsiä kaukaa. Tuo huolenpito on usein lähempänä kuin mitenkään osaamme arvata.
Anteeksiantamuksen sanan on totta tänään juuri nyt. Lupaus Jumalan meitä ympäröivästä armosta on totta juuri nyt. Ehtoollisessa Kristus on läsnä, kun käymme ehtoollispöytään. Jumala kuulee meidän rukouksemme – hiljaisimmasta huokauksesta ääneen lausuttuihin yhteisiin rukouksiin.
Jumala on lähellä, Kristus on lähellä. Taivas koskettaa maata – tänään, tässä.
Haluan vielä palata alussa mainitsemani maiseman äärelle. Taivas ja meri kohtaavat. Aava meri silmien edessä. Yhtä aikaa kiehtova ja pelottava. Mittasuhteet oikeaksi laittava maisema. Jumalan läsnäolossa on jotain samankaltaista – yhtä aikaa kiehtovaa ja ymmärryksen ylittävää.