2.9.2012 14. shel Mark. 12:41-44
Aika ajoin koetetaan vanhoille Raamatun kertomuksille löytää
uusia, tuoreita tulkintoja.
Päivän evankeliumista tuollaisen yrityksen teki pari vuotta sitten
entinen Jaalan kirkkoherra Sakari Häkkinen.
Tuo uusi tulkinta ei jäänyt vaille vastakaikua, vaan siihen tarttui
itse Kuopion piispa Wille Riekkinen.
Radiojumalanpalveluksessa Kuopion hiippakunnan 70-vuotisjuhlasta
Riekkinen esitti tuon Häkkisen uustulkinnan.
Joten tuolla uudella selityksellä on peräti piispallinen auktoriteetti.
Kuinka tuo uusi tulkinta sitten kuuluu?
Jeesus istui siis vastapäätä Jerusalemin temppelin uhriarkkua.
Siihen temppeliin tulijat panivat uhrinsa temppelin hyväksi.
Rahoja ei siis käytetty hyväntekeväisyyteen tai köyhien auttamiseen
vaan rahat menivät temppelin kunnostamiseen ja koristamiseen.
Jeesus näki mitä ihmiset panivat arkkuun.
Rikkaat panivat paljon rahaa. He panivat liiastaan.
Mutta köyhä leski pani vain pari lanttia. Mutta se oli kaikki,
mitä hän olisi elääkseen tarvinnut.
Häkkinen ja Riekkinen selittävät, että tämä ei ole mikään
kolehtipuheen esikuva.
Jeesus EI siis heidän mielestään kehottanut ihmisiä toimimaan
niin kuin köyhä leski teki. Ei suinkaan!
He sanovat: Jeesus ei nähnyt köyhän lesken toiminnassa mitään
esimerkillistä. Leskivaimo ei ollut malli epäitsekkäästä uhrautuvaisuudesta.
Päinvastoin. Tämä nainen oli riistouskonnollisuuden uhri.
Hän joutui antamaan viimeisetkin kolikkonsa uhrikultille,
joka oli piittaamaton köyhistä uhreistaan.
Lesken ropo oli tyhjätaskuksi jätetyn naisparan viimeinen yritys
ostaa itselleen edes Jumalan suopeutta,
kun kukaan muu ei näyttänyt hänestä välittävän
Kertomus on näiden uusien tulkintojen mukaan liikuttava esimerkki
harhaanjohdetusta ja hyväksikäytetystä hurskaudesta.
He arvelevat, että Jeesus keräsi opetuslapsiltaan kolehdin
tuon naispolon hyväksi.
Jaa-a.
Kyllähän tuollaisella selityksellä kumotaan kaikki se,
mitä me aikaisemmin olemme kuulleet tästä kertomuksesta.
Mutta onko tuo tulkinta totta?
Se on olennainen kysymys.
Häkkinen kirjoittaa lesken rovosta kirjassa, jonka nimi on
Köyhien Raamattu.
Tuon kirjan tarkoitus on löytää Raamatusta kohtia, joissa
erityisesti ajetaan köyhien asiaa. Joissa vaaditaan oikeuden-
mukaisuutta ja vastustetaan sortoa.
Kertomus lesken rovosta halutaan vääntää tuohon muottiin.
Palvelemaan tuota ajatusta Raamatusta köyhien kirjana.
Huono-osaisten asian ajajana.
Ikään kuin Raamatun yksi lähtökohta olisi yhteiskunnan
olojen kohentaminen.
Siksi tuo kertomus lesken rovosta revitään tavallaan pirstaleiksi.
Pilkotaan se pieniin osiin ja järjestetään sitten nuo osat
uuteen järjestykseen. Palvelemaan kirjoittajan tai saarnaajan tarkoitusta.
Tätä kutsutaan dekonstruktioksi.
Se tarkoittaa purkamista ja uudelleen kokoamista.
Juuri näin nämä uudet tulkinnat rakennetaan.
***
Häkkisen perusajatus on se, että köyhien auttaminen on hyvä asia,
mutta temppelin kunnostaminen oli huono asia.
Jeesus ei voinut hänen mielestään kannattaa huonoa asiaa,
joten se, mitä Jeesus sanoi, täytyy selittää tuon hyvän asian valossa.
