Vaalisaarna Maarian kirkossa:
Päivän evankeliumitekstin olennainen merkitys pelkistyy ajatukseen: Jumalalle on sanottava, kyllä. Tarkastelkaamme silti tätä hiukan erikoista Raamatun kohtaa ja palatkaamme lopussa siihen, mitä tarkoittaa sanoa Jumalalle, kyllä.
Sanojen ja tekojen merkitys
Onko tuttua perheestä, työpaikalta, jostain muualta? Joku sanoo, että kyllä minä menen ja hoidan! Mutta saammekin huomata, ettei näin tapahtunutkaan. Mitä jos veisit autosi huoltoon ja saisit laskun mutta huoltotyö olisi jäänyt tekemättä? Entäpä remontti, joka kotonasi tehdään, jos se jääkin puolitiehen ja saat täyden laskun? Nykyisessä kaiken sallivassa ja kaikkea myötäilevässä kulttuurissa tyhjän lupailijoihin törmää monessa paikassa. Kun luemme Raamatun tekstiä, herää kysymys, kenen sanaan voi luottaa, kuka on sanansa mittainen.
Suomessa on monia sananlaskuja, jotka kuvaavat luottamusta: ”Sanasta miestä, sarvesta härkää”, kuuluu yksi niistä. Se, mitä sanoo, ei pelkästään riitä, vaan on lunastettava lupauksensa. Suomalaisessa kulttuurissa on totuttu mittaamaan asioita tekojen mukaan. Teot puhuvat puolestaan, ajatellaan. Ei myöskään uskota mainoksiin eikä korulauseisiin. Täytyy itse saada kokea ja tuntea. Se, minkä on itse huomannut hyväksi, siihen voi luottaa.
Mutta eikö sanoilla ole merkitystä. Eikö sanoja enää tarvita, ainoastaan tekojako? Näinkään ei asia ole! Sanat oikein lausuttuina ovat mielestäni tärkeitä. Yhteinen kieli luo yhteisen kulttuurin. Kieli on kotimme, paikka jossa liikumme, väline, jolla ilmaisemme itseämme, tulemme kuulluiksi ja nähdyiksi. Kirjailija Markku Envall kirjoitti” Kulttuuri kestää melkein mitä tahansa, mutta sairasta kieltä, sanojen syöpää, se ei kauan kestä”.
Monet käsitteet ovat tyhjiä. Tyhjiä lupauksia kuulee niin politiikassa, talouselämässä kuin monella muullakin yhteiskuntaan liittyvällä vaikutusalueella. Mutta eikö jokainen meistä pohjimmiltaan haluaisi luottaa toiseen ihmiseen. Elämässä silti moni on kokenut karvaitakin pettymyksiä. Ei toisen sana ollutkaan totta, ei hän tarkoittanutkaan sitä, mitä sanoi. Pettymykset saavat helposti meidät vetäytymään kuoreemme.
Ensimmäinen poika kuuli kutsun ja lopulta totteli
Mitä Jeesuksen vertauksen takana oikeastaan oli? Ketä edusti ensimmäinen poika, joka sanoi, ettei mene ja kuitenkin meni ja teki? Kuka oli toinen, jälkimmäinen poika, joka sanoi menevänsä ja tekevänsä, eikä kuitenkaan mennyt ja tehnyt? Jälkimmäinen poika totteli isäänsä huulillaan mutta ei teoillaan. Hän oli näennäisesti kiltti poika, joka mielisteli mutta todellinen kuuliaisuus oli jäänyt hänelle vieraaksi. Hän lateli tyhjiä ja pitämättömiä lupauksia. Ensimmäinen änkyrä poika teki päinvastoin. Hän kuuli kutsun ja teki sen mukaan, vaikka puhui mitä puhui. Hänen tekonsa puhuivat puolestaan.
Jälkimmäisellä pojalla tarkoitettiin Israelia, erityisesti kansan hengellisiä johtajia, Fariseuksia ja kirjanoppineita, joka ottivat lain vastaan ja sulkivat julkisyntiset yhteisönsä ulkopuolelle. Sitten tuli Jeesus, joka kutsui syntisiä parannuksen tekoon. Ylipapit ja vanhimmat tottelivat siitä huolimatta Jumalan lakia vain huulillaan, mutta eivät tehneet Hänen tahtoaan. Eivät he olleet kuunnelleet Johannes Kastajaakaan, joka tuli valmistamaan Jeesukselle tietä ja kehotti ihmisiä parannukseen. Ensin he olivat hylänneet profeetat. Nyt he olivat torjumassa Jumalan lopullisen sanansaattajan, Jeesuksen!
