Turistipaikoilla ja nähtävyyksillä melkein törmää ihmisiin, jotka yrittävät mahtua samaan kuvaan ja hymyilevät leveästi.. kännykällä otetaan omakuvia, selfietä, jotka jaetaan kavereille sosiaalisessa mediassa. Kuva viestii: tällaisena haluan näyttää ystävilleni ja tuttavilleni. Useimmiten kuvan kautta itsestä kerrotaan myönteinen puoli tai jotakin erityistä jännittävää ja parempaa… Kukapa tahtoisi kertoa julkisesti jotakin sellaista, jota pitää salassa?
Tämän sunnuntain teema ”Itsensä tutkiminen” kutsuu kuin pelin eteen. Meitä kutsutaan ja kehotetaan itsetutkisteluun, joka ei tarkoita kaunistellun omankuvan tarkastelua. On katsottava itseämme syvemmälle, sisimpään, sydämeen asti.
Miten voi tutkia itseään, omaa sydäntään?
No jokaiselle on tuttu lääkärin tutkimus, jossa mitataan verenpaine, katsotaan korvat ja kurkistetaan kurkkuun… Laboratoriossa otetaan erilaisia kokeita. Lääkäri antaa lausuntonsa oman koulutuksensa ja omien havaintojensa perusteella.
Mikä helpotus onkaan, kun kaikki on kunnossa. Tai miten arkana kuuntelee lääkärin diagnoosia. Nöyrästi ottaa reseptin, helpottuneena siitä, että on mahdollisuus parantua ja tulla terveeksi.
Nykyisin koulussa ja jopa päiväkodissakin puhutaan itsereflektiosta, itsearvioinnista. Siihen kuuluu oman lähtötason arviointi, omien tavoitteiden asettaminen ja lopuksi oman kehittymisen arviointi. Lapsi arvioi itseään esimerkiksi syksystä jouluun tai joulusta kevääseen. Ajatuksena on, että jokainen voi parhaiten itse arvioida omaa osaamistaan ja oppimistaan. Jokainen ottaa itse vastuun tavoitteisiin pääsemisestä ja omasta opintiestään.
Oman sisimmän tutkiskelu, on melko samanlainen prosessi. Sillä sydämeen, omaan sisimpään voi parhaiten jokainen nähdä itse. Jos uskaltaa katsoa sydämeensä rehellisesti.
Oman sisimmän arviointi vaatii rehellisyyttä. Niin helposti pettää itseään, puolustelee huonoja valintoja, laiskuutta tai itsekkyyttä. Niin helppo on syyttää toisia, syy tai vika löytyy muualta kuin omasta itsestä. Silti vastuu omasta kasvusta ja omista valinnoista kuuluu ihmiselle itselleen.
Sisimmän arviointia pitää harjoitella. Siihen kuuluu ainakin kolme erilaista näkökulmaa.
Oman sisimmän tutkiskelua voi tehdä arvioimalla omia sanoja ja tekoja suhteessa Jumalan 10 käskyyn. Ne toimivat kuin peilinä, jonka kautta voi heijastella omaa sisintään, asenteita, sanoja ja tekoja. Käskyt paljastavat mikä on oikein ja väärin tai hyvä ja paha. 10 käskyn kautta Jumala ilmoitti ja ilmoittaa tahtonsa: Kunnioita ja elä Jumalan kasvojen edessä. Kunnioita ja suojele, perhettäsi sekä toisia ihmisiä.
Arvioinnin peilinä toimi myös rakkauden kaksoiskäsky: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.
Olenko rakastanut ja kunnioittanut Jumalaa? Olenko rakastanut ja kunnioittanut toista ihmistä niin kuin itseäni? Olenko rakastanut ja kunnioittanut itseäni, omaa terveyttäni, elämää, jonka Jumala on antanut lahjaksi?
Jumala tuntee meidät, sinut ja Hän tietää ja näkee sisimpään asti. Lain alle, itsesyytösten tai huonon omantunnon seuraan ei tarvitse jäädä. Tämäkin kuuluu itsearviointiin, se on itsearvioinnin toinen näkökulma. Emme ole toivottomia. Umpikujaan avautuu ovi. Omat tekonsa tunnustava ja omasta tilastaan huolestunut saa kuulla Opettajalta kaikkein armollisimmat, kaikkein suloisimmat sanat. ”Mene, äläkä enää syntiä tee.” Nöyrä mieli kuulee ja ottaa sanat vastaan. Elämään voi löytyä uusi alku… vielä voi oppia elämään hyvää elämää, sovinnossa itsensä ja toisten ihmisten kanssa.
Siellä, missä ihminen pysähtyy ja nöyrtyy tutkiskelemaan itseään, siellä Jumalan armo alkaa tehdä parantavaa työtään.
Kolmanneksi sisätyöt, oman sisimmän ja sydämen arvioiminen voi toimia Jumalan näkökulmasta. ihminen voi katsella omaa itseään kuin Jumalan silmin.
Miten Jumala katsoo sinua ja minua? Miten Jumala näkee meidät? Miten toivot, että Jumala katsoisi sinua tänään, juuri nyt täällä Tallinnassa, Pyhän Mikaelin kirkossa?
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jokainen ihminen on sellaisenaan, tämmöisenään on Jumalan kuva, arvokas ja ainutlaatuinen. Joskus on vaikea nähdä itsensä kauniina. On vaikea nähdä kauneutta omassa itsessä tai omassa elämässä. Silti, kuitenkin… Vioista ja puutteista huolimatta Jumalan silmissä jokainen ihminen on kaunis, ei siksi että tämä osaa jotakin tai omistaa jotakin. Vaan siksi, että Jumala on luonut, tarkoittanut juuri sellaiseksi tai tällaiseksi. Jokainen ihminen on ihme, suuri ihme, kaunis ja ainutlaatuinen, Jumalan rakkauden arvoinen.
Osaisinpa katsella itseäni ja toisia ihmisiä niin kuin Jumala katselee meitä, sinua ja minua.
Johannes kirjoittaa kirjeessään: ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” (1. Joh. 4:10).
Jokainen kipuilee elämässään, etsii oikeaa tietä, erehtyy ja oppii virheistään. Jokainen etsii sisimmän rauhaa ja tasapainoa. Luota siihen, että Jumala tuntee sinut, luota siihen, että Hän kulkee vierelläsi, ohjaa oikealle tielle ja kantaa, kun voimat uupuvat.