Vaikka näyttää siltä, että Jeesus kannatti rahan antamista temppelin
hyväksi, hän ei VOINUT niin ajatella.
Hänen ON TÄYTYNYT ajatella toisin, vaikka evankeliumi puhuu
meille toista.
Tällaista samanlaista perustelua on käytetty vaikkapa tässä homoasiassa.
Jeesuksen on täytynyt suhtautua myönteisesti homoseksuaalisuuteen.
Koska se on nykyajan ihmisen mielestä hyvä asia.
Vaikka koko Raamatusta ei löydy yhtäkään myönteistä lausumaan
homoseksuaalisuudesta, Jeesuksen ON TÄYTYNYT hyväksyä
homoseksuaalisuus. Muutenhan Hän olisi tiukkapipoinen,
ahdasmielinen henkilö, niin kuin useimmat nykyajan uskovat.
– Jotenkin näin menee tuo liberaalien raamatunselittäjien ajatus.
Näin ei siis Jeesus voinut suinkaan olla tyytyväinen lesken toimintaan.
Lesken olisi pitänyt käyttää rahat omaksi hyväkseen.
Ei temppelin hyväksi.
Hänen olisi pitänyt taistella uskonnollista hyväksikäyttöä vastaan.
Puolustaa itseään ja ajatella omaa elatustaan.
Lesken olisi siis pitänyt toimia itsekkäämmin, ajatellen omaa
parastaan eikä temppelin parasta.
– Näinhän Häkkinen ja Riekkinen antavat ymmärtää.
Mutta eikö juuri tässä ole nykyihmisen perussynti: itsekkyys,
oman hyvinvoinnin miettiminen, oman navan ympärillä pyöriminen.
Jokainen miettii vain sitä, kuinka MINÄ pärjään.
Mitä MINÄ tästä saan.
Miten MINÄ kohennan omaa elämääni.
Ja niin meidänkin maassamme on yli 5 miljoonaa ihmistä,
joista lähes jokainen miettii sitä, kuinka minä saisin enemmän
irti yhteisestä kakusta. Ja kuinka välttyisin siltä, että minun
pitäisi antaa jotain omastani; ajastani, voimistani ja varoistani.
Siksi me elämme tässä kilpailuyhteiskunnassa.
Monta kertaa täällä toimivat vain viidakon lait.
Kuka kehtaa kahmia itselleen eniten.
Ja sijoittaa kahmimansa omaisuuden mahdollisimman varmasti ja
tehokkaasti, ettei kukaan pääse siihen kajoamaan.
Raamatun Jeesus ei ollut oman edun ajamisen opettaja.
***
Tuolla kertomuksella lesken rovosta on myös paljon sanottavaa
Jumala-suhteesta.
Häkkisen ja Riekkisen tulkinnassahan suhde Jumalaan jää
aivan taka-alalle. On vain uskonnollista riistoa, jota ihmisten
pitäisi vastustaa. Ja naisen pitäisi olla terveen itsekäs ja
laskelmoiva. Siis käyttää järkeään.
He jopa kehtaavat väittää, että köyhä leski koetti uhrillaan ostaa
edes Jumalan suosiota, kun muut eivät hänestä välittäneet.
Perinteinen tulkinta tuosta kertomuksesta sen sijaan osoittaa
meille jotain hyvin tärkeää suhteesta Jumalaan.
Köyhä leski antoi Jeesuksen mukaan pois koko elämänsä.
Markus käyttää kreikan kielen sanaa bios,
joka voi tarkoittaa elämää tai elämänvaellusta tai
elatusta tai elämän tarpeita tai omaisuutta.
– Siis monia asioita.
Nainen antoi pois kaiken, koko elämänsä.
Tai niin kuin uusi käännös sanoo: …kaiken mitä elääkseen tarvitsi.
Ihan tarkkaa käännöstä on vaikea antaa.
Nainen oli siis kuitenkin valmis luopumaan siitä, että hän itse
hallitsi omaa elämäänsä ja omaa tulevaisuuttaan.
Hän ei laskelmoinut ja miettinyt, kuinka nyt turvaisin huomisen päivän.
Eläkesäästämisestä puhumattakaan.