Ensimmäistä poikaa edustivat Publikaanit ja portot, Jeesuksen ajan tullimiehet ja huonomaineiset naiset, jotka olivat avoimesti hylänneet lain. He sen sijaan katuivat. He uskoivat Jeesuksen sanaan ja noudattivat sitä. Monia julkisyntisiä tuli kääntymykseen ja uskoon, samoin pakanoita eli maalla asuvia muiden kansojen edustajia. Moni lakia rikkonut publikaani eli tullimies teki parannuksen. Kuuluisin heistä lienee Sakkeus, tullimiesten esimies, joka tunnusti rikkomuksensa ja maksoi monin verroin takaisin niille, joilta oli vääryydellä veroja ja maksuja ottanut.
Nöyrtyminen Jumalan edessä
Jeesuksen lähimmissä oppilaissakin oli hyvin rikkinäisiä ja elämässään epäonnistuneita ihmisiä, jotka saivat eheytyä ja lähteä seuraamaan Häntä. Pietarin, yhden Jeesuksen läheisimmistä opetuslapsista ensimmäiset sanat olivat: ”Mene pois minun edestäni, sillä minä olen syntinen ihminen”. Jeesukselle kuitenkin riitti, että ihminen oli rehellinen Jumalan edessä ja niin Pietari kuin monet muutkin saivat Jumalan armon ja anteeksiantamuksen, voiman seurata Jeesusta ja julistaa ilosanomaa Hänestä, ristillä puolestamme kärsineestä ja ylösnousseesta Jeesuksesta, Kristuksesta.
Meidän ei pidä kuitenkaan ajatella, että väärin eletty elämä olisi jotenkin puolusteltavaa. Kaikki vääryydet ovat vääryyttä niin Jumalan kuin ihmistenkin edessä. Me kaikki joudumme kuitenkin kamppailemaan oikean ja väärän edessä omassa elämässämme. Puhutaan Jaakobin painista.
Mikä on sinun ”Jaakobin painisi”
Jaakob lienee kuuluisimpia Vanhan Testamentin henkilöitä. Hänen kerrotaan painineen itsensä Jumalan kanssa ja saaneen uuden nimen Israel, joka tarkoittaa ”hän taistelee Jumalan kanssa”. Jaakobin elämä oli petosta jo nuoresta alkaen. Hän huijasi esikoisen oikeuden tulla siunatuksi veljeltään Eesaulta. Jaakobin elämä oli sarja epärehellisyyksiä kunnes hän joutui kovan ahdinkoon Eesaun lähestyessä häntä neljänsadan miehen voimin uhaten hänen henkeään. Jaakob kävi painin Jumalan kanssa ja sanoi: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua”. Uusi nimi Israel osoitti, että Jumala teki liiton Jaakobin kanssa ja hänestä tuli uusi ihminen. Epärehellisyyden sijasta hän pyrki rehellisyyteen. Jumala teki Jaakobista Israelin kahdentoista heimon kantaisän ja hänen mukaansa nimitettiin sen kahtatoista sukukuntaa. Hän sai paljon siunausta elämäänsä kohdattuaan elävän Jumalan.
Jaakob paini Jumalan kanssa ja sai rauhan. Mikä on sinun Jaakobin painisi? Oletko joskus kamppaillut Jumalan edessä vaikean asian kanssa pitkään etsien oikeaa ja rehellistä vastausta. Silloin tiedät miten kovaa kamppailu voi joskus olla. Haluaisitko olla tunnollinen Jumalan palvelija, rehellinen ihmisten ja Jumalan edessä mutta jokin estää sinua. Elämässä on kenties ollut niin paljon vääriä asioita, kyseenalaisia kompromisseja, itsensä ja muiden pettämistä. On vaikea katsoa totuutta, elettyä elämää silmiin. Itsensä kohtaaminen ei ole koskaan helppoa mutta se kannattaa. Koskaan ei ole liian myöhäistä sillä Jumalan armo on olemassa. Sinun tulee vain tarttua siihen. Jumala ei katso asemaasi, ei syntyperääsi, ei koulutustasi. Hän ei katso menneisyyttäsi, vain nykyisellä ja tulevalla elämällä on merkitystä pelastuksen kannalta!
Turun juuret kasvavat Koroisissa
Menneellä eli perinteillä on toki merkitystä. Kristinuskon ensimmäiset vaikutukset Suomessa näkyivät ja tuntuivat juuri Maarian seurakunnan alueella. Turun juuret kasvavat Koroisissa, kuten myöskin kirkkonäytelmä Tallgrenista, yhdestä aikaisemmasta seurakunnan paimenesta kertoo. Kristinuskon tulo loi pohjaa kasvavalle sivistykselle, jonka hedelmiä saamme nyt nauttia kun Turku, Euroopan kulttuuripääkaupunkina esittelee historiaansa. Jokaisen sukupolven on silti itse löydettävä uskonsa Jumalaan. Kirkolla on aina ollut murrosvaiheita, eikä vähiten nyt. Juuri nyt on linjanvedon aika.
