[Taipalsaaren 450-vuotisjuhlajumalanpalvelus]
Joitakin vuosia sitten hankimme Vitsain mökillemme Maamittauslaitoksen karttakaupasta kunnollisen kartan. Vanhoihin karttalehtiin perustuvat kartat olivat hankalia, kun mökkimme sijaitsee aivan karttalehden reunassa. Nyt oli mahdollisuus itse määrittää kartan alue ja saimme mieluisan kartan.
Kuluneena kesänäkin olen useaan kertaan levittänyt kartan mökin lattialle ja yhdessä tutkinut lastenlasten kanssa, missä mökkimme oikein sijaitsee ja mitä kaikkea muuta kartasta löytyy. Oli mielenkiintoista löytää lasten mielestä hauskoja paikannimiä. Jännittävää oli löytää kartasta myös merkinnät muinaislinnasta, kalliomaalauksesta ja kivikautisesta asuinpaikasta. Kartta mökin lattialla vei 2000-luvulla syntyneet lapset kauas vuosituhansien taakse Taipalsaaren historiaan. Samalla tavalla isäni opetti minua viisi vuosikymmentä sitten Vitsain mökillä.
Kesällä 2014 mökillämme viettivät muutaman päivän loman silloinen Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi vaimonsa Alinan kanssa. Vierailimme yhdessä Karhunpään kylässä Putronniemessä. Nykyisellä museoalueella on inkeriläisen säveltäjän ja urkurin, lehtimiehen ja opettajan 1880-luvulla hankkima huvila. Putro oli monipuolinen kulttuurivaikuttaja inkeriläisten parissa.
Muistan, kuinka vierailun yhteydessä ihastelimme Taipalsaaren kaunista luontoa, Saimaata ja lukemattomia saaria. Keskustelimme ihmisistä, jotka ovat asuneet Taipalsaarella tai joilla on jokin kytkös tälle paikkakunnalle, kuten Mooses Putrolla.
Kanttori Tea Helin kertoi, että tämän juhlajumalanpalveluksen virsissä ja kirkkokuoron lauluissa on otettu huomioon Taipalsaarella kesävieraina ja kesäasukkaina muinoin asuneet ja vieläkin samoilla rantamilla sukujen kesäpaikalla olevat virsisäveltäjät ja -sanoittajat. Kanttorin mukaan heistä ”voisi piirtää Taipalsaareen liittyvän sukupuun. Paljon on hyviä säveliä ja tekstejä ihan ’omasta pitäjästä’.”
Nämä kaksi tuokiokuvaa, kartta Vitsain mökillä ja vierailu Putronniemessä, kertovat tämän paikkakunnan pitkästä ja rikkaasta historiasta. Tänään juhlimme 450-vuotiasta Taipalsaarta. Lappeen suurseurakuntaa jaettiin 1500-luvulta lähtien pienempiin osiin. Vuonna 1571 erotettiin laajasta Lappeesta Taipalsaaren seurakunta.
Juhlapäivän evankeliumi liittyy paikkakuntiin, tosin vielä vanhempiin kuin Taipalsaari. Jeesus mainitsee nimeltä kuusi kaupunkia. Kolme niistä, Tyros, Sidon ja Sodoma, ovat tuttuja Vanhasta testamentista. Tyros ja Sidon olivat nykyisen Libanonin alueeseen kuuluvia rannikkokaupunkeja. Ne kävivät kauppaa Välimerellä, menestyivät hyvin ja olivat siitä hyvin tietoisia. Asukkaat palvoivat omia jumaliaan. Sodoma oli samanlainen kaupunki. Se on tuttu Raamatun kuvaaman tuhon takia. Tämän päivän Vanhan testamentin lukukappale kertoo, että Sodomasta ei löytynyt kymmentäkään Jumalaan turvaavaa ihmistä.
Toinen kaupunkikolmikko on Korasin, Betsaida ja Kapernaum. Nämä kolme kaupunkia sijaitsivat Galilean maakunnassa, Gennesaretin järven pohjoisrannalla, noin 15 kilometrin säteellä toisistaan. Tämä oli Jeesuksen toiminnan ydinaluetta. Arkeologiset kaivaukset ovat osoittaneet Korasinin olleen aikanaan loistelias ja suuri kaupunki. Opetuslapsista peräti viisi, Pietari, Andreas, Filippus, Jaakob ja Johannes olivat kotoisin Betsaidasta. Sittemmin Pietarin kotitalo sijaitsi Kapernaumissa. Se oli myös Jeesuksen kotikaupunki koko hänen julkisen toimintansa ajan.
Jeesus sanoi, että jos muutosta ei tulisi, Korasinin, Betsaidan ja Kapernaumin tulisi käymään huonommin kuin pakanallisten Sodoman, Tyroksen ja Sidonin. Miksi Jeesus oli näin ankara kotiseutunsa kaupunkeja kohtaan? Siksi, että ne eivät olleet tunnistaneet etsikkoaikaansa, Jumalan puhuttelua. Niissä oli nähty paljon Jeesuksen ihmetekoja. Kapernaumissa Jeesus paransi halvaantuneen (Mk 2:1–12) ja herätti tytön kuolleista (Mk 5:35–43). Betsaidassa hän paransi sokean (Mk 8:22–26) ja ruokki viisituhatta miestä (Lk 9:10–17). Jeesus oli julistanut noiden kaupunkien kaduilla Jumalan ääretöntä armoa ja rakkautta. Esimerkillään ja opetuksellaan hän oli opettanut ihmisiä oman edun ajamisen sijasta rakastamaan toisiaan.
Kaikki tämä oli kuitenkin ollut turhaa. Kaupungit eivät ymmärtäneet omaa tilaansa. Ne eivät halunneet muutosta vaan antoivat elämän soljua vanhoissa uomissa. Itsekkyys ja oman edun tavoittelu jatkuivat. Matka kohti rappiota ja tuhoa jatkui ulkonaisesta rauhasta ja hyvinvoinnista huolimatta.
Lopulta noille kaupungeille tapahtui Jeesuksen ennustuksen mukaisesti. Kapernaumista on nykyisin jäljellä kappale synagogan lattiaa ja muutama kaatunut kivipylväs. Korasinin rauniot löytyivät joitakin vuosikymmeniä sitten Kapernaumin luoteispuolelta, rauniokummusta. Betsaidasta tiedetään vain, että se on sijainnut lähellä paikkaa, jossa Jordan laskee Gennesaretin järveen.
Jeesus nosti esille oman aikansa ihmisten paatumuksen. Kaupunkien asukkaat olivat saaneet kuulla, mikä Jumalan tahto on. Heitä oli kehotettu parannukseen, mutta he eivät katsoneet tarvitsevansa parannusta. Jeesuksen sanat kaikuivat kuuroille korville. Jumalan oman kansan historiassa yksityiset ihmiset ja koko kansa joutuivat valitsemaan tien, jota kulkea. Itsekkyys ja omahyväisyys kuitenkin johtivat väärään valintaan. He sulkivat sydämensä Jumalan sanalta ja torjuivat Jumalan kutsun. He luulivat selviävänsä omin voimin, ilman Jumalaa.
Herramme vakavien sanojen ääressä vietämme tänään tämän paikkakunnan juhlaa. Miten Vapahtajamme tänään arvioisi meitä ja Taipalsaarta? Emme kai me käännä selkäämme Jumalalle ja sulje sydäntämme hänen sanaltaan? Kaikkina aikoina ihmistä ja yhteisöä uhkaa vaara ajautua harhaan. Usein sitä ei ole helppo tunnistaa ja myöntää. Vastuu on meillä jokaisella. Emme voi ulkoistaa omaa vastuutamme joillekin toisille. Herramme kutsuu meitä kaikkia henkilökohtaisesti parannukseen. Hän varoittaa meitä paatumasta, koska hän rakastaa meitä.
Omilla voimillamme emme pysty elämäämme parantamaan. Kirkkomme tunnustuksen mukaan parannus on katumusta synnin vuoksi sekä samalla uskomista Kristuksessa meille valmistettuun armoon. Etsikkoaika valuu hukkaan, jos se ei johda pysähtymiseen ja parannukseen, kääntymään Jumalan puoleen.
Etsikkoajan varsinainen tarkoitus toteutuu silloin, kun Kristus armahtaa meidät. Taipalsaaren kirkon suuri alttariristi on tästä merkkinä. Se julistaa seurakunnan tärkeintä viestiä: Kristus armahtaa. Hän armahtaa sen, joka ei itse kykene omaa elämäänsä parantamaan. Hän armahtaa sen, joka tuntee itsensä uskossaan heikoksi ja elämässään epäonnistuneeksi. Hän armahtaa syntisen ihmisen. Siitä saa voimaa elämään ja rohkeutta tulevaisuuteen.
Hyvät seurakuntalaiset. Taipalsaaren 450-vuotisjuhlapäivänä katse suuntautuu luonnollisesti menneisyyteen. Mielen täyttää kiitollisuus taakse jääneistä vuosisadoista. Kuluneeseen aikaan sisältyy niin iloa kuin surua, niin menestystä kuin menetystä. Kiitämme menneitä sukupolvia siitä työstä, jolla he ovat Taipalsaarta rakentaneet ja luoneet elämän edellytyksiä meidän sukupolvellemme. Kiitämme hyvää Jumalaa siitä, että hän on siunannut tätä paikkakuntaa ja sen asukkaita.
Juhlapäivänä on syytä katsoa myös tulevaisuuteen. Tämä pyhäpäivä muistuttaa siitä, kuinka tärkeää niin yksittäisen ihmisen kuin koko ihmisyhteisön on rakentaa tulevaisuus kestävien arvojen varaan ja yhä uudelleen palata niihin. Usko Jumalaan ja tästä uskosta kumpuavat elämänarvot ovat osoittautuneet kestäviksi vuosisatojen ajan. Ne tarjoavat vahvan perustan myös tulevaisuudelle.