14. sunnuntai helluntaista, Luuk 10:25-37, Tuomo Lindgren

Tuomo Lindgren
Harjavallan seurakunta

Jeesus kertoi meille tarinan väkivaltaisen ryös­tön kohteeksi joutuneesta miehestä. Tarinoita kuunnellessamme meillä ihmisillä on kyky eläytyä siihen. Eläydymme tarinan kulkuun, jonkun tari­nan henkilön näkökulmasta. Katselemme maail­maa hänen silmillään. Meillä on kyky eläytyä. Se on tämänkin tarinan tarkoitus.

Lähes poikkeuksetta kuullessani tari­nan laupiaasta samarialaisesta olen ajatellut itseni ohikulkijan osaan. Jossakin haavoittunut ihminen makaa kaiken menettäneenä. Minä olen sivistynyt ihminen enkä halua tahrata käsiäni tuon toisen auttamiseen. Suljen sydämeni häneltä. En tee hänen asiastaan omaa asiaani. Se ei kuulu minulle, ajattelen. Auttakoot muut häntä. Minulla ei ole aikaa. Kiirehdin askeliani, katson muualle. Ainoa huoleni sillä hetkellä on vain toivomus, että kukaan ei huomaa. Toivotta­vasti tuo haavoitettu ihminenkään ei huomaa. – Minä olen ohikulkija. Hetken asia vaivaa miel­täni, mutta pian olen sen jo unohtanut ja mikä tärkeintä, olen jo aivan muualla. Ehkä tämä on sinullekin tavalla tai toisella tuttu tilanne.

Mutta tänään haluan että koet tämän tarinan myös toisesta näkökulmasta. Jos ajat­telet olevasikin tuo pahoinpidelty ihminen. Sinä olet se, joka on ryövätty, jolta on riistetty ihmisarvo. Sinun koskemattomuuttasi on lou­kattu, sinua on käytetty hyväksi ja jätetty yksin virumaan. Sinulle on naurettu, sinut on mitätöity ja lopulta hylätty.

Ajattele tänään, että sinä olet se joka makaat kolhittuna yksin, et kykene liikkumaan etkä huutamaan. Ajattele, että ihmiset kulkevat ohitse ja kaiken häväistyksen jälkeen kukaan ei halua edes huomata sinua. He kulkevat ohitse ja ajattelevat, että ehkä sinä olet saanut ansiosi mukaan, ehkä on oikein, että sinulle on käynyt huonosti. Tai he supisevat keskenään ja osoittelevat sinua: tuolla on se huonomaineinen nainen. Tai tuolla on se epäluotettava mies. On kuin otsaasi olisi poltettu Kainin merkki. Sen nähdessään ihmiset kiertävät sinut kaukaa.

Ajattele tänään, että sinä olet se, joka kaipaat apua, että joku tulee sinun luoksesi, murtaa halveksunnan ja yksinäisyyden muurin. Vaikka sinut on poljettu maahan, vaikka kaikki nauravat sinulle ja pitkittävät sinun kärsimys­täsi, joukon keskeltä tulee joku, joka korjaa sinut pois. Hän vie sinut turvaan. Hän kuuntelee sinun kipusi, sinun tarinasi, lohduttaa, halaa ja hoitaa sinua. Hän antaa sinulle uskoa, hän auttaa sinua kestämään tämän kokemuksen yli.

Ehkä meillä on näitä molempiakin kokemuksia jossakin määrin. Varmasti kykenemme eläytymään kumpaankin. Siihen, että meidät on nujerrettu, että me olemme murtu­neet kuin heikko oljenkorsi ja jääneet oman onnemme nojaan. Mutta ehkä meillä on koke­muksia myös siitä, että kaikkien pilkkaajien ja henkisten murhaajien keskeltä löytyy myös se joka meitä puolustaa ja auttaa. Ja saa meidät tuntemaan pelastuksen iloa.

Jeesuksen kertomuksen kuullessa meidän olisi juuri eläydyttävä tuon ryöstetyn miesparan asemaan. Niin ainakin toimi tuo lau­pias samarialainen. Hänen tuli juutalaista miestä sääli. Hän tunsi myötätuntoa. Kaikista ennakko­luuloista huolimatta, mitä juutalaisilla ja sama­rialaisilla on toisistaan, hän kumartui miehen puoleen ja jäi auttamaan.

