”Ota pois oma voima ja kunto. Anna selkeä itseni tunto.” Sv. 147 Tuo Siionin virsiä veisaavalle kilvoittelijalle rakas pyyntö on vieras nykyajan menestysuskoville. Heitä innostetaan kehoituksella: ”Pane elämäsi peliin ja liity iloisten kuntoilijoiden joukkoon.” Missio Keski-Uusimaa
Tämän päivän evankeliumissa fariseus on esimerkki iloisesta kuntoilijasta. Hän kiittää onnellisena Jumalaa siitä, että hänellä ei ole syntejä tai laiminlyöntejä tunnustettavina. Hänen ilonsa on tietoisuus siitä, miten hän joka suhteessa on parempi kuin kanssarukoilijansa, syntinen publikaani.
Hyvä kirkkovieras! Eihän tuo publikaani ole vain pujahtanut meidän selkämme taakse rukoilemaan.
Elämän vaatima kova kilpajuoksu houkuttaa meitä vertaamaan itseämme lähimmäisiin. Pieni lapsi kilpailee hoitopaikasta, nuori keskiasteen koulutuspaikasta. Erityisen kova kilpailu on korkeakoulupaikasta. Siinä rinnalla on kilpailu asunnosta ja työpaikasta. Jottei kilpajuoksu päättyisi, se muuttuu kilpailuksi ohitusleikkauspaikasta ja pitkäaikaissairaansijasta. Koko sydämestämme, henkemme edestä, toivomme siinä kilpajuoksussa olevamme lähimmäistämme parempia.
Valitettavasti tässä kilpajuoksussa moni huomaa pudonneensa pois kyydistä. Omaa farisealaisuuttamme tiedostamatta kutsumme heitä halventavasti vieraantuneiksi. Iloisina kiitämme Jumalaa siitä, ettemme ole niinkuin muut ihmiset.
Koko kansakunta pääsi fariseuksen osaan Oulun kaupungin nuorison järjestämässä kristalliyössä pari viikkoa sitten. Tämän viikon Suomen Kuvalehden mukaan: ”Kaupungin satatuhatta asiantuntijaa selittävät kilvan, miksi nuoret riehaantuivat särkemään ikkunoita ja mitä pitäisi tehdä kurittomille penikoille, juopoille vanhemmille, härnääville tuskanpunaisille poliiseille, ahneille kauppiaille, piilokonttoreille, mädälle yhteiskunnalle ja muille syntipukeille.” SK 34/90. Tahtomattani huomaan sydämessäni huokaavan: Jumalani, minä kiitän sinua, etten ole joutunut Ouluun.
Mutta tämän päivän evankeliumissa Jeesus nostaa esikuvaksi publikaanin, jolla Siionin virren sanoin ilmaistuna on selkeä itsensä tunto. Hänellä on niin vahva itsetunto, että hän rohkenee tunnustaa omien voimien ja oman kunnon loppumisen. Hän on pudonnut pois iloisten onnistujien joukosta. Hän jaksaa vain parahtaa: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.
Tällä vertauksella Jeesus tahtoo sanoa meille tämän päivän fariseuksille: me itse olemme henkilökohtaisesti vastuussa teoistamme Pyhän Jumalan edessä.
Kun omat syntimme nousevat kauhistamaan meitä lähestyessämme rukouksessa Pyhää Jumalaa, silloin Pyhä Henki on opastanut meidät publikaanin rinnalle. Silloin jooudumme parahtamaan: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen, sillä sieluni sisimmän pimentää syntien paljous.
Kun alamme nähdä omien syntiemme pimentämään sydämeen, silloin olemme Jumalan Pyhän Hengen valaistuksessa. Pyhä Henki paljastaessaan omat syntimme samalla vapauttaa meidät toisten syntien luettelemiselta. Joudumme pyytämään publikaanin rinnalla: Jumala ole minulle syntiaelle armollinen.
Tästä seuraa, ettei meillä ole esitettävänä Jumalalle ansioita eikä saavutuksia. Olemme armon kerjäläisiä. Minä olen henkilökohtaisesti syntinen Pyhän Jumalan edessä. Jumala armahtaa minut henkilökohtaisesti, ilman välikäsiä, ilman mitään minun ansiotani tai mahdollisuuttani. Pyhä, Kaikkivaltias Jumala itse omassa persoonassaan puhuttelee minua Pyhässä Sanassa ja tulee minun suuhuni Pyhässä Ehtoollisessa, leivässä ja viinissä. Syystä psalmilaulaja toteaa: ”Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme? Hän nostaa tomusta alhaisen ja korottaa loasta köyhän asettaaksensa hänet ruhtinasten rinnalle” Ps. 113.
Minulla on monenlaisia ystäviä. Heissä on paljon hyvää, minkä vuoksi toivon heidän hyvksyvän minut ystäväkseen. Mutta heissä on myös jotakin ärsyttävää, minkä vuoksi en aina haluaisi tunteakaan heitä. Lähimmäiseni loukkaa minua käytöksellään tai hän ei ymmärrä minun tilannettani. Jos hän joskus antaa minulle jotakin, se on vain hämäystä, tavoitteena saada minut kiitollisuuden velkaan. Jos luotan hänen tukeensa, hän osoittautuu nahjukseksi. Mutta Vapahtaja sanoo minulle ystävääni osoittaen: ”Tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut” Lk. 7:47. Elämän Herra siirtää minut, fariseuksen, takaisin publikaanin rinnalle.
Pyhä Jumala armahtaa Poikansa ristinkuoleman ansion tähden syntisen. Hän valitsee hyljätyn, koska hän itse oli Jumalan Karitsana ihmisten hylkäämä, jota emme minäkään pitäneet, Jes. 53:3. Jumala ei voi pyhyyteensä verhoutumalla hyljätä syntistä, koska hän jo kasteessa tunnustautui minun isäksi. Jumala itse pani elämänsä peliin syntisen puolesta lunastamalla minut kadotukseen tuomitun, ei kullalla ja hopealla, vaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen pyhällä, kalliilla verellä.
Hyvä kirkkovieras! Tähän Jumalan tekoon vedoten sinä saat astua Herran pöytään vastaanottamaan sovituksen kaikista synneistäsi, joilla sielunvihollinen yrittää sinut kietoa kiinni kirkonpenkkiin tuskailemaan omaa avuttomuuttasi. Jeesus on sinut kasteessa nimeltä kutsunut ja Golgatan ristillä lunastanut vapaaksi kuoleman vallasta.
14. sunnuntai helluntaista, Teksti: Lk. 18: 9 – 14, Esko Väyrynen
Esko Väyrynen
Loviisa