”Anteeksi, jos sopii, niin otan ensin selfien, kun niin harvoin tulee oltua täällä Marian kirkon saarnatuolissa ja varsinkin tällaisessa kansainvälisessä tilaisuudessa Haminassa.” – – – Selfiellä viestitetään: tällaisena haluan näyttäytyä seuraajilleni ja maailmalle sosiaalisessa mediassa. Useimmiten haluamme näyttää itsestämme myönteisen puolen tai ainakin parempaa kuin millaiseksi tiedämme itsemme. Kukapa tahtoisi antaa itsestään kielteisen vaikutelman?
Tämä sunnuntai johdattaa meidät tutkimaan itseämme. Siinä ei pelkällä selfiellä pärjää, sillä selfie näyttää vain sen, mikä on pintaa. Jeesus tahtoo meidän katsovan sen taakse, sisimpäämme. Selfien sijasta meistä pitäisi pikemminkin ottaa röntgenkuva.
Päivän evankeliumissa Jeesus vaatii kuulijoiltaan todellista itsetutkistelua. Hän kertoo kahdesta veljeksestä ja heidän valinnoistaan. Isä käski poikiaan työhön viinitarhaan. Toinen kieltäytyi, mutta asiaa uudelleen harkittuaan päätti kuitenkin mennä. Toinen sen sijaan vastasi isälleen myönteisesti: ”kyllä menen”, mutta ei kuitenkaan mennyt.
Evankeliumin ydin on Jeesuksen kysymyksessä kansan vanhimmille ja ylipapeille: ”Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?” Kaikki tietävät vastauksen. Mitä me sanomme tekevämme ja se, mitä me itse asiassa teemme, ovat kaksi eri asiaa. Näin on niin ihmisten kesken kuin Jumalan ja ihmisen välillä.
Jeesus kysyi: ”Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?” Tänään meiltä kysytään samaa. Kuka meistä on tehnyt elämässään, mitä taivaallinen Isämme tahtoo?
Jumalan tahto on ilmoitettu meille kymmenessä käskyssä. Jeesus tiivisti käskyt rakkauden kaksoiskäskyn sanoihin: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi, ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Kuka meistä on tehnyt niin kuin Jumala tahtoo?
Itsensä tutkiminen paljastaa, että emme ole eläneet niin kuin Jumala tahtoo meidän elävän. Kauniin pinnallisen selfien sijasta näemme epätäydellisen ja puutteellisen, syntisen ihmisen. Jumalan edessä ymmärrämme, että tarvitsemme armoa ja anteeksiantamusta. Sitä Jumala aivan erityisesti tahtoo meille antaa. Siksi tule tänään ehtoolliselle, kohtaamaan elävä Jeesus Kristus, joka antaa synnit anteeksi ja armahtaa luokseen tulevaa. Johannes kirjoittaa kirjeessään: ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” (1. Joh. 4:10).
Hyvät sisaret ja veljet. Kuluneen viikonlopun aikana on Haminassa vietetty kansainvälistä Taizé-tapahtumaa. Sadat nuoret eri maista ovat tehneet ”luottamuksen pyhiinvaellusta maan päällä”. Olen tästä tapahtumasta hyvin iloinen. Se on toivon merkki. Rauhattoman ja sekasortoisen ajan sekä kasvaneiden jännitteiden keskellä nuoret etsivät ja rakentavat rauhaa. Se on vahva viesti tulevaisuuden puolesta. Rauha kaikille on yhteinen päämäärämme. Sitä kohti on viikonloppuna Haminassa tehty matkaa.
Taizén yhteisön perustaja veli Roger on kertonut, että usein keskustellessaan jonkun nuoren kanssa hän kuuli kysymykset: ”Miten voin olla oma itseni? Miten voin toteuttaa itseäni?” Veli Roger kirjoitti: ”Monia ihmisiä nämä kysymykset vaivaavat ahdistukseen saakka. Silloin ajattelen, mitä eräs veljistäni kerran sanoi: ’Kristus ei sano minulle: Ole oma itsesi. Hän sanoo: Ole minun kanssani. Kristus ei sano meille: Etsi itseäsi. Hän sanoo: Seuraa minua!’” (Taizén veli Roger, Missä rakkaus, siellä Jumala, s 38-39).
Jeesus kutsuu meitä olemaan kanssaan, jotta hän voi rakastaa ja armahtaa meitä. Kun Kristus armahtaa meitä vajavaisia ja syntisiä, mekin voimme armahtaa muita. Rakastettu voi rakastaa toista.
Jeesus kutsuu meitä seuraamaan itseään. Kristuksen seuraaminen johtaa aina kohti lähimmäistä. Kristuksen seuraaminen johtaa meitä ylittämään rajoja, etsimään sovintoa ja rakentamaan rauhaa.