12. sunnuntai helluntaista, Matt. 23: 1-12, Hans-Christian Daniel

Pieni poikamme aikoinaan oli oppinut hurjasti kiikkumaan. Oikein vauhdissaan hän huusi kovalla äänellä: Katsokaa maijat, Mikkoli keinuu! Näkeminen, nähdyksi tuleminen sekä näkyvässä ja havaitsevalla vuorovaikutuksessa oleminen on eräs peruslähtökohta ihmisenä ja sosiaalisena olentona kasvamiseen. Koko sosiaalinen media tänä päivänä oikeastaan nousee tästä samasta antropologisesta ulottuvuudesta, jota Descartesin kuuluisaa lausetta muokaten voisi ilmentää sanoilla: Minä näyn, siis olen olemassa.
Tämän päivän evankeliumimme laittaa meille Jeesuksen ankaran saarnan peiliksi silmiemme eteen. Keitä olemme kristittyinä, millainen on uskomme ja elämämme. Vaikka Herralla on ollut aina ankara kritiikki lainopettajia ja fariseuksia vastaan, tänään hän yllättää kehottaessaan toimimaan kuitenkin heidän sanansa mukaan. Sana on siis oikea, ja se pysyy Jumalan sanana, vaikka sitä ei noudatetakaan. Itse sana on riippumaton sen julistajasta ja viitekehyksestä. Herran Jeesuksen tärkein ja yhä uudestaan teroittama viesti on rakkaudessa vaikuttava usko.
Lainopettajien ja fariseusten elämä oli sellaisten ulkonaisten pikkuseikkojen leimaama, joita silloisessa tiukassa ja miesvaltaisessa uskonnollisessa kanssakäymisessä tarvittiin profiloituakseen edelläkävijöiksi. Uskonnollinen elämä loppujen lopuksi palveli vain ylisuuren Minän tarpeita, juuri samoilla tavoin kuin meidän päiviemme fundamentalismissa. Lainopettajien ja fariseusten itsekeskeisyys ja itseriittoisuus oikeastaan ei tarvinnut sitä Jumalan sanaa, jota he julistivat. Niinpä Herra Jeesus myös muissa yhteyksissä korostaa, että kun menet toreille julkisesti rukoilemaan eli harjoittamaan uskonnollisuuttasi, olet jo saanut palkkasi juuri siitä uskonnollisesta pintakiillosta, joka välittää statusta sosiaalisessa kanssakäymisessä (Mt. 6:118). Englannin käännös tämän päivän evankeliumista käyttääkin sanaa ”show” tuon tapaisesta uskonnollisuudesta: ”Everything they do is just to show off in front of others. They even make a big show of wearing Scripture verses on their foreheads and arms, and they wear big tassels for everyone to see” (Mt. 23:5 CEV). Tänään Herra Jeesus pyyhkäisee kaiken tämän pois siitä kristinuskosta, joka nousee uudesta liitosta eli Uudesta Testamentista.
Uskonnollisen ja sosiaalisen minäkeskeisyyden tilalle Herra Jeesus asettaa ellipsin tavoin kaksi polttopistettä: Toinen on se Herra Jumala, joka on ainoa kristittyjen Isä, se Isä meidän, joka tekee kaikki ihmiset hänen lapsikseen ja siis keskenään veljiksi ja sisariksi. Sen rinnalle vielä tähän samaan polttopisteeseen tulee se ainoa oikea opettaja Kristus, joka opettaa oikeaa uskoa ja uskontoa. Toinen polttopiste on sen oikean suuruuden tavoittelussa, joka on kaikkien palvelija. Alkukieli kreikka käyttää palvelijasta sanaa diakonos, latinan käännös käyttää sanaa minister. Kaikille kristityille oikea palvelemisen malli korottaa kaikki diakoneiksi ja tekee meidät ministereiksi, jotka käytännön ottein vaalivat rakkautta. Näyttöhaluisen itsekeskeisyyden tilalle Herra asettaa yksinkertaisuudessaan rakkaudessa vaikuttavaa uskoa. Voitaisiin sanoa: Minä rakastan ja palvelen, siis olen olemassa.
Aikoinaan Mikkoli oli oppinut nauttimaan osaamisestaan. Nyt hän ei enää huuda Katsokaa maijat, Mikkoli keinuu!, vaan uskollisena perheenisänä rakkaudessa hoitaa perhettään ja on naapurustossa ystäväpiirissä ja työelämässä arvostettu avuliaana ja luotettavana lämpimänä lähimmäisenä.