Tutki itseäsi ja tee parannus
Parannusta tarvitsevat niin kirkon johtomiehet kuin ketkä tahansa tavalliset kadun miehet ja – naiset. Jumalan edessä ei ylpeillä saavutuksilla ja ansioilla. Häntä voi lähestyä vain nöyränä ja anteeksipyytävänä. Mikä hienointa, totuuden kohtaaminen vapauttaa sinut ihmismielipiteiden orjuudesta, turhista peloista palvelemaan vapaasti Jumalaa ja kanssaihmisiä. Tämän päivän maailmassa on paljon kyseenalaisia arvoja jopa arvotyhjiö. Oikea ja väärä hämärtyvät. Perusarvoja pilkataan ja kanssaihmistä ei kunnioiteta. Velvollisuuksien noudattaminen koetaan kahleena ja eletään omien lakien mukaan. Ilmiöt näkyvät talouselämässä, politiikassa ja myös tavallisessa arkielämässä. Puhutaan rumia, kaahataan ja ohitellaan maantiellä holtittomasti, roskataan ja töhritään paikkoja. Eräänlainen piittaamattomuus puhkeaa jopa rajuina mellakoina kuten äskettäin Britanniassa. Ratkaisua omaan pahaan oloon haetaan mutta väärällä tavalla.
Tyypillistä meille ihmisille on, ettemme näe omia vikojamme. Syytä haetaan toisesta, vaikka syy olisi itsessä. On helppo syytellä muita ja salata omat virheensä. Jumalan edessä jokainen meistä joutuu kohtaamaan itsensä ja oman syyllisyytensä. Totuuden kohtaaminen itsestään ei ole helppoa. Tänä päivänä harrastetaan paljon osatotuuksia eli kerrotaan vain se osa totuudesta, joka on itselle sopiva. Puolitotuus ei myöskään kerro asian kokonaisuutta. Maksettu totuus on totuuden irvikuva ja sen tilaaja pyrkii kyseenalaisia suosituksia hankkien ostamaan itselleen komean julkisivun. Koko totuus on aito mutta myös vaarallinen, sillä se paljastaa kaiken mutta myös vapauttaa. Koko totuuden hinta on nöyrtyminen Jumalan ja eletyn elämänsä edessä. Kun kaikki on kerrottu, ei ole salaisuuksia, joita varjella ja jotka rasittavat. Johanneksen evankeliumi kuvaa koko totuutta näin: ”Te tulette tuntemaan totuuden ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”. Kun ihminen tulee valoon eli Jumalan eteen ja tunnustaa rikkomuksensa, hän saa kokea Jumalan armahtavan ja parantavan rakkauden.
Jumalalle on sanottava, kyllä, ja sitouduttava noudattamaan hänen kutsuansa
Nuorena etsin tarkoitusta olemassaololleni monesta suunnasta. Olin vetänyt seurakunnan poikakerhoa ja todennut, ettei kaikki ole kunnossa silloisessa elämässäni. Koin silti, ettei minusta olisi uskovaiseksi, etten täytä uskovaisen nuoren normeja. Jumala ei kuitenkaan katso, ketä ja miten ja milloin hän kutsuu. Hän kutsui minuakin ja minä sanoin Jumalalle, kyllä, noin kuudentoista ikäisenä. Koin, että Jumala pitää huolen omastaan ja palauttaa takaisin, jos poikkean omille teilleni. Sitoutuminen ja parannuksen teko kannatti. Ymmärsin, etten minä itse vaan Jumala minun kauttani alkoi toimia ja parantaa elämääni ja antoi tarkoituksen olemassaololleni.
Mene ja tee parannus, kehottaa Raamattu. Jos sanomme Jumalalle, kyllä, kyllä mutta sitten joskus, emme sitoudu, olemme jälkimmäisen pojan kaltaisia. Mutta jos pysähdymme miettimään elämäämme ja nöyrrymme Jumalan edessä, emme kiertele vaan kohtaamme totuuden itsestämme ja kadumme, olemme oikealla tiellä, elämän tiellä. Jeesusta on seurattava ehdoitta, ei sitten joskus vaan nyt! Jumalan viinitarhassa on paljon tehtävää jokaiselle. Jumalan viinitarha on Hänen seurakuntansa, jonka jäseniä me olemme. Elämän tie johtaa valoon ja pelastukseen, iankaikkiseen elämään. Vaikka epäröisit kuten toinen poika, mene ja toteuta Jumalan tahtoa elämässäsi. Kun näin teet, löydät todella rikkaan ja täysipainoisen elämän!