13. sunnuntai helluntaista, Mr. 4: 33 – 37, Esko Väyrynen

Esko Väyrynen
Pullakirkko

Teeskentely eli epäaitous.
Rakastuneen ihmisen ei tarvitse hokea rakastetulleen: minä rakastan sinua. Rakastuminen näkyy. Ulkopuolinenkin huomaa sen hänen käyttäytymisestään ja ilmeistään. Rakastuneen ei tarvitse näytellä rakastuneisuuttaan. Epäaitous eli teeskentely myös paljastuu.
Kun Jeesus kieltää vannomisen, niin hän kieltää juuri teeskentelyn. Vaikka Jeesus on Jumalan Poika, niin hän tunsi ihmisen luonteen ja ihmisenä elämisen, koska hän oli myös tosi ihminen.
Kun kirjanoppineet opettivat, että Herralle annettu vala on täytettävä, niin siihen jo sisältyi ajatus, että kaikkia valoja ei tarvitse pitää. Näin oli ajauduttu siihen ihmeelliseen tilanteeseen, että toisen ihmisen sanaan ei voitu luottaa. Teeskenneltiin. Tuttu ilmiö. Jeesus kieltää opetuslapsiltaan teeskentelyn. Kristittyjen keskinäisessä seurustelussa vannominen on kiellettyä.
Jeesuksen vannomiskielto ei koske yhteiskuntajärjestyksen edellyttämiä valoja: sotilasvala, tuomarinvala, pappisvala, virkavala. Tämä tarkoittaa sitä, että kristityllä ei ole lupa teeskennellä yhteiskuntaakaan kohtaan. Mutta koska yhteiskunta ei voi rakentua sille olettamukselle, että kaikki sen jäsenet olisivat kristittyjä, niin sen on vaadittava kaikilta sama luotettavuus eli vala.
Kristitylle, jolle pelastus tulee yksin armosta, Jumalan lahjana, velvollisuuden täyttäminen ei ole suorituspisteiden hankkimista johonkin tavoitteeseen, vaan kutsumuksen hoitamista. Lutherin mukaan kutsumustehtävän suorittaminenkin on ristin kantamista. Kristitylle toden puhuminenon on samanlaista itsensä koetukseen alistamista kuin avioliitossa sovun ja rakkauden kilvoittelu. Jumalan säätämänä avioliitto on erottamaton, mutta Jeesus toteaa, että ihmisen pahuuden tähden Mooses salli avioeron.
Kristityn puheen pitää olla luotettavaa ilman valoja ja vannomisia. Mutta koska yhteiskunnassa kaikki eivät ole Jeesuksen opettuslapsia, niin ihmisen pahuuden tähden yhteiskunta tarvitsee myös vannomisen eli valan.
Jos me kristittyinä jaksamme keskinäisessä seurustelussa kilvoitella aitoudessa, vältymme tarpeettomalta vannomiselta.