14. sunnuntai helluntaista, Matt.5:43-48, Matti Perälä

”Teille on opetettu.” Niin. Teille on opetettu mutta minä sanon teille. Miten monin tavoin tämä asetelma toistuukaan nykypäivänä. Olemme kuulleet monenlaista. Meille on opetettu. Ja sitten sanotaan toisin: minä sanon teille.
Nämä sanojat eivät ole Jeesuksia. Tässä evankeliumissa puhuu kuitenkin itse Mestari. Hänen viestinsä on selvä. Mitään erityistä ei ole siinä, jos rakastaa ystäviään ja sillä tavalla siis lähimmäisiksi kokemiaan ihmisiä. Evankeliumi astuu kuvaan, kun rakastaa vihamiehiä.
No. Helppohan tämä on sanoa. Ja aika helppo on löytää harjoituskohteita. Ei tarvitse etsiä edes vihamiehiä. Riittää, kun alkaa heistä, jotka ärsyttävät. Ei ole helppo ajatella hyvää ihmisestä, josta ei mitenkään voi pitää. Harjoitus kuitenkin voi tehdä hyvää. Viha ja katkeruus vahingoittavat itseämme kaikkein eniten.
Jotkut harjoittelevat myös oman kehonsa kanssa. Sanotaan, että kun jostain kolottaa niin siihen oman kehon kohtaan täytyy alkaa lähettää rakkautta. Sekin on kyllä helpommin sanottu kuin tehty.
Vanhan testamentin kertomuksessa Daavid sanoi Saulille: ”Miksi kuuntelet ihmisten puheita.” (1.Sam 24:10). Daavid todisti teollaan, ettei hän vihannut Saulia, vaikka ihmisten puheet niin väittivätkin. Toisten ihmisten puheet voivat johtaa harhaan muitakin kuin kuninkaita. Joskus on hyvä muistaa tuokin Daavidin kysymys omalla kohdallamme: ”Miksi kuuntelet ihmisten puheita.”
Evankeliumin äsken luettu kohta alkoi ajatuksia kiehtovalla toteamuksella: ”Teille on opetettu.” Evankeliumikohdan loppu kuulostaa vähintäänkin vaativalta: ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” ”Täydellinen” johtaa helposti ajattelemaan virheettömyyttä. Tässä kohdassa on kuitenkin täydellistä juuri lähimmäisen rakkauden harjoittaminen. Älkää rakastako vain niitä, jotka rakastavat teitä. Siitä ei saa palkkaa! Merkillinen on tuokin ajatus, siis se, että vihamiesten rakastamisesta saisi palkan.
Ainakin se palkka on selvä, etteivät katkeruus ja vääryyksien muisteleminen lopulta vie mihinkään hyvään. Jeesus sanoo myös, että rakastaahan teitäkin sentään joku – joku jota me juuri siksi rakastaisimme että hän rakastaa meitä. Siinäkin saatamme nähdä ongelmia. Onhan paljon hyvin yksinäisiä ihmisiä. Tästä nyt paljon jo puhutaankin. On hyvä toimia niin, että piirtää näkyviin käytännön lähimmäisyyttä.
Palaan vielä täydellisyyteen. Miten paljon lataammekaan sanoihin omia mielikuviamme. Tässä täydellisyys on lähimmäisyyden harjoittamista.
Vanha testamentti on tälläkin kohdin Uuteen testamenttiin verrattuna aika lailla erilainen. Monikin ehkä muistaa täydellisyyden ihanteeseen liittyvänä ohjeen ”Pitäkää itsenne puhtaina ja pyhinä.” Tämä kuitenkin jatkuu Raamatussa ohjeen käytännöllisenä sovelluksena: ”Älkää siis saattako itseänne epäpuhtaiksi koskemalla mihinkään maassa liikkuvaan pikkueläimeen.” (3.Ms 11:44). Tuon ajan kuva maailmasta ja puhtauksista ja epäpuhtauksista oli aika lailla erilainen kuin nykyinen aikamme ja käsityksemme!
Samaan tapaan myös vihamiehiä koskevilla ohjeilla on tausta, jota meidän on vaikea ymmärtää. Päivän evankeliumi viittaa 3 Ms lukuun 19, jossa on Pyhyyttä ja oikeutta koskevia säädöksiä. Siinä on määräys, että väärin lihaa uhraava on ”poistettava kansansa keskuudesta”. Hänestä tulee siis ulkopuolinen ja samalla suojaton, vihollinen.
Yksi asia Raamatun äärellä on kuitenkin kiistattoman selvä. Ytimessä on Jumalan rakkaus ja siitä voimansa saava rakkaus toisia ihmisiä kohtaan. Nykyisin olemme kummallisessa kohdassa; uskomme suhteen olemme kuulleet sanotuksi monenlaista, sellaista, minkä ydin ei ollenkaan ole lähimmäisen rakkaus.
Ajan henki on tunkeutunut syvälle ihmisten mieliin ja myös kirkon sisään. Eniten ehkä suren sitä, että Raamatun arvovalta kärsii. Raamattu on aivan ihmeellinen, hieno ja vaikuttava Jumalan Sanan puheenvuoro kirjaksi muokattuna. Raamattu on kertomus Jumalan teoista erilaisina aikakausina ja erilaisissa kulttuureissa. Jo muutamatkin esimerkit osoittavat, että sitä voi lukea haltioituneena ja hartaana mutta samalla tietoisena, etteivät esimerkiksi pyhyys ja puhtaus ja täydellisyys ole samaa kuin minkä Raamatun ytimen valossa nyt voimme ottaa vastaan. Ydin on Jumalan rakkaus.
Aikamme yleinen ilmapiiri pyrkii kieltämään juuri Raamatun historiallisuuden, siis sen, että Jumala toimii tietyissä käytännöllisisä elämänvaiheissa ja paikoissa ja monien erilaisten näkemysten maailmoissa. Monet uskon vastustajat pyrkivät tuomaan esille näkemystä, jossa Jumalaa ja Jeesusta ja uskon sisältöä verrataan ja samaistetaan satuihin ja kuvitelmiin. Raamattu tuo esille uskon, joka on rosoinen, usein epäjohdonmukainenkin mutta aina elämään kuuluva. Ja juuri rosoisuudessaan ja epäjohdonmukaisuudessaan ja historiallisuudessaan Raamattu on luotettava Jumalan sana.
Kristillisen sanoman vastustajat puhuvat mielellään saduista. Puolustajat nostavat esiin periaatteita. Kumpikaan ei sytytä. Rosoinen, epäjohdonmukainen ja historian tapahtumiin ankkuroituva sen sijaan kiehtoo.