Hyvät ystävät, sisaret ja veljet Kristuksessa.
Tarinan mukaan Kalkutan suurkaupungin köyhien ja hädänalaisten auttajalla Äiti Teresalla oli tapana laskea väkijoukossa olleita ihmisiä mallilla: sinä, sinä, sinä, sinä ja sinä. Hän ei siis laskenut ihmisiä perinteisellä tavalla: yksi, kaksi, kolme, neljä ja viisi. Äiti Teresa tahtoi kohdata jokaisen yksilönä omana itsenään, ei pelkkänä massana.
Tämän pyhäpäivän evankeliumissa Jeesus kohtaa yhden erityisen ihmisen. Jeesus on matkalla Tyroksen seudulta Genesaretinjärven rannalle. Hän on jo evankeliumitekstin mukaan kulkenut Sidonin ja Dekapolin alueen kautta. Evankelista Markus ei tainnut oikein tuntea Palestiinan maantiedettä evankeliumiaan kirjoittaessaan. Jeesuksen matkareitti olisi ollut yhtä looginen kuin joku palaisi Oulusta Kuusamoon Rovaniemen ja Kuopion kautta.
Maantieteestä välittämättä jossain vaiheessa matkaa Jeesuksen luokse tuodaan yksi mies, joka on kuuro eikä kyennyt kunnolla puhumaan. Miehen tuojat pyytävät Jeesusta parantamaan miehen. Miehen ystävien pyyntö on hyvin inhimillinen ja täysin ymmärrettävä. Ja miten Jeesus tähän pyyntöön suhtautuu? Jeesus ottaa pyynnön ja miehen sairauden vakavasti. Jeesus ottaa apua tarvitsevan miehen erilleen väkijoukosta.
Jeesus tahtoo kohdata apua tarvitsevan yksilönä, ei suuren ihmisjoukon osana. Ihminen ei ole pelkkä numero. Jeesus osoittaa, että juuri tämä apua tarvitseva mies on hänelle tärkeä ja rakas. Jeesuksella on aikaa juuri tälle apua tarvitsevalle lähimmäiselle.
Evankeliumin kuuro ja melkein puhekyvytön mies on sairaudestaan huolimatta onnellisessa asemassa. Hänellä on ystäviä, jotka vievät miehen Jeesuksen luokse ja Jeesus tahtoo kohdata juuri tämän apua tarvitsevan lähimmäisen. Voi vain arvailla, kuinka vaikeaa elämä oli Jeesuksen elinaikana 2000 vuotta sitten, jos oli kuuro ja puhuminen onnistui ainoastaan vaivoin. Evankeliumin mies varmasti kärsi tilanteestaan joka päivä. Tällainen mies joutui Jeesuksen aikana helposti yhteisön ulkopuolelle. Häntä pidettiin herkästi saastaisena. Hän todella tarvitsi apua.
Evankeliumitekstissä miehen parantuminen kuvataan varsin yksityiskohtaisesti. Kun Jeesus oli ottanut miehen sivummalle väkijoukosta, hän laittaa sormensa miehen korviin sekä sylkäisee ja koskettaa hänen kieleensä. Sitten Jeesus katsoo taivaalle, huokaisee ja sanoo arameankielisen sanan ”Effata”. Effata merkitsee kehotusta ”Aukene”. Mies sai avun. Korvat aukenivat kuulemaan ja puhe muuttui selkeäksi.
Jeesus kielsi ketään kertomasta tekemästään ihmeestä. Ja mitä enemmän Jeesus kielsi kertomasta tapahtuneesta, sitä laajemmalle tieto asiasta levisi. Taitaa olla samalla tavalla omana aikanammekin. Hyviä uutisia on niin mukava kertoa eteenpäin, että tieto leviää. Salaisuuden pitäminen on vaikeaa, kun on tarpeeksi mukavaa kerrottavaa. Jeesuksen tekemä ihmeparantaminen saa ihmiset hämmennyksen valtaan. Eihän kenenkään olisi pitänyt pystyä saamaan kuuroa kuulemaan ja lähestulkoon mykkää puhumaan selkeästi. Jeesukselta tämä onnistui. Niinpä hämmästyneet ihmiset totesivat yksinkertaisesti mutta samalla ylistävästi: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt”.
Ihmisten toteamus ”Hyvin hän on kaiken tehnyt” viittaa luomiskertomukseen. Luomiskertomuksessa toistetaan monia kertoa, kuinka Jumala saadessa aina yhden päivän luomistyön valmiiksi, näki kaiken olevan hyvää. Ihmisen pahuus ja itsekkyys ovat sitten tuhonneet paljon Jumalan luomasta hyvästä ja kauniista. Tämän tuhonkierteen voi huomata omassa elämässä, yhteiskunnassa, luonnossa ja oikeastaan kaikessa elämässä. Emme kykene elämään oikein. Emme kykene tekemään oikeita valintoja. Tuhoamme elämää ja hyvän elämän edellytyksiä itseltämme, lähimmäisiltämme lähellä ja kaukana ja jopa tulevilta sukupolvilta.