Ei ole mitään hyötyä eläytyä ohikulki­jan osaan. Se ei saa meissä itsessämme mitään muutosta aikaan. Mutta kun asetumme kärsivän ihmisen asemaan. Silloin mieleemme tulevat muistot ja elämykset siitä, miltä tuntuu olla avun tarpeessa, miltä tuntuu olla suuressa ahdistuksessa, mutta myös miltä tuntuu saada apu ja pelastus.

Jeesus haluaa, tänään muistuttaa meitä meidän ihmisyydestämme. Meillä on ole­massa kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Meillä on kyky eläytyä toisen elämäntilanteeseen. Se juuri tekee meistä ihmisiä.

Me pystymme eläytymään. Siinä on olemme kehittyneet niin hyviksi, että monesti sanomme lukevamme läheistä ystäväämme tai puolisoamme kuin avointa kirjaa. Mutta olemme ymmärtäneet tuon kirjan väärin, jos teemme vain nokkelia huomioita tuon kirjan äärellä. Lähimmäinen on meille todellakin tuo avoin kirja. Mutta se ei viihdekirja pelkkää eläytymistä varten.

Avoin kirja kaipaa lukijaa. Mutta kun luet sieltä hätää ja kärsimystä se on viesti sinulle tehdä jotakin hänen hyväkseen. Sinun ei tarvitse sydän pamppaillen ikään kuin jännityskirjan äärellä odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirja on auki siksi, että luemme siitä itseämme koskevia viestejä. Kirja on auki siksi, että voit osallistua sen kirjoittamiseen. Voit tulla mukaan laupiaan samarialaisen tavoin.Siitä tässä on kysymys. ”Kaikki, minkä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää te samoin myös heille.” ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Kristil­linen rakkaus ei ole vain joidenkin määrättyjen velvollisuuksien suorittamista, että kukin tekee oman osuutensa.

Rakkaus katsoo tavallisia vel­vollisuuksia pidemmälle. Se katsoo lähimmän ih­misen sisimpään. Sieltä löytyy toimintaohje. Asettumalla toisen asemaan, löydän oikean toi­mintatavan.Jeesus kertoi vertauksen laupiaasta samarialaisesta. Siinä Jeesus tahtoo opastaa meidät sellaiseen Jumalan tuntemiseen, joka vaikuttaa arkiseen elämäämme. Se ei ole vain uskoa opinkappaleisiin ja katekismuksen lukuihin.

Löydän kyllä oikean toimintatavan, mutta saako se minua toimimaan? Usein taitaa olla niin, että tiedän kyllä ja tunnen nahoissani, että minun olisi jäätävä vierelle sitomaan ja hoitamaan haavoja. Tiedän mitä lähimmäisyys minulta vaatii, mutta kuitenkaan minusta ei ole laupiaaksi samarialaiseksi. Lähimmäisenä oleminen on tehtävä, jossa en saavuta suurta menes­tystä. Tehtävä ylittää voimani ja halukkuuteni. Herää kysymys, miten minun käy, kun jatkuvasti lankean tältä elämään johtavalta tieltä. Kuljen niiden ohi ja yli, joiden tiedän odottavan laupi­asta samarialaista.

On yksi, joka ei koskaan kulje ohi. Kristus itse on tuo oikea laupias samarialainen, joka jaksaa pysähtyä jokaisen haavoitetun kohdalle. Hän on meidän hyvä lähimmäisemme. Hän ottaa meidät hoitaakseen ja parantaa haavamme. Hän parantaa läsnäolollaan, sanallaan ja sakramenteillaan, armolla ja anteeksiantamuksella.

Mutta sitten hän sanoo meille: Mene ja tee sinä samoin. Tässä on koko kristillinen elämänohje. Niin kuin Kristus on sinun lähimmäisesi, ole sinä lähimmäinen toisille. Hoida muita ja kun et enää jaksa, tule itse hoidettavaksi. Tie Kristus-parantajan luokse on avoin.