Hän tahtoi antaa Jumalalle, Jumalan asuinpaikalle, temppelille.
Niin hän ajatteli.
Tai jos hän osasi ajatella syvemmin, hän ajatteli, ettei hän itse asiassa
ANNA vaan hän vain PALAUTTAA.
Jumalahan on hänelle kaiken antanut.
Kaiken, mitä hän elääkseen tarvitsi.
Ei ollut mitään, mitä hän EI olisi Jumalalta saanut.
Kaikki oli Jumalan lahjaa ja lainaa.
– Hän vain antoi Jumalalle takaisin, mikä Jumalalle kuuluu.
Samalla tuolla naisella on täytynyt olla syvä luottamus Jumalan
huolenpitoon. Hän ei kantanut huolta huomisesta vaan luotti siihen,
että tänään auttaa Herra. Ja kun huomenna herään, niin silloinkin
pätee tuo sama: Tänään auttaa Herra.
Nainen jätti siis koko elämänsä ja koko tulevaisuutensa Jumalan
käsiin.
Jos Jumala ei häntä auttaisi, turhaa olisi hänen oma touhutuksensa
ja turha huolehtimisensa.
Sillä kaikkihan tulee Jumalalta.
Kukaan ei edes herää aamulla, ellei Jumala anna hänelle taas
uutta armon päivää.
Nainen sai elää tällaisen levollisen luottamuksen varassa.
Hänellä oli SUURI ja HYVÄ Jumala.
***
Häkkisen ja Riekkisen tulkinta johtaa meidät myös toisen suuren
kysymyksen äärelle: Mikä loppujen lopuksi palvelee ihmisen ja
ihmiskunnan hyvää kaikkein parhaiten?
Nuo veijarit tuntuvat ajattelevan, että kehitysyhteistyö, rahallinen
ja aineellinen auttaminen ovat paras apu ihmiselle.
Niin muutetaan maailmaa.
Kokemuskin osoittaa kuitenkin toista.
Kun ensin etsitään Jumalan valtakuntaa ja Jumalan tahtoa, sen
myötä myös kaikki muu annetaan.
Ne maailman maat, joissa evankeliumi on saanut puhtaana kaikkein
eniten ja syvimmin vaikuttaa, ovat myös maita, joissa on
hyvinvointia, turvallisuutta, vakautta, ihmisoikeuksia jne.
– Suomihan valittiin viime viikolla maailman vakaimmaksi valtioksi,
monella mittarilla mitaten.
– Se ei mitenkään olisi mahdollista ilman sitä juurevaa Jumalan sanan
kylvötyötä, jota täällä on tehty.
Ei siksi ole ollenkaan turhaa panostaa temppeliin.
Köyhä nainen ajatteli, että hänen roponsa ovat parhaassa käytössä,
kun ne palvelevat Jumalan huoneen asiaa.
Näin Jumalan valtakunta saisi tulla ja kerran koittaisivat Messiaan
päivät.
Valitettavasti hän ei varmaankaan tunnistanut sitä Messiasta,
joka jo istui siinä uhriarkun vierellä.
Parasta hyväntekeväisyyttä on se, kun panostetaan seurakuntaan,
kirkkoon, Jumalan huoneeseen.
Silloin ihmiset voivat saada kuntoon sen elämän kalleimman asian,
ja sen myötä myös muuta asiat elämässä löytävät oikean paikkansa.
Näin on myös kehitysmaissa.
Sinnekin on tärkeä saada seurakuntia ja kirkkorakennuksiakin.
Näin Kristus saa asua noiden kansojen keskuudessa ja
vaikuttaa siellä ihmisten elämään Sanansa ja Henkensä kautta.
Tuetaan siksi rohkeasti Jumalan valtakunnan työtä sekä
kotimaassa että ulkomailla.
Tässä työssä ovat meidän varamme kaikkein parhaimmassa käytössä.
Sillä ne ovat Jumalan asialla.
**
Onneksi meidän ei tarvitse juosta kaikkien uusien raamatunselitysten
perässä tai menettää niiden vuoksi yöuniamme.
Jumalan sana itse puhuu, kehottaa ja varoittaa meitä.
Ja ohjaa meitä selkeää tietä kohti Isän kotia.