Jeesuksen tekemä parantamisihme osoittaa, että Jeesuksella on valta ja voima uudistaa pahan valtaan joutunut maailma jälleen hyväksi ja sellaiseksi, miksi Luoja on sen alun perin tarkoittanut. Vapahtajamme Jeesus Kristus rakastaa jokaista ihmistä, sinua ja minua. Jeesuksessa meillä on uusi elämä, armo, anteeksianto ja pelastus.
Jeesus tahtoo kohdata jokaisen meistä omana itsenämme, ainutlaatuisena ja arvokkaana yksilönä. Jeesus tahtoo kohdata meidät yksilöinä, ei ainoastaan suuren joukon ja massan osana. Kasteessa jokainen meistä on kutsuttu nimeltä Jeesuksen omaksi. Jo pyhässä kasteessa meidät on liitetty Jeesuksen kärsimykseen, kuolemaan ja ennen kaikkea uuteen elämään. Olemme jo kasteessa saaneet osallisuuden armoon, anteeksiantoon ja pelastukseen.
Saamme kaikissa elämämme tilanteissa lähestyä Jeesusta sinä-minä-asetelmassa. Saamme olla kasvotusten ja juuri sinun ja minun hätä, tuska ja ilo tulee huomatuksi. Ehtoollispöydässä Jeesus antaa leivässä ja viinissä itsenä juuri sinulle. Ja kerran ajan rajan takana tulemme kohdatuksi yksilönä. Saamme jokainen kuulla, että juuri minä olen kutsuttu kotiin. Vaikka olemme yhdessä, Jeesus kohtaa jokaisen henkilökohtaisesti. Jeesus tulee vierelle, kuuntelee ja ottaa hätämme vakavasti. Auttaa eteenpäin. Auttaa luottamaan, että huomenna voi olla paremmin kuin tänään.
Jeesus kohtaa meidät yksilöinä ja omana itsenämme. Jeesus on luvannut auttaa. Kuitenkin me tiedämme, että kaikki sairaudet eivät parane. Kaikki tuska ja kipu eivät poistu. Kauheita asioita tapahtuu elämässä. Hädän keskellä ihmisen kokemus voi olla, että Jumala ei kuule eikä varsinkaan auta. Tuskan keskellä voi kokea, että Jumala on hylännyt minut. Ihmisen kokemusta ei saa vähätellä. Sanat loppuvat kesken. Kuitenkin Jumala on luvannut olla kansamme kaikki päivät maailman loppuun asti. Niin pohjalle ihminen ei voi elämässään pudota, ettei Jumala olisi vastassa. Elämän ristiriidat ovat todellisia, hyvä ja paha, ilo ja suru, valo ja pimeys.
Jeesuksen tapa kohdata kuuro ja melkein puhekyvytön mies on meille esimerkki siitä, miten meidän tulisi yrittää kohdata toinen ihminen, apua tarvitseva lähimmäinen. Jeesus pysähtyy ja kiire loppuu sillä hetkellä. Jeesus kohtaa aidosti, antaa aikaansa, huomioi ja ennen kaikkea välittää toisesta ihmisestä. Evankeliumin mies saa kokemuksen, että hänen hätänsä oli todellinen, hänet otettiin vakavasti ja hän sai kokea suunnatonta rakkautta, huolenpitoa ja välittämistä.
Jeesuksen esimerkin valossa jokainen voi kysyä itseltään, kuka tänään tarvitsisi ja kaipaisi minun apuani ja huomiotani. Kenen taakkaa minä voisin tehdä edes hitusen verran keveämmäksi? Kuka tarvitsee tänään kaveria, keskustelukumppania, lenkkiseuraa tai apua elämästä selviämiseen? Kuka tarvitsee puolustajaa tai puolestapuhujaa?
Meidän velvollisuutemme on toimia paremman huomisen rakentamiseksi. Monet suuret ja pienet Jumalan ihmeet tapahtuvat tässä maailmassa meidän välityksellämme usein pienissä arjen teoissa. Lempeä ja hyväksyvä sana oikeassa hetkessä voi pelastaa toisen elämässä paljon. Pieni teko voi olla toiselle iso apu. Meidän on hyvä muistaa, että meidän kätemme ovat tässä maailmassa Jumalan kädet. Meidän jalkamme ovat Jumalan jalat. Meillä on myös kaksi silmää, kaksi korvaa ja yksi suu.
Jeesus antoi meille esimerkin täydellisestä rakkaudesta. Jeesus oli valmis kuolemaan Golgatan keskimmäisessä ristinpuussa juuri meidän vuoksemme, sinun ja minun pelastuksemme tähden. Jeesus kuoli ristinpuussa, jotta meillä olisi kerran kaikki hyvin. Olisi rauha. Olisi hyvä olla. Jeesus on meille esimerkki. Samaan emme pysty. Kuitenkin saamme muistaa, että pienet ja suuret ihmeet ovat täysin mahdollisia.
Jumala kutsuu meitä sanomalla ”sinä”. Emme ole pelkkiä numeroita tai massaa. Jumala rakastaa juuri sinua.