Päivänavaus alakoulussa
Eräs oppilas joskus tahtoi olla koulupihan kuningas, hän tahtoi omin avuin voittaa väkensä voimalla ja näyttää kaikille, kuka on vahvin. Hän halusi olla sankari, kun oikein silmiin katsotaan. Sellainen sankari, jota kaikki pelkäävät. Hän tahtoi, että hänet huomataan. Muut tulivat kiusatuksi ja koulun jälkeen he lähtivät itkien kotiin. Mainittu koulupihan kuningas itse pelkäsi sitten omassa kodissaan ja omassa huoneessaan. Hän pelkäsi jokaista puhelimenääntä ja jokaista ovikellonsoittoa. Hän ei rientänyt katsomaan tulisiko joku hakemaan hänet leikkiin. Hän vain pelkäsi, että vihainen naapuriäiti soittaisi tai poliisi tulisi käymään. Hän todella sai aikaan pelkoa, mutta olikin itse pelkonsa uhri.
Ystävä, tämän päivän Psalmi kertoo, minkä takia koulurauhan rikkoja ja toisia kiusaava oppilas joutuu niin paljon pelkäämään. Psalmi 33 sanoo: Taivaastaan Herra katsoo meitä, hän näkee kaikki ihmislapset. Korkeudestaan hän valvoo maata, kaikkia jotka siinä asuvat, joiden sydämen hän itse on luonut, joiden teot hän kaikki tuntee. Jumala näkee meidät. Hän on luonut sydämemme. Sydämemme on hänen käsissään tavattoman arka ja herkkä tuntemaan oikean väärästä. Sydämemme joskus itkee, vaikka suu nauraisikin. Jumala näkee kaikki ihmislapset. Koulupihalla valvova opettaja ei voi nähdä kaikkea, sillä hän voi kerralla katsoa vain yhteen suuntaan. Mutta Jumala näkee kaikki ihmislapset. Hän näkee sinun kärsimyksesi, ja hän näkee sinun uhosi, hän tuntee kaikki tekomme.
Herra siunatkoon